Keväinen aamu

Keskiviikko 3.6.2009 klo 5.46 - Helena T-T

Lintujen viserrystä,
nurmikolla aamukastetta
-vilipoosta, mutta raikasta.

Sellaista on aamuvarhaisella.

 

 

 

 

 

Enkeleitä

Lauantai 30.5.2009 klo 20.44 - Helena T-T

Tämän päivän aikana on huoli ja murehtiminen on vaihtunut suruksi. 

* * *  

Rakas ystävä on poissa.

Vaikka minulle tieto Susanna menehtymisestä tuli sydämen lyönnin väliin jättävänä iskuna, suurin suru on Susannan vanhemmilla, sillä heidän rakkaimpansa ja ainokaisensa otettiin kesken elämän matkaa heiltä pois. Asia, jota ei yhdellekään vanhemmalle toivo. Voimia ja suojelusenkeleitä heille!

* * *  

Lukuisille Susannaan tutustuneille ja hänet julkisuuden kautta tunnistaville surullinen uutinen on järkytys. Susannan muistoksi on jopa facebook -yhteisöön perustettu lauantain aikana ryhmä, vaikka Susanna ei koskaan suostunut facebookkiin liittymään. Ja ymmärrän miksi ei. Susanna halusi olla ihmisten kanssa tekemisissä aivan toisella tavalla, eikä facebook ollut hänen juttunsa. Minäkin nyt tuohon ryhmään liityin, vaikka toisaalta en tiedä, pitääkö Susanna tai olisiko hän siis pitänyt edes koko ajatuksesta, että hänelle on siellä ryhmä! Susanna oli ystävä monelle ilman naamakirjaakin.

Facebookissa minulla on tietenkin paljon ystäviä, jotka olen oppinut tuntemaan nimenomaan politiikan kautta ja heille Susanna on myös ollut tuttu ja läheinen. Monen tunteva ja aikaansaava, valoisa ihminen poissa. Yhteinen suru koskettaa.

* * * * 

Jos joku työtään ja yhteistä asiaa teki koko sydämestään, niin Susanna. Täysillä ja tuulta päin, hymyillen.

Susanna kosketti montaa henkilöä ja hänellä oli paljon ystäviä ja erittäin laaja tuttava piiri. Hänen sai elää rakastavan perheen keskellä. Hän jätti jälkensä suomalaiseen yhteiskuntaan ja pohjalaiseen politiikkaan. Hän oli aikaansaava, avoin ja elävä. Hänessä ilmentyivät aatteenpalo, ilo ja valo.

Hän kantoi vastuuta ja tiesi, miten nöyränä ihmisten eteen tehdään töitä. Mutta niin paljon jäi tekemättä. 

Meidän jokaisen tehtävämme on varjella sitä kaikkea, minkä eteen Susanna teki töitä; yhteiskunnallisen vaikuttamisen, eteläpohjalaisen kulttuurin, keskustalaisen aatteen ja järjestötyön. 

Susanna elää sydämessämme, ja yli kaikkien kyynelten: tuhat muistoa jäävät elämään.

 

 

* * * * * 

Dokumentti MAA, jossa Susannan elämää seurattiin yhdessä neljän muun maanviljelijän kanssa kuvattiin vuosien 1996 -2000 aikana. Siitä tuli uusinta viime uutena vuotena, ja toivottavasti se näytetään uudelleen vielä. 

 

 

 

 

 

 

 

Susanna ja Kalevi kotitilallaan Kauhavalla.

kuvalähde: http://www.uta.fi/festnews/fn2001/la/veikko.htm
Dokumentti Maa.

 

 * * * *

Verkkolehti Apilassa on kaunis muistokirjoitus Susannan opettajalta ja kauhavalaiselta europarlamentaarikko Kyösti Virrankoskelta. Lehdessä on myös Tuomas Koivuniemen kirjoitus Susannasta. Pääministeri Matti Vanhasen muistosanat ovat monissa tiedotusvälineissä.

Verkkoapilassa on nimimerkillä Suomen Keskustalainen julkaistu runo Susannasta, jonka kopioin tähän ikään kuin itsellenikin muistoksi:

Aika on synnyn ja kevään
aika on elon ja riemun,

 

Kevätkuulumisia

Tiistai 19.5.2009 klo 21.42 - Helena T-T

Kevät on jo lähes kesässä. Tomupilvet ovat hiukan jo hävenneet pohjanmaan lakioilta, kun suuri osa pelloista on muokattu kylvökuntoon ja kylvetty. Meilläkin on kylvöt vallan erinomaisesa mallissa sillä ihan muutaman päivän aikana ehdittiin peitellä suurin osa sieministä mullan alle. Vain pari lohkoa on keskeneräisenä ja syykin on joko peltolohkon märkyys ja se, että osa jää luonnonhoitopelloksi.

Kevään eteneminen onkin mennyt vauhdilla. Kunnon vesisade herätti puut ja muun kasvillisuuden eloon. Kuulin melkein humahdus, kun koivuissa oli lehdet ja nurmikko vihersi. Kouluakaan ei lapsosilla ole enää kuin muutama hassu viikko.

Minunkin eräs opiskeluni päättyy, sillä keskiviikkona 20.5 saan hakea SeAMK:n päättäjäisjuhlasta oman ylempi AMK -tutkintotodistukseni. Rutistin tuossa tammikuulla - maaliskuulla muutaman puuttuvan tehtävän pois kuljeksimasta tietokoneen muistin ja näytön väliä sekä kirjoitin lopputyön. Ajoitukseni osuin appiin ja tutkinto tuli vielä tälle keväälle kasaan ja ehti mukaan siihen byrokratian rattaiseen, joka nykyään valmistuvalla on; pitää tehdä ilmoitushalukkuudesta valmistua ja vielä hakea todistustakin virallisesti tiettyihin päivämääriin mennessä. Sekä tietenkin kaikki suoritukset tulee olla järjestelmässä ajoissa ja opinnäytetyö seminaarissa esiteltynä sekä vietynä arkistoon.

En sen ihmeemmin (taaskaan) juhli tätä toista maisterintutkintoani. Ei ehdi eikä tuvan remonttikaan ole valmis..... Käyn lounastauolla hakemassa todistuksen ja siinä se sitten on. Framilta on lyhyt matka juosta Areenalle.

Oli ihan hyvä rutistaa tuokin tutkinto vihdoinkin kasaan, sillä huhtikuussa aloitin täysipäiväisen työn Maaseutuvirastolla valvontaosastolla. Toimipaikkani on Seinäjoella, joten Helsingin kirkolla ei tartte asua. Alueellistaminen on selkeästi tuonut työn maakuntaan. 

Minä nautin Suomen kesästä tekemällä pääasiassa laadunvalvontoja valvontatehtävissä. Työ on mukavaa ja työporukka tosi mahtavaa. 

Aurinkoista kevättä ja iloista kesää!

 

 

 

 

 

 

Hyvää pääsiäistä!

Torstai 9.4.2009 klo 16.44 - Helena T-t

Pääsiäinen on perinteeltään hyvin kristillinen juhla, ja meneillään oleva hiljainen viikko huipentuu pitkään perjantaihin, joka on Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivä. Pääsiäinen on kirkon tärkein juhla, koska uskonto perustuu ylösnousemukseen, jota pääsiäinen edustaa.

Pääsiäinen on lapsiperheelle myös trullittelua, jonka tausta on mytologinen. Koska Jeesus ristiinnaulattiin perjantaina ja hän ylösnousi  pääsiäissunnuntaina, oli uskomusten mukaan lauantai päivä, jolloin suojelus olisi ollut pienemmillään ja noitamaiset syrjäytyneet naiset kulkivat naapureiden navetoissa.

Joka tapauksessa nykyään lauantaina kulkevat etenkin pohjalaiset lapset virpomassa ja siten toivoen saavansa karkkia, eikä heillä varmasti ole tarkoitus leikellä naapurinkarjan karvoja. Hauska perinne, joka lapsille suotakoon, joten toivottavastime aikuiset olemme varanneet pikku virpojille tarpeeksi karkkeja, pikkuhiluja tai edes hedelmiä pannuun laitettavaksi.

Pääsiäisenä myös poltetaan kokkoja. Kokonpoltto on muuttunut vuosikymmenien myötä, sillä enää eivät kokot savua mustana sakeana pilvinä sen pohjakerroksissa poltettavien vanhojen autonrenkaiden ansiosta. Onneksi nuo ajat ovat jääneet taa!

Hyvää pääsiäistä kaikille. Nautitaan perinteistä ja pyhäpäivien suomasta lepoajasta. Ne syököön mämmiä, jotka pystyvät sitä "herkkua" nielemään, minä säästän tuon perinneruuan muille, koska en siitä erityisemmin pidä. 

 

Kuntajakolain muutosesityksestä

Torstai 26.3.2009 klo 8.28 - helena tt

Käsittelin aikaisemmassa blogissa mm Hannu Katajamäen toteamaa kuntaliitoksen edellyttämää yhteistä kuntarajaa ja Pohjalaisen pääkirjoituksessa 23.3. esillä otettua "tutkijankammio" -näkökulmaa.

Kirjoituksissani Pohjalaisessa ja Ilkassa on kyseinen päiväys väärin, pahoittelen.Lisäksi niistä on tilanpuutteen vuoksi poistettu lauseita. Ilkassa viimeisen kappaleen osalta täsmennän, että viittaan myös KHO:n tekemään ratkaisuun 2008:1.

* * *  

Kuntajakolain uudistamisesta on nyt ennakkotietoja, kun asiaa pohtinut työryhmä antoi esityksensä hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemelle 25.3.

Esitetyssä uudessa kuntajakolaissa on 2 §:ssä edelleenkin alueellisen eheyden kehittämistavoite. Silti lain tulkinnallinen tilanne olisi kokonaan eri kuin nyt voimassa olevan lain mukaan, koska alueellisesta eheydestä voitaisiin erityisen kuntajakoselvityksen perusteella poiketa. Tämä poikkeus varmasti vaatisi painavat perustelut, koska lakitekstin ehdotuksessa painotetaan vielä sitä, että erityisellä kuntajakoselvityksellä pyritään siihen, että kunta muodostuisi yhdestä alueesta.

Totean yhä, että se, miten vahvana on alueellisen eheyden tulkinta tulevaisuudessa, voidaan varmasti ratkaista myös siten, että maarajattomat kunnat tekevät kuntajakomuutosesityksen asiasta päättävälle ministeriölle. Tämän kaltaisen, ilman yhteistä kuntarajaa, olevan kuntaliitoksen eteneminen olisi kuitenkin varmasti erittäin seurattu.

Nykyään voimassa olevan kuntajakolain tulkinnoista on viimeisin suuri kärhämä käyty siis Sipoo-Helsinki kuntajakomuutoksessa. KHO ei valtioneuvoston tekemää Sipoon huomattavien osien pakkoliitosta kumonnut, vaikka VN:n Sipoo -päätöksen lainmukaisuutta, etenkin pakkoliitokselle vaadittujen edellytysten erityistä painavuutta, on kyseenalaistettu monen kunnallisoikeudellisen tutkijankin toimesta.

Joka tapauksessa selkein valta ratkaista kuntajakomuutosten oikeudelliset edellytykset on eduskunnalla säätämällä asiasta laki. Lakikäsittely olisi ollut Sipoon tapauksessa myös reilumpi toimintalinja, eikä vain päätöksen perustelujen kirjoittaminen sopivan näköiseksi.

Tuon Valtioneuvoston tekemän Sipoo -ratkaisun perustelujen kirjoittanut esittelijä Arto Sulonen oli nyt laatimassa uutta kuntajakolakiesitystä. Nyt tästä  esitetystä kuntajakolakimuutoksesta on poistettu kriteerejä, joiden varassa Sipoon ratkaisu oli erityisen kummallinen.

Ilmeisesti Suomessa on myös ajauduttu lainsäädännössä malliin, jossa oikeuden päätösten mukaan muutetaan lainsäädäntöä eikä siten, että laki määrittelee, miten oikeuden tulee päättää. Onko valta kansalla, joka valitsee lainsäätäjän, vai jossain muualla?

 

Yhteisen kuntarajan vaatimus perustuu nykyiseen kuntajakolakiin

Tiistai 24.3.2009 klo 12.27 - Helena T-T

Professori Hannu Katajamäki on saanut Vaasan kaupunginjohtajan ja näköjään maakuntalehdenkin kimppuunsa mainitessaan, että kuntaliitoksessa pitäisi olla yhteinen maaraja. Asiaa uutisoitiin Pohjalaisen pääkirjoituksessa (22.3.) ikään kuin puheet olivat tutkijan kammiosta vailla kosketusta todelliseen elämään.

Lumio on ilmeisesti nostettu myös maan johtavaksi asiantuntijaksi kuntajakomuutoslainsäädännöstä. Jos erityisasiantuntijan mielipiteitä haluttaisiin uutisoida, kehotan toimittajia kääntymään vaikkapa Toivo Pihlajaniemen puoleen.

Markku Lumion esimerkki maarajattomasta kuntaliitoksesta Jyväskylä-Säynätsalo ei kuitenkaan ole käyttökelpoinen esimerkki kuntaliitoksesta ilman yhteistä rajaa. ”Vedessäkin” oleva raja on kuntaraja.

Vaatimus yhteisestä rajasta kuntajakomuutoksen edellytyksenä perustuu kuntajakolain 1 §:n 2 momentissa mainittuun kuntajaon alueellisen eheyden ja yhdyskuntarakenteen toimivuuden kehittämismääritelmään, jonka mukaisia tulee olla kuntajakomuutoksen oikeudelliset edellytykset. Asiaa täsmentää toiminnallisena kokonaisuuden vaatimus, joka lisättiin samaan pykälään vuonna 2007. Lisäksi kyseisen säännöksen soveltamisessa on pidetty kiinni siitä, että kuntajakomuutoksessa ei saa syntyä uusia enklaaveja. 

Ilman yhteistä maarajaa olevista kunnan alueista on kokemuksia. Näiden aikoinaan ongelmallisten alueiden osalta säädettiin siis kuntajakolakiin 47 §:n mukainen eheyttämismenettely sellaisissa tapauksissa, joissa kuntajaotus on kunnan pääasiallisesta alueesta erillään olevien alueiden (enklaavien) johdosta huomattavan rikkonainen. Lain tultua voimaan onkin suoritettu erityinen kuntajaon eheyttämismenettely neljällä valtioneuvoston määräämällä alueella.

Jos kuntajakolakia uudistetaan siten, ettei alueellista eheyttä vaadita, ei mennä eteenpäin vaan palataan taaksepäin.

Se, miten kuntajakolaki mahdollisesti uudistuu, hahmottuu meille lähipäivinä, kun asiaa pohtinut työryhmä antaa raporttinsa kuntaministeri Mari Kiviniemelle. Jos alueellisen eheyden vaatimus laista poistuu, on tilanne kokonaan eri kuin nyt voimassa olevan lain tulkinnalla.

Kuntajakolain uudistamisen vaikutukset tulee kuitenkin arvioida koko Suomen mittakaavassa, eikä vain Pohjanmaalle sopivina erityisratkaisuina. Mielestäni olisi eriskummallinen linjaus sallia kuntajaotuksen pirstaloituminen koko Suomen mittakaavassa. Toivottavasti sananvapautta edustavissa medioissa sallitaan myös tästä asiasta kansalaiskeskustelua.

 * * * * *

 

Oikeudellisten edellytysten täyttyessä ministeriö voi päättää kuntajakomuutoksen, jolleivät kunnat vastusta asiaa. Muunlaisessa tapauksessa päätösvalta kuuluisi valtioneuvostolle, jonka kuntajakolaille melko vieraita tulkintaperusteita oli nähtävissä jo tapauksessa Sipoo-Helsinki-Vantaa. Eikä Korkein Hallinto-oikeus tuota päätöstä kumonnut, vaikka VN:n Sipoo -päätöksen lainmukaisuutta on kyseenalaistettu monen kunnallisoikeudellisen tutkijankin toimesta, koska kyse oli suuresta alueesta ja liitosta vastustettiin Sipoossa yli 90 %:sti.

 

Se, miten vahvana on alueellisen eheyden tulkinta tulevaisuudessa, voidaan varmasti ratkaista myös siten, että Vaasa ja Vähäkyrö tekevät kuntajakomuutosesityksen asiasta päättävälle ministeriölle. Tämän ratkaisun hakeminen kuuluu kuitenkin Vähällekyrölle ja Vaasalle eikä missään tapauksessa ainakaan minulle! Tämän kaltaisen, nykyään ilman yhteistä kuntarajaa, olevan kuntaliitoksen eteneminen olisi kuitenkin varmasti erittäin seurattu.

 

 

 

 

Hyvää tasa-arvon päivää!

Torstai 19.3.2009 klo 11.22 - Helena T-T

 

 

Tänään saa nostaa lipun salkoon Minna Canthin päivän eli tasa-arvon päivän kunniaksi. Maaliskuun 19. päivä on ollut yleinen liputuspäivä vuodesta 2007 alkaen, vaikka jo vuonna 2003 on sisäministeriö määrännyt ja suositellut laitoksia ja virastonsa liputtamaan tänä kyseisenä päivänä.

Henkilökohtaiseksi kunniaksi liputettavien suurhenkilöjen joukossa Minna Canthin lisäksi ovat Runeberg, Agricola, Lönnrot, Snellman, Mannerhein, Leino ja Kivi. Canth on siis ainoa suomalaisnainen, jolla on oma liputuspäivä. Suomalaisia naisen kunniaksi voi lipun nostaa salkoon myös äitienpäivänä.

Minna Canth (19.3.1844 Tampere - 12.5.1897 Kuopio, tyttö nimeltään Ulrika Wilhelmina Johnson) oli kirjailija, lehtinainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja, uusien kansainvälisten aatteiden ja kulttuurivirtausten välittäjä, seitsenlapsisen perheen yksinhuoltaja ja liikenainen. 

Canth on aikansa merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka elämäntyö artikkelien, realismia edustavien näytelmien ja novellien kirjoittana on vaikuttanut suureksi Suomen kehitykseen tasa-arvon ja koulutuksen edelläkävijäksi. Minna Canth on ollut rohkea heikkojen puolestapuhuja ja epäkohtina olleiden asioiden esiintuoja. Hän puolusti naisia ja köyhiä teoksissaan ja käytännössä.

 

”Ihmisen tuleekin aina syvästi juurtua kotiseutuunsa, rakastaa hellimmällä sukulaisrakkaudella sen paikan luontoa, jossa hän tuntee joka kiven, joka pensaan ja mättään, johon nuoruuden muistot häntä sitovat ja jossa hän on ystävyydessä kaikkien, yksin hevosten ja koirienkin kanssa. Semmoinen suhde antaa tukea koko hänen elämälleen, se on lähde, josta sitten uhkuu rakkautta avarammallekin, kansaan, isänmaahan.”

Minna Canth: Agnes (1892

 

Nykysuomessa on tasa-arvolla vahva sija ja sillä on vankat kiinnekohdat lainsäädäntöömme, joista merkittävin on perustuslain 6 § yhdenvertaisuudesta : 

” Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Vuodesta 2004 on voimassa ollut myös yhdenvertaisuuslaki ja jo vuodesta 1986 laki miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta. Vaikka säädöksiä on useita, ei vieläkään voi sanoa, että tasa-arvo on itsestäänselvyys ja se toteutuu kaikessa ja kaikkialla. Mutta vertailun vuoksi pitää myös todeta, että maailman mittakaavassa mitattuna on eri rotujen, yhteiskunnallisen aseman ja sukupuolen tai iän perusteella tapahtuvaa väärätty niin paljon, että me täällä oikeusvaltiossa nimeltä Suomi elämme erityisen hyvässä asemassa.

Kun omassa ajatusmaailmassamme ja teoissamme pystymme aina antamaan jokaiselle ihmisellä hyvän kohtelun, niin olemme jo oppineet paljon elämisestä.

"Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä."

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, 1.artikla. 0.12.1948
 

 

 

Lex Nokia

Torstai 12.3.2009 klo 13.14 - Helena T-T

Olen menneinä viikkoina keskittynyt luentotuntien valmisteluun sekä suunnitteluun ja tehtävien ohjaamiseen. Ensi viikolla, maanantaina ja tiistaina, minulle varatut luentotunnit Ilmajoella on nyt raameissaan ja saan nyt viimeistellä lauantaina pidettävässä Isonkyrön luottamushenkilökoulutuksessa omaa osuuttani.

Minulla on SeAMK Ilmajoen yksikössä pyörinyt työpolitiikan kurssi kolme talvea. Nyt omaksi ilokseni ja muiden ajatuksia herättelemään luin itsekin jälleen tarkemmin työntekijän yksityisyyden suojelemiseksi säänneltyjä lakeja.  Erityisesti kuluneen talven aikana keskustelutti Lex Nokiana tunnettu lakiesitys, josta eduskunta antoi päätöksensä äänestystuloksena 3.huhtikuuta 2009. (Eduskunnan vastaus 3/2009)

Kun asiaan tarkemmin perehtyi tuli väistämättä mieleen, että olipas tuo lakiesitys todella vaatimaton, vaikka lehtikirjoittelun perusteella voisi kuvitella siitä ihan mitä tahansa. Ennakkosyytteet ovat olleet sen kaltaisia, että valmisteltu lakimuutos rikkoisi perusoikeuksia. Pidän täysin terveenä sitä piirrettä yhteiskunnassa, että tämän kaltaiseen näkökulmaan otetaan julkisesti ja voimakkaasti kantaa ennenkuin päätökset on tehtyjä.

Suomessa on eduskunnan perustuslakivaliokunnan rooli valvoa lakiesitysten perustuslainmukaisuutta. PeVLK arviokin tätä lakiesitystä muun muassa luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan näkökulmasta, sillä perustuslain 10 §:n 2 momentin mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.

Lex Nokia tuo voimaantulonsa jälkeen (tätä kirjoittaessani laki siis odottaa vielä presidentin allekirjoitusta) työnantajille tietyissä, tarkoin rajatuissa tapauksissa mahdollisuus käsitellä yrityksen koneelta lähetettyjen sähköpostien sekä verkkoliikenteen tunnistamistietoja. Näitä tunnistetietoja voi käyttää silloin, kun on syytä vakavasti epäillä keskeisten yrityssalaisuuksien vuotamista tai merkittävän haitan aiheuttamista yritykselle. Tämä on tärkeää, ja onhan työntekijän velvollisuus myös huolehtia turvallisuudesta sekä pitää liike- ja ammattisalaisuus. Tästä ovat olleet säännökset jo valmiiksi työlainsäädännössä.

Luottamuksellisen viestin ja siten yksityisyydensuojaan ei ole  valtuuksia puuttua, vaan kyseessä erityisesti liikeasioiden suojaaminen ja rikosepäilyjen vuoksi tunnistetietojen käsittely.  Laki yksityisyyden suojasta työpaikalla on jo aiemmin säädellyt menettelyistä, miten työnantaja pystyisi avaamaan tai lukemaan työntekijän sähköpostista työntekijälle kuuluvia sähköpostia (ei siis mm otsikkotietojensa perusteella tunnistettavia henkilökohtaisia viestejä) erityistilanteissa, joita voivat olla esimerkiksi työntekijän kuolema tai muuten pysyväisluonteisesti estynyt tekemään tätä itse.

Sähköiseen tietosuojaan liittyvä asia on kuitenkin hankala ja esitetyt lakimuutokset uusia. Lisäksi melko tunnetua on, että uudet säännökset alkavat aina voimaan tullessaan elää "omaa elämäänsä" oikeuskäytännössä. Näistä syistä on perustuslakivaliokunta edellyttänyt, että hallituksen esityksen perusteluissa mainittu liikenne- ja viestintäministeriöön asetettava seurantaryhmä arvioi lain soveltamista myös perusoikeuksien kannalta.

Myöhemmin saamme siis kenties selontekoa siitä, miten laajasti työnantajat ovat turvautuneet lain mahdollistamiin oikeuksiin, miten tietosuojavaltuutetun valvontatehtävä on toiminut sekä miten työntekijöiden luottamuksellisten viestien salaisuuden suoja on toteutunut. Eduskunta edellyttikin päätöstä tehdessään, että  lainuudistuksen tavoitteiden toteutumista ja sen soveltamista, mm. yhteisötilaajien toimesta, seurataan ja arvioidaan kattavasti, joten  Liikenne- ja viestintäministeriön on annettava selvitys asiasta  liikenne- ja viestintävaliokunnalle vuoden 2010 loppuun mennessä.

Syytä on joskus pysähtyä myös miettimään sitä, millaisia jälkiä meistä jokaisesta jää sähköisiin verkkoihin niissä kulkiessamme käyttäessämme internetin vaivattonta maailmaa. Jokaisella koneella on tunnistetietonsa, joista saa näkymiin yhtä jos toista tietoa. Yksityisyytemme ei välttämättä ole kovinkaan suojattua.

Lex Nokiana nimetyt muutokset koskettivat siis lähinnä sähköisestä tietosuojasta annettua lakia, mutta säädöksiä muutettiin myös yhteistoimintaan liittyvien lakien osalta pyrkien varmasti parantamaan työpaikan menettelyä sekä avoimuutta tämänkin asian suhteen. Mutta laki yksityisyyden suojasta työelämässä on muuten mielenkiintoista luettavaa. Sen löydät linkistä http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040759

 

 

****

Presidentti on tämän blogin kirjoittamisen jälkeen kyseiset muutossäädökset allekirjoittanut ja ne tulevat voimaan kesäkuun alussa. 

  

 

 

 

Maaliskuu maata näyttää?

Maanantai 2.3.2009 klo 8.36

Hiihtoloma tuli ja meni. Nopeasti, sillä viikko yhdeksän oli ikäänkuin viikko kahdeksan, jos kerran tänä vuonna viikko numero yksi alkoi jo viime vuonna. Joka tapauksessa viime viikolle ajoittunut hiihtoloma tuli nyt vietettyä.

Ihanaa, kun on lunta! Kerrankin sopivasti eikä yhtään tarvitsisi enää sataa. Tai jos sataa lunta, niin ainakin siististi kasoihihn, ettei tarvisisi kolata, kuten Nasu joskus jossain Nalle Puh -elokuvassa totesi. Mutta luulenpa vai, että vielä hipsii lunta näillekin lakeuksille.

Vietimme hiihtoloman tuttujen kautta vuokratulla mökillä Levillä. Minäkin pääsin nyt laskettelemaan lähes sieluni kyllyyteen asti, sillä nyt olemme siirtyneet aikaan, jolloin perheen nuorimmainenkin on aloittanut tämän suksittelu- ja lasketteluharrastuksen. Hyvin Ernokin laskettelusuksensa jo hallitsee ja hienosti, varovasti ja tyylikkäästi kääntelee itseään alas rinnettä. Ainoat todelliset jännityksen hetket koettiin kyllä hurjastelevien lumilautailijoiden ansiosta. Voi herttileijaa vaan. Heitä saattaa istuskella milloin missäkin kumpareen takana tai tulla hurahtaa ylämäestä ohi valonnopeudella. Jonkinlaista rinnekäyttäytymisoppia vaatisi muutama hurjapää, sillä muiden liikkeiden arviointiin pitäisi käyttää enemmän ruutia!

Minä laskettelin meidän sakista ehdottomasti eniten. Sain kurvailla mäessä vielä yksistänikin iltapäivisin, kun Vesa oli lasten kanssa muissa puuhissa. Myös naapurimökissämme oli jälleen vuosi sitten tutuksi tullut poika, jonka kanssa meidän pojat leikkivät paljon. Mökin ympäristöön tuli viikon aikana kaivettua melkoinen määrä "juoksuhautoja" ja majoja, joissa kuljettiin. Kyllä lumi onkin lapselle antoisa elementti toteuttaa mielikuvitustaan!

Saimme iloisen päätöksen lomallemme torstai yöllä alkaneesta vatsataudista. Kyökkäsimme ensin minä, sitten Erno ja Markus. Mökki luovutettiin puoli päivää aikaisemmin kuin oli tarkoitus ja lähdettiin ajamaan pohjanmaata kohti ennenkuin Vesa ja Tuomo aloittaisi sairastelun. Matkustuksen ajoitus meni nappiin, eikä autossa tarvinnut pahoinvoinnin kuorissa olla juuri ollenkaan. Jaffan voimalla pystyi olemaan, vaikka paikkoja särki ainakin minulla oikein olan takaa. Paluun jälkeen alkoihin arki ja pyykkikone soitti aarioita pari päivää.

Nyt on sitten arki todenteolla taas käynnissä. Tänään on asioiden hoitamisen vuoro ja moni juttu vaatiikin osansa. Maaliskuulla  minullakin on menoja oikein ripakopallinen. Olen kokouksissa, koulutuksissa, seminaarissa ja itsekin taas luennoimassa. Eiköhän tämä tästä iloisesti suju ja ehtii tehdä kaiken, mitä pitäisi. Yritys hyvä kymmenen ;-)

Joka päivä on ystävänpäivä!

Sunnuntai 15.2.2009 klo 14.09 - Helena T-T

”Puh, lupaa, että et koskaan, koskaan unohda minua.
Et sittenkään kun minä olen satavuotias.”
Puh ajatteli hetken.
”Kuinka vanha minä olen silloin?”
”Yhdeksänkymmentäyhdeksän.”
Puh nyökkäsi.
”Lupaan”, hän sanoi.

(A. A. Milne, Nalle Puh rakentaa talon)

 

Eilen oli ystävänpäivä! Päivä on meillä ollut kalenteriin merkittynä vuodesta 1987. Vietämme ystävänpäivää muistaen ystäviä, eikä kyse ole vain rakastavaisten juhlapäivästä. Vaikka ystävänpäivä saapui meille amerikasta, on sen juuret Euroopassa. 

(http://oppiminen.yle.fi/ystavanpaivan_historiaa)

 

Ystävänpäivä ei tietenkään ole ainut vuodenpäivä, jolloin on lupa ystäviään muistaa! Mutta yhtä suosittu tekstiviestien ja sähköpostien sekä perinteisten postikorttien lähettämispäivä se on kuin vaikkapa joulu, uusivuosi ja juhannus tai pääsiäinen. Viestien sävyt ja huumoripitoisuus vain ajankohdan mukaan vaihtelee.

Olen vuosien varrella saanut itselleni paljon hyviä ystäviä ja muutaman tositositosi ystävä. Ystäviä on ympäri Suomenniemen ja jokunen ystävistäni asustaa toisella puolella maapalloa. Kavereitakin on ripakopallinen. He kaikki ovat elämän suola ja sokeri.

Eilen puhelin piippaili viestejä tasaiseen tahtiin ja toinen toistaan osuvampia sanoja ystävyydestä aukesi eteeni. 

Johtopäätöksenäni viesteistä tein sen, että niissä jokaisessa oli jotain syvällisempää sanomaa. Mahtui mukaan myös huumoriakin, mutta selkeästi vähemmistönä. Toisin kuin "muina juhlapyhinä".

Ystävyys lie siis hyvin vakava asia, vaikka hyvien ystävien kanssa nauretaankin joskus vedet silmistä valuen.

 

* * *  

Aika vain rientää, eikä blogikirjoitukset lisäänny enää samaa tahtia kuin esimerkiksi viime syksynä. Käytän ilmeisesti aikaani johonkin muuhun, ja nyt kun tuon näkökulman ottaa esille, pitäisi siis pohtia mihin muuhun.... En kuitenkaan käytä siihen aikaani, vaan suuntaan tulevaan.

Oikeasti tänään pitäisi suunnistaa ladulle, mutta ans kattoo ny.... Kahden isomman pojan kanssa voisi kiertää jo vaativammatkin lenkin, mutta nuorimmaisen mäenlaskutaidot vielä rajoittavat valintoja.

Lisäksi minulla on tärkeä kirja keskeneräisenä. Julkisuusperiaate, 2008, Olli Mäenpää. Kyseessä ei siis ole romaani, eikä kirjan asiapitoisuudesta ole tingitty. Lukeminen edistyy hieman hitaasti, kun yritän painaa asioita mieleeni ja pohdin samalla oman tutkielmani sisällysluetteloa ja mahdollisia ajatuksia sinnä ja tänne sekä vähän tuonnekin. Äskenkin, kun paistoin vohveleita, luin samalla muutaman sivun. Tämä esimerkki kuvastanee sitä todellisuutta, jossa lukija elää. Ei voi vain keskittyä itsensä sivistämiseen, vaan on muutakin -jopa paljon tärkeämpää- tekemistä jokaiselle päivälle.

Satunnaisesti ja joskus jopa muutaman tunnin keskittymisen hetkissä saaduista tiedonmurusista kumpuaa uusia ajatuksia ja seuraavana haahuilen penkomassa lisätietoja muista lähteistä. Nytkin tässä tietokoneella on pari väitöskirjaa pdf:nä ollut avoinna jo muutaman päivän. Niistä olen kirjoitellut omiin muistiinpanpoihini jo joitakin asioita lähteiksi. Lähdemerkintöjä joutuu muutenkin tekemään todella tarkasti, sillä tekstin myöhemmin lisääntyessä, syventyessä ja sen keskustellessa keskenään on erittäin suuri vaara saada asiat sekaisin. Seuraavassa hetkessä en olisi enää itsekkään selvillä, mistä kirjasta ja miltä sivulta tämä tähän on väännetty. Pahin painajainen voisi toteutua ja kaikki tehty työ valuisi bittiavaruuteen.

Mutta vaikka tekstit vielä ovat lähdemerkinnöiltään ok, olen ajatuksieni osalta lähes siis samanlaisessa umpisolmussa kuin rölli voimistellessaan. Kunnon hiihtolenkki olisi siis tervetullutta, joten heippa taas tältä erää...

 

Helmikuisena sunnuntaina

Sunnuntai 8.2.2009 klo 15.00 - Helena T-T

Aika rientää sukelaan ja edellisen blogikirjoitukseni väsäämisestä on vierähtänyt lähes kaksi viikkoa. Mihin tuo aika meni? Lumisateen ihailuun vai haaveiluun?

Olen varmasti tässä viime aikoina myös haaveillutkin, sillä olen yrittänyt ratkaista erästä probleemaa, että saisin siitä kirjoitettua jonkinlaisen esseen. Kovin ovat kirjoituksen alku ja loppupää vielä kaukana toisistaan ja siinä välilläkin kohtuullisen paljon tyhjyyttä. 

Sunnuntai on lepopäivä, mutta lie mahdotonta perheellisen vain levätä jalat soffalla. Tänä sunnuntai aamuna olin kuitenkin jumalanpalveluksessa ja kuulin varmasti parhaimman saarnan, mitä muistan. Vierailijana oli Timo Seppälä ja hänen saarnapuheensa oli niin selkeiden vertauskuvien hakemista viestinnän vaikeudesta, että varmasti sen muistan. Persoonallisen puhetyylin kruunasi myös sopivasti pohojalaasen murteen käyttö. Olisin kuunnellut enemmänkin.

Kirkossa oli muistokukat äidilleni, sillä eilen tuli hänen kuolemastaan vuosi. Lie turhaa sanoa, että muistaa vuoden takaisia asioita kuin eilisen päivän, mutta näin se vain on. Päivät valuvat eteenpäin ja elämä jatkuu, osin erilaisena ja toisin uudenlaisena. 

Tälle sunnuntaille lunta on sadellut koko päivän hiljalleen. Pojat ovat möyrineet lumassa ja nauttineet siitä. Meille aikuisillehan lumisade merkitsee lumitöitä, mutta lapsille se on vain leikkien elementti. Pitäisi jaksaa ylläpitää itsessään meissä aikuisissakin joskus ollutta lapsen viisautta ja ajatusten selkeyttä, jonka avulla kaikessa rutiinissakin pitäisi nähdä hauskuutta. Elämä on rutiineja täynnä, joten turha niihin on kyllästyä, jos aikoo elää hyvää elämää. Se millaisena elämämme koemme, on vain omasta ajatusmaailmastamme kiinni. Jokaisessa hetkessä on jotain hyvää.

 

Kunnan uusi vuosikymmen

Keskiviikko 28.1.2009 klo 8.31 - Helena T-T

Osallistuin tiistaina 27.1.09 Kunnallisalan kehittämissäätiön järjestämään Kuntien uusi vuosikymmen -seminaariin Helsingissä. Olen näihin tilaisuuksiin saanutkutsuja aina vuosittain, mutta en ole aiemmin ehtinyt mennä. Nyt oli aikaa ja matkustaminen kyllä kannatti, vaikka aamu neljältä herääminen ja laittautuminen junaan ei ole vahvin lajini.

Seminaareja järjestetään siis vuosittain ja niissä kohtavat kunta-alan tutkijat, tekijät ja vaikuttajat sekä valtiovallan edustajat. Tilaisuudessa jaettiin myös Arjen turvaaja -palkintoja neljälle kunta-alan työntekijälle. Palkinnot luovutti Tasavalan presidentti Tarja Halonen.

Myös viime vuonna väitelleitä, kaks- säätiön apurahoja saaneita tohtoreita muistettiin. Mukana oli hallintotieteiden tohtori Ulla Isosaari Isostakyröstä. Hänen väitöstyönsä aihe on Valta ja tilivelvollisuus terveydenhuollon organisaatioissa -tarkastelu lähijohtamisen näkökulmasta. Kirjan voi tilata tai ladata oheisesta linkistä: http://www.uwasa.fi/julkaisusarjat/luettelo/?julkaisu=543

Säätiön merkittävä tehtävä on tukea kunta-alan tutkimusta. Tuki on monesti välttämättömyys, että tutkija voi keskittyä työhönsä ja siten lopputulos on paras mahdollinen. 

Eilisessä seminaarista sai itselleen hyvän annin ajateltavaa. Puheenvuorot käyttivät pääministeri Matti Vanhanen, EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs, JHL:n sekä SAK:n valtuustojen pj Tuire Santamäki-Vuori, valtiosihteeri Timo Reina, valtiosihteeri Ilkka Oksala sekä vasemmistoliiton pj Martti Korhonen. Seminaarin välipalana sai nauttia Sakari Kuosmasen musiikkiesityksistä, joka juhlisti myös Arjen turvaaja -palkintojen luovutusta. 

 

 

Anneli starttasi

Maanantai 26.1.2009 klo 14.34 - Helena T-T

Sunnuntaina 25.1. aloitti Anneli Jäätteenmäki Eu-vaalikampanjansa kotikunnuiltaan Lapualta. Tilaisuuteen oli avoin kutsu, mutta esimerkiksi minä kuitenkin laiskottelin lähtemisessäni paikan päälle. Olisi varmaan pitänyt, mutta harkittuani valitsin kuitenkin jääkiekon. Markus, keskimmäinen pojistani, sai puhelun valmentajalta, että saisi kokeilla maalivahdin roolia, joten en malttanut olla poissa "pelistä".

 

Anneli on keskustan valovoimaisin MEP-ehdokas. Se, ettei kotipiiri ei Keskustan Etelä-Pohjanmaan piiri ole häntä ehdokkaakseen nimennyt on mielenkiintoista. Olin toki itsekin kyseissä piirikokouksessa paikalla, ja Anneli itse vetäytyi nimityksestä mainiten hymyssä suin, että varmasti jostain löytyy sellainen piirijärjestö, joka häntä puoluevaltuuskunnalle voi esittää. Ja niin onkin löytynyt ja puoluevaltuuskunta on ehdokkaita asettanut. Mukana myös Kauhajokinen Lasse Hautala.  Etelä-Pohjanmaan piiri ei varmasti halunnut nimetä kahta ehdokasta nimenomaan taloudellisen tuen syystä. Vaalit vievät rahaa, jota ei ole kuitenkaan kasvamassa puissa. Näin ainakin minä tämän kuvion laskin.

Hautalan asemat EU-vaaleissa ovat rapisseet. Näin on pakko tunnustaa. Hän odottelee Kauhajoen linjausta siitä, mitä koulutusta kaupunginjohtajan tehtävään valittavalta vaaditaan eli sitä, onko hän hakukelpoinen virkaan, joka aukenee nyt keväällä.

Hautalan kampanja ei ole siis käytännössä juuri alkanutkaan, vaikka vaalit ovat jo kesäkuussa. Kampanjaa tulisi käydä nyt täydeltä laidalta, sillä tunnettavuuden eteen pitää tehdä armotonta työtä, ovathan vaalit valtakunnalliset.  Paikallisesti hänen nimensä on ehkä usealle tuttu, mutta pelkästään oman alueen äänet eivät riitä mep-paikkaan. Etenkin, kun Jäätteenmäki nappaa täältä sievoisen potin jo heti kättelyssä.

Mitä tapahtunee Kauhajoella, ratkaisee siis Hautalan uran. Aikataulullisesti tämä osuu hankalaan saumaan, sillä vaikka hakukelpoisuus olisi sellainen, että agrologikin kelpaa, niin ei voi silti pitää valintaa varmana. Vaikka tiedämme lehtiä lukeneena, että keskustan ryhmällä on asiaan jo Hautalalle myönteinen kanta. Jos se on yksimielinen siinä vaiheessa, kun asiasta oikeasti päästäisiin  päättämään.Avoimuuden puuttumisesta ei  voi syyttää ainakaan. Keskustan ryhmä ei kuitenkaan ole yli puolet valtuustosta!  Toki on pohdittava myös sitä, että kuka Kauhajoelle sitten hakupapereitaa kehään laittaa, kun valinta on ennakolta julkisuudessa käsiteltyä kuten nyt.

Jarmo Korhonen pohtii EU-vaaliehdokkuuttaan ilmeisesti nyt tosissaan, jos isänmaa sitä vaatii. Lassen tuleva päätös vaikuttaa siis ilmeisesti vahvasti Jarmonkin tulevaan päätökseen. Ken elää, se näkee. 

Asian saama käänne on kuitenkin Keskustan piirille varmasti erikoinen.  Ei tule kateeksi toiminnanjohtajaa ei!

Isonkyrön valtuusto aloittaa tänään työnsä

Torstai 22.1.2009 klo 8.32 - Helena T-T

Kunnallisvaaleissa 2008 valittu valtuusto aloittaa tänään työskentelynsä Isossakyrössä. Valtuusto on uudistunut ja nuoria valtuutettuja on paljon, peräti kuusi 27:stä. Alle nelikymppisiäkin on yhteensä kymmenen. Eli lähes kolmasosa.

KUn valtuusto kokoontuu ensimmäisen kerran sen esityslistalla on järjestäytymisasioita sekä luottamushenkilöiden valintoja kunnan lautakuntiin ja muihin tehtäviin. Kuntalaki säätää, että kunnanhallituksen puheenjohtaja kutsuu valtuuston koolle. Tässä tapauksessa, kun uutta kunnanhallitusta ei ole vielä valittu, on edellinen kunnanhallitus toimivaltainen siihen saakka valmistelemaan valtuuston päätettävät asiat ja muutenkin käyttämään päätösvaltaa asioissa, jotka kuuluvat kunnanhallitukselle.

Valtuuston ensimmäisen kokouksen avaa iältään vanhin valtuutettu. Meidän valtuustossamme hän on Väinö Pollari. Hän johtaa puhetta siihen saakka kunnes valtuuston puheenjohtajisto on valittu.

Eri puolueet ovat huolella valmistelleet neuvotteluissaan kokouksen esityslistalla olevia valintoja. Saamme yhteenvedot eteemme kokoukseemme ja kokouksestamme enteillään jälleen sopuisaa ja ripeää. Ilta näyttää, kuinka asiat menevät.

Keskustan paikallinen yhdistys ja valtuutetut esittävät minua valtuustonpuheenjohtajaksi. Olen näyrin ja kiitollisin mielin ottamassa pestin vastaan, jos valtuusto niin päättää. Jos näin menee, on alkava kausi minulle jo kolmas.

Uudelleenvalintaani on jo lehdistössä uutisoitu. Tieto näyttää kulkeutuneen myös Sipoo-Helsinki suunnallekin, jossa 1.1.2009 tuli voimaan valtioneuvoston päätös Sipoon osien pakkoliittämisestä Helsinkiin. Tein viime vuonna pro graduani kuntajakomuutosten oikeudellisista edellytyksistä ja siinä käytin runsaasti materiaalia julkisuutta saaneesta Sipoo-Helsinki-Vantaa -tapauksesta, erityisesti KHO 2008:1 päätöstä. Graduani on luettu nyt myös alueella jossa liitos tehtiin ja sitä on käytetty blogikirjoittelussa todistamassa, ettei ratkaisu ollut oikeudenmukainen. Eikä mielestäni ollutkaan. KUntajakolain mukaan, kun kunta vastustaa osaliitosta ja se on alaltaan suuri, tarvitaan kuntajakomuutoksen erityisten edellytysten olemassaolo erityisen painavana. Lisäksi näen, ettei KHO perustelujen tekstit ole oikeudenmukaisia Sipoolle.  Näyttää myös todistetun, että KHO:n päätöksen perusteluissa käyttämän tekstin alkuperä on suoraan otettu kuntajakoselvittäjän materiaalista ja se olisikin plagioitua materiaalia. Aika erikoista ja absurdia siitä näkökulmasta, että oikeus tuntee lain!

Se, miten meneillään oleva kuntajakomuutosten aalto jatkussa vaikuttaa meidän Kyrönmaan alueelle, on vielä tässä vaiheessa arvoitus. Miten valtio jatkossa ohjaa kuntien toimintojen yhteensaattamista joka yhteistoiminnalla tai kuntaliitoksilla on ainakin minulle suuri mielenkiinnon kohde. 

Tuleva valtuustokausi on varmasti haasteellinen; niin taloudellisesti, toiminnallisesti kuin myös poliittisesti. Edessä ovat jälleen vaikeat ajat.  Mutta haasteita vastaanottamaan on valittu joukko,joka työstä selviää ihan varmasti yhteistyöllä, kouluttautumisella ja kauasnäköisyydellä. 

 

Paras hanke 2 ?

Maanantai 19.1.2009 klo 8.40 - Helena T-T

Päivän lehdessä uutisoidaan peruspalveluministeri Paula Risikon esitystä, että pitäisi aloittaa uusi Paras -hanke. Vuoden vaihteessa käynnistyneet uudistukset eivät ole kohentaneet perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen hoitoketjuja kuten toivottiin.

Mitä ilmeisemmin on tehty pikainen arvio uusista muutoksista, kun jo parin viikon aikana pystytään tekemään johtopäätöksiä. Ihan niin yksinkertaista ei voi olla kuntakäytäntöjen uudistaminen. Uudet ohjelmat ja tietojen siirrot ovat varmasti aiheuttaneet runsaasti pään vaivaa, muttapitäisi varmasti olla hiukan pidempi kokeiluaika , ennenkuin voi sanoa, että syteen meni.

TOKI, jos ongelmia on, tulee niihin heti puuttua. Mutta muutoksesta toiseen ryntääminen on varmasti työntekijöille todella hankalaa. MIkä nyt siis neuvoksi?

Paras hanke on hieman eri asia kuin kunta- ja palvelurakenneuudistus. Hanke prosessoi uudistusta eteenpäin ja käynnistyi vuonna 2005 valtioneuvoston johdolla.

Lisäksi kuntiin kohdistuva muutospaine kaipaa täsmentymistä, ettei muutos itsessään ole itsetarkoitus. Kuntien lukumäärän vähentäminen tai palvelujen järjestäminen laajemmilla yhteistoiminta-alueilla eivät ole yksiselitteisiä asioita jo sinällään, mutta erityisesti palvelurakenteeseen vaikuttavat asiat vaativat selkeää linjausta ja tavoitetilaa, jotta päästään eteenpäin. Jos aloitetaan seminaarimainen Paras -hanke uudelleen, toivon todella että nyt paukkuja riittää toimivan palvelurakenteen pohtimiseen ja hyvien käytäntöjen etsimiseen sekä mahdollisten lansäädännöllisten loukkujen poistamiseen.

Kuntajakolakia jo sinällään ollaan uudistamassa, mutta määräaikainen puitelaki eli laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on voimassa vuoden 2012 loppuun. Onko tavoitteena nyt tehdä uusi puitelaki vai mikä on homman nimi? Jos ongelmia aiheuttaa nyt se, että erilaisia palveluja tuotetaan eri paikoissa, eli esimerkiksi kunnan omana toimintana ja osin kuntayhtymien tai isäntäkuntien toimintana. Yleensä ensimmäinen ongelma on myös se, että potilaan henkilötietoihin ei päästä käsin sujuvasti eri paikoissa. Tuleeko sen kaltaisissa ongelmissa uudistaa tietohallintoa säätekevää osuutta palveluista sääteleviä lakisäädöksiä, että ns hallinto pystyy toimimaan sujuvasti? Näihin ongelmiin on tärmätty jo aiemminkin, niistä on ministereitä tiedotettu aiemminkin. On hyvä, jos jollakin on nyt tahtoa käydä asiaan käsiksi.

Onhan palvelujen sujuvuuden tarkoitus joka tapauksessa tarjota hyvät palvelut kuntalaiselle! Jälleen tulisi asioita miettiä palvelujen lähtökohdasta, eikä päinvastoin.

 

 

 

Päättäjien näkyvyydestä

Sunnuntai 18.1.2009 klo 10.24 - Helena T-T

Sunnuntain 18.1. Ilkassa on pitkä uutinen Seinäjoen päättäjien nettinäkyvyydestä. Usealla heistä on kotisivut, facebook profilli tai blogi. Kaupunkiin sopiikin erinomaisesti se, että päättäjä on aktiivinen siellä, mistä hänet tavoittaa koska tahansa eli netissä. Lienen Isonkyrön kunnanvaltuutetuista ainukainen joka blogittaa ja ylläpitää omia nettisivuja. Mäkysen Jounin kotisivu oli toiminnassa kunnallisvaalien aikana, mutta tuo ehdolla.fi palvelu on päättynyt vuoden vaihteessa.

Facebookissakin olen mukana, ja olen todennut sen hauskaksi yhteisöksi seurailla tuttujen tekemisiä ympäri maailmaa. Facebookissa ovat kaikki Isonkyrön nuoret valtuutetut ja muitakin nuoria ehdokkaina olleita. Myös me alle nelikymppiset treffaamme siellä päivittäin. 

Ilkassa juttua oli myös naisten murinoista ja nousuista eli kunnallispoliittisista kuvioista maakunnassa. Joka tapauksessa kunnallisten luottamuspaikkojen jako on täydessä vauhdissa maakunnissamme. Aina kaikki ei mene sovulla ja ilman ristiriitoja. Näin se vain on. Demokraattisesti ajatellen on upeaa, että on useita henkilöitä, joista valitaan. Surullista on se, jos valintakiemuroista jää sisäisiä ristiriitoja eri puolueryhmien sisälle tai jopa niiden välille. Valintaprosessissa syntyneistä pikkupikku riitasista saattaa tulla todellisia vaikeuksia hoitaa yhteisiä asioita yksissä tuumin.

Kuva, joka tuossa naisten kunnallispoliittista etenemistä kertovassa jutussa oli kuvituksena, otettiin viikko ennen syksyn kunnallisvaaleja. Kuvassa olevat naiset olivat tuon nelivuotiskauden aikana olleet joko kunnanhallituksen tai -valtuuston puheenjohtajina. Nyt siis vaikuttaa siltä, että heistä vain pari olisi enää jatkamassa; Susanna Haapoja ja allekirjoittanut.

Jäin pohtimaan näitä yllä maiittuja asioita omasta näkökulmastani. Herttileijaa.... olen pian nelikymppinen, tarkasti sanoen tämän vuoden jouluksi vaihtuu vuosikymmen mittarissani. Kymmenen vuoden kuluttua siis viisikymppinen.

Poliittista osallistumista on kuitenkin jo nyt takanani 20 vuotta. Puolet elämästäni. 50%. Voi herttileijaa. Tästä ajasta olen pitänyt omia kotisivuja kymmenisen vuotta. Sivustot keskittyivät aikanaan paljon eduskuntavaaleihin 1999 ja 2003, jolloin olin niissä ehdokkaana.

Muina kuin aktiivisen kampanjoinnin aikana sivut olivat olemassa ja keskittyivät paljon mökkielämääni. Siis mökin vuokraamista palvellekseen. Parina viime vuotena sivuni ovat olleetkin pelkkää mökkiä ja Kalliojärveä täynnä.

Nyt kuitenkin tein päätöksen, että jatkan tätä sivustoa erikseen muuhun elämään keskittyen ja mökkimarkkinointi pysyy edelleen Kalliojärven sivustojen alaisena.

Se, onko tästä blogista yhtään mitään iloa kenellekään, on minulle arvoitus. Lukijoita ja kävijöitä on tasaisesti, mutta varmasti osa heistä  (siis teistä) on muitakin kuin isokyröläisiä. Palautetta saan jonkin verran ihan tutuimmilta tutuiltani, mutta kuitenkin melko vähän. 

Jokaisen blogikirjoituksen yhteydessä on lukijalla kommentointi mahdollisuus. Sitä ei näköjään käytetä, vaikka henkilö pystyy lähestymään sitä kautta tuntemattomana. Samoin on sivustolla yhteydenottolomake. Sitä voit siis sinäkin käyttää, joka pienenä vihjeenä mainittakoon ....

Kun aloitin tämän blogin ja kotisivuston ylläpidon viime syksynä, pohdin ensitöikseni, mitä ihmettä tänne pitäisi kirjoitella. Tein sen päätöksen, että irjoitan mitä haluan jatämä ei tule olemaan mikään päiväkirja . Olenkin vaihtelevalla menestyksellä kirjoitellut vaihtelevista aiheista. Yleensä siitä, mikä on mieleeni juolahtanut. Ajoittain joka päivä vaihtui blogiteksti ja nyt harvakseltaan kirjoitan ajatuksiani tänne. Niin siis jatkan ja sillä hyvä. Joskus politiikkaa, joskus pohdintaa jostain tosi pienestä asiasta ja joskus siitä, mitä  kulloinkin on tullut touhatuksi.  Kirjoitan kaiken sen hösinän keskellä jota elämääni kuuluu, joten kirjoitusvirheitäkin sortuu tekstiin ihan kiitettävästi ja harmistukseksi asti. 

Mutta ainakin www-sivuistolla olen näkyvissä, mutta onko se sitten hyväski vai pahaksi "uskottavuudelleni" onkin eri juttu. Olen tavallinen perheellinen, joka yrittää hoitaa yhteiskuntavelvollisuuksiaan. Elämässä tapahtuu kaikenlaista ja suurin osa tapahtumista liittyy kuitenkin lapsiin. He ovat ykkösjuttu elämässäni.

 

 

 

Ystävyyttä ja ystävän menetystä

Tiistai 13.1.2009 klo 21.47 - Helena T-T

"Ystäviä ei hankita. 

Ne saapuvat elämääsi hiljaa lipuen,
ja jäävät siihen elämän suurimpana lahjana,"

 

Kuulin tämänkaltaisen mietelauseen eilen. Sanomassaan se puhuttelee yhä ja kun mietteen viestiä pysähtyy pohtimaan, voi tuon allekirjoittaa täydellä sydämellä.

Ystävyys, kaveruus, tuttavuus.

Samankaltaisia sanoja, mutta silti sisällöltään hieman erilaisia käsitteitä. Tuttaviahan meillä jokaisella on paljon. Tunnet jonkun näöltä tai nimeltä, tervehditte ja ohitatte toisenne silmiin katsoen.  Kavereitakin on elämän aikana kertynyt. He ovat tuttavuuden ohella sellaisia, joiden kanssa puhut ja keskustelet enemmänkin kuin vain sen heihein -verran. Ystävät on kuitenkin enemmän kuin nämä kaksi muuta asiaa.

Ystävä tuntee ystävänsä hyvin. Varmasti osittain paremmin kuin ystävä itse itsensä tuntee. Hän on jotain sellaista, joka on tuonut elämääsi merkitystä. Ystävälle voi kertoa huolensa ja murheensa. Ystävän kanssa jaetaan ilot ja naurut. Ystävä on Ystävä. 

Keskustelin tässä eräänä päivänä hyvän ystäväni kanssa. Puhuimme lopulta siitäkin, että "sanonpa nyt tässä suoraan, että olet minulle tärkeä, jos satun kuolemaan enkä ole tullut tehtyä asiaa sinulle selväksi!"  "Kyllä minä sen tiedän, vaikket olisi sanonutkaan, sillä sinäkin olet minulle tärkeä!" "Sä saat sitte puhua mun hautajaasis!, muistatko kun pyysin jo aiemmin" "VOI ei, nekin pitääs suunnitella..." 

Ystäväni ystävä, minulle vain etäinen tuttu, oli yllättäen menehtynyt. Sellainen tieto pysäytti minutkin, sillä kuolema on aina synkkä vieras, minne tahansa se matkansa tekikin ja mukaansa jonkun tempaisi. Aina se tulee kuitenkin yllätysvieraana, vaikka toiset pystyvät ajattelemaan vaikkapa iäkkäämmän ihmisen kohdalla, että tätä osattiin tietyllä tapaa myös jo odottaa valmistautuen luopumiseen. Silti korkeaankin ikään ehtineen ihmisen kohdalla varmasti jää paljon sellaista sanomatta, mitä olisi pitänyt. Ihan varmasti! Oletko sinä muistanut sanoa läheisellesi myönteistä palautetta hänestä? Oletko koskaan maininnut,että hän on tärkeä? Siis puhumalla, eikä "vain" kiertokirjetekstiviesteillä....

On toisaalta totta, että nuoren, lapsen tai keski-ikään ehtineen kuolemassa on aina jotain suurempaa menetystä, sillä elämä jää kuitenkin kesken. Emme osaa koskaan valmistautua yllätyksiin. Tai siihen valmistautuminen ei kuitenkaan tunnu luontevalta. Toisaalta vaikkapa henkivakuutuksen tai testamentin tekeminen tulisi olla itsestään selvyys, sillä ne voivat helpottaa surevien elämää edes jotenkin jossakin vaiheessa. Kaikille ei ole itsestäänselvää sekään, että lapsi saa kuulla vanhemmiltaan jokaisena päivänä, olevansa hänelle rakas. Hänellä on turvallinen olo ja hän voi luottaa itseensä. Jos isä tai äiti yllättäen menehtyy, tietääkö lapsi, että häntä rakastettiin? Onko kuullut sitä sanaa omalta vanhemmaltaan koskaan? Niin,e ttä varmasti muistaa sanan ja tunteen. Tai että tuo lapsi on sanonut isälleen tai äidilleen, hei minä rakastan sinua. Sanotaan toki, että pohjanmaalla vain ilmoitetaan jos tilanne muuttuu, eikä hoeta näitä asioita, mutta ehkä sietääs oppia! Suurin osa meistä ei puhu eikä pukahda tunteistaan. Hymistään vaan. 

Muistan itse lapsuudessani, kun eräs kylällä ajoittain vieraillut nainen "tiesi" kuolevansa seuraavana kesänä. Hän valmistautui ja jakoi tavaransa sukulaisille ja tuttaville jo ennalta. Hänen tietonsa kuolemastaan osoittautui kuitenkin vääräksi, joten lopulta hän keräsi kamppeensa takaisin, sillä niille oli käyttöä vielä useita useita vuosia. Isä tapasi sanoa, että "katso: rumis kävelee tiellä."

En tässä lietso paniikkia ennakkovalmisteluihin, sillä aikamme ei ole käsissämme ja tiedossamme. Varmasti ihan viisasta tiedostaa, ettei ole kuolematon tai korvaamaton, sillä vanha hokema "hautausmaa on korvaamattomia ihmisiä täynnä" kaikessa törkeydessäänkin pitää sisällään kuitenkin totuuden. Tänään kyllä totesimme toisen ystäväni kanssa, että niin taitaa olla tilastollinen totuus, että olemme  jo (tai ainakin pian) ohittaneet ennustetun eliniämme puolivälin.  Lienee ainakin aiheellista tuhota turhat rojut nurkista, ettei jää muille riesaksi ja luopumisen tuskaksi. Katsellessa ympärilleen ja säilytystiloihinsa voi vain todeta, että siinäpä riittää puuhaa loppuelämän ajaksi.

Mutta hyvää ystävää ei kuitenkaan korvaa mikään eikä kukaan. Jos hänet menettää, jää tyhjä muistojen täyttämä aukko sydämeen.  

Viime viikolla esitetty dokumentti laillista ja suunniteltua itsemurhaa hakeneesta englantilaisesta parantumattomasti sairaasta miehestä oli koskettava. Itkin, kun hän kuoli. Dokumentin lopuksi vielä näytettiin hänen terveiden päiviensä nauhaa ja hän puhutteli kuulijaa toteamalla, ettei ihminen ole elänyt turhaan, jos yksikin muistaa hänen nimensä.

Nyt synkkyydestä pois ja jakamaan ystäville iloisia muistoja, kun he jäävät meitä sitten kaipaamaan. Soita, pidä yhteyttä ja ole luotettava ystävä ystävillesi. Minä ainakin toivon, että vain kuolema minut ystävästäni erottaa. Välimatkakin voi erottaa, tai yhteyden pito voi harventua, mutta välittäminen ja ajatteliminen ei lopu. 

 

****

Kiitos kaikille tuttaville ja ystäville. Minäkin olen parina viime päivänä saanut useita onnitteluviestejä lukuisilta ystäviltäni pitkin maakuntaa ja jopa Suomen eri puoliltakin. Asia liittyy tuohon ennakkouutiseen ensi viikon torstain valtuuston päätösesityksistä eli luottamushenkilövalintoihin. Minua keskustan ehdokkaana esitetään jatkamaan valtuuston puheenjohtajana.  Mitäpä tuohon nyt itse kommentoisi. Voi  vaikka vitsailla edes, että taas tulee yksi naula arkkuun lisää. Tehtävä on antoisa ja siihen on uskoakseni minulla vielä edes jotain annettavaa, enkä ole leipiintynyt. Muitakin vaihtoehtoja on ollut mietittävänä, mutta keskustan esitys on kuitenkin nyt yksimielinen. Ensi viikolla nähdään, onko ennakkoon valmistellut asiat myös lopullisia päätöksiä. Uskon ainakin, että saan valtuustokauden aikana taas lisää kavereita ja etenkin ystäviä. On todella ihanaa todeta, että politiikassa(kin) pystyy eri puolueiden ihmisten kanssa todella ystävystymään. 

Maanantai ja julkisuus

Maanantai 12.1.2009 klo 10.45 - Helena T-T

Maanantain tuotoksina kehutaan yleensä sellaiset asiat, joissa ilmenee jotain vikaa. Tämänkin aamun nieleskelin, kun tämä jo muutaman vuoden palvellut kannettava tilttasi jälleen. Maanantai. Ensimmäinen ajatus; oliko tullut tallenttua asiakirjat? Onneksi kuitenkin word osaa suorittaa asiakirjojen automaattisen palautuksen, eikä työ mennyt bittiavaruuteen.

Tammikuun viikkoni arkihetket pyhitän kirjoittamiselle. Urakka on mieletön, ja valmista tulisi saada. Väännän täällä yksinäisyydessäni johdantoa, jonka tulisi avata taustat ja kysymykset aloittamaani tutkimustyöhön. Ensimmäinen aihepiiri liittyen kuntajakomuutoksiin, jota väsäsin vielä syksyllä, tallennettiin odottamaan uutta aikaa. Aloitin siis kokonaan alusta ja kokonaan uudesta aiheesta. Nyt askartelen julkisuuslainsäädännön parissa pohtien kuntakonsernin julkisuutta. 

Sanotaan, että sillä, jolla on tietoa, on valtaa. Nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa onkin informaation merkitys voimakkaasti kasvanut, ja tämä ilmiö näkyy myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja julkisessa hallinnossa sen hoitaessa julkista tehtävää. Julkisen sektorin tuottama tieto ei palvele vain hallintoa, vaan myös muita tiedontarvitsijoita.

Demokratian toteutumisessa keskeistä on, että jokaisella on oikeus saada tietoa, muodostaa ja ilmaista mielipiteensä, jolle perusta on luotettavassa tiedossa julkista valtaa käyttävien tahojen toiminnasta sekä erilaisten toimenpiteiden vaikutuksista. Julkisuusperiaatetta voidaan pitää edellytyksenä demokratian toteutumiselle sekä hallinnon luotettavuudelle sekä päätösten hyväksyttävyydelle.  Esimerkiksi KuntaL 57 § säätää, että pääsääntöisesti valtuuston kokoukset julkisiksi, ellei joku salassapitosäännös edellyttäisi muuta tapaa kokoustaa. Sellaisia asioita kuitenkin voi tulla valtuuston käsittelyyn todella harvoin. Muiden kunnallisten toimieliten kokoukset eivät ole avoimia muuta kuin poikkeustapauksissa.

Julkisuusperiaatteen vastakohta on siis salassapitoperiaate. Näiden kahden periaatteen välimaastoon sijoittuu harkinta, jolla on keskeinen merkitys viranomaisen julkisuuden määräytymiselle. Julkisuuslain 3 §:n mukaisesti on kyseisessä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa. Tavoite on myös antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan sekä etujaan.

Julkista tietoa on nykyään myös vaalirahoitus ja asia sai suuren merkityksen viime vuonna velloneesta laajasta kansanedustajien rahoitusilmoitussotkuista ja joidenkin taustoilta paljastuneen Kehittyvien maakuntien Suomi ry:n osuudesta. Kunnallisvaaleissakin jo aiemminkin käytössä olleita vaalirahoitusilmoituskäytäntöjä tarkasteltiin uudelleen.

Valtuutettujen ja varavaltuutettujen piti 28.12.2008 mennessä tehdä ilmoituksensa omasta vaalikampanjansa rahoituksesta. Isonkyrön kaltaisessa kunnassa ilmoittelussa ei ollut mitään yllättävää eikä yritysten rahoituskytkentönä ole. Toki minun nimeni nyt näyttää olevan paikallislehden otsikossa, että satsasin vaaleihin eniten. Se ei minua yllätä, sillä olihan omat mainokseni pienuudestaan huolimatta palstamilleiltään suurimpia kuin muiden henkilökohtaiset ilmoitukset. Tämän nyt pystyi näkemään ihan paljaalla silmällä. Lisäksi nelivärisyys tuo Pohjankyrön hinnoittelussa jokaiseen ilmoitukseen 100 euron laskun eli kolmen mainoksen värit maksoi pelkästään siis 300 euroa. Lähes puolet ilmoittamastani summasta! ja summat ovat siis nyt arvonlisäverottomia. Lisäksi tajusin viime viikolla, että hetkinen, olisi varmaan pitänyt laskea joku osuus tästä nettisivustakin ilmoitukseen mukaan. Jäipähän tekemättä, mutta tuskin siitä parista kympistä nyt linnaan joutuu.

Olen aikoinani työskennellyt piiritoimistolla ja työn kuvaan kuului yllyttää nuoria tekemään näkyvää ja hyvää vaalikampanjaa. Olen itse jokaisissa kunnallisvaaleissa NKL:n aikani jälkeen laittanutkin henkilökohtaisia ilmoituksia. Suora vaalimainonta eli tyyliin kaffipakettien ja jauhojen jako ei ole kuulunut koskaan repertuaariini, enkä sille tasolle alennukkaan. Mieluummin julkista ja näkyvää, kuin salaperäistä ja oksettavaa. 

 

 

Uudet kujeet

Sunnuntai 4.1.2009 klo 11.09 - Helena T-T

Minulla vuosi 2009 alkoi sopivassa pikku pakkasessa Äkäslompolossa tiiraillen Jounin kaupan ilotulitusta. Ympärillä oma perhe ja tuttavaperhe. Vuosi jatkuikin sitten pakkasen kiristyessä.

1.1.2009 alkaen olenkin nyt sitten kaupunkilaispojan vaimo. Kauhavan, Alahärmän, Ylihärmän ja Kortesjärven kuntaliitos vaikutti perheeseemme siis näinkin paljon. Lisäksi nyt pitänee seurata, kasvaako polttoaineen kulutus, kun kaupunkiajo lisääntyy. Olemme myös vitsailleet, että meillä on nykyään maaseutukodin lisäksi myös kaupunkiasunto. 

* * *  

Suomessa on nyt 348 kuntaa. Isokyrö on ja pysyy, mutta naapurinamme entisen Ylistaron rajalta alkaakin Seinäjoki. Suurin muutos Isollekyröllä on kuitenkin se, että perusterveydenhuollon palvelut tuottaa nyt Seinäjoen kaupunki, jonka kanssa muodostimme  yhteistoiminta-alueen ja Kyrönmaan terveyskeskus kuntayhtymää ei enää ole.

Isollakyröllä ei myöskään tällä hetkellä ole valtuuston puheenjohtajaa. Pestini päättyi 31.12.2008. Uuden valtuuston luottamustoimet ovat kuitenkin pitkälti valmisteltuja eri puolueiden välillä ja sisällä. Lopullista niittiä valinnoille ei ole vielä annettu, sillä ainakin keskustan yleinen kokous kokoontuu vielä käsittelemään asiaa tammikuun 11. päivänä. Kokous muodostaa näin uudelle keskustan valtuustoryhmälle ohjeensa siitä, ketä mihinkin tehtäviin valtuuston ensimmäisessä kokouksessaan tulisi valita. Uusi valtuusto oletettavasti kokoontuu viikolla neljä tai viisi.

Puolueiden välillä on eri tehtävät jaettu ja niiden raamien sisäisesti kukin ryhmittymä etsii omat nimensä eri tehtäviin. Keskustan paikoille on erilaisia ihmisten pyrkimyksiä ja haluja yhteensovittanut pääasiassa paikallisyhdistyksen johtokunta. Johtavina periaatteina ovat, että ehdokkaana olleet huomioidaan vahvasti ja tasa-arvolakia kunnioitetaan. Lisäksi pitäjän sisäisesti pyrimme katsomaan, että kunnan eri alueiden edustus tulee mahdollisimman hyvin huomioiduksi sekä nuoret ja naiset ovat vahvassa asemassa.Se, että valtuusto on kautta aikojen ja taatusti koko alueen nuorin tulee uskoakseni näkymään myös valinnoissa ja politiikassa.

 

Matkaan....

Perjantai 26.12.2008 klo 10.05 - Helena T-T

Jouluksi kaikki rauhoittuu, niin meilläkin. Koti on siivottu ja lahjat jaettu. Onneksi Joulupukki oli tänä vuonna hyvin käytännöllinen ja tenavatkin saivat lahjoja, joilla on todellista käyttöä. Leluja ei kertynyt montaakaan ja niistä on ollut sitäkin enemmän riemua. Äidillä oli kyllä haastava työmaa saada kasaan kahden kiepin autorata, mutta toimii se vain. Lisäksi julistauduin vielä legoisinööriksi, kun minä olen aina se ressukka, joka etsii virheitä rakennelmista, kun ne eivät käyttäydykään siten kuin pitäisi kuten nyt oli käydä Markuksen star wars lennokille. Olen siis saanut leikkiä kokonaisen joulupäivän uusilla leuluillani ;-)

Nyt kun käärepaperitkin on poissa silmistä saa uusi tohina alkaa: pakkaaminen. Aiomme hiihdellä ja lasketella kokonaisen viikon Ylläksellä, joten viiden hengen perhe kun lähtee reissuu vähintäänkin peräkärry on perässä. Siellä kulkevat samalla myös ystävä perheemmekin sukset, että henkilöautossa sisällä on parempi matkustaa.

Lomaviikkoa olen odottanut kuin kuuta nousemaan. Ajatus tuntureille!

Uusi vuosi tuokin mukanaan varmasti ripakopallisen uusia haasteita, joten akut ladataan kuntoon.  

Ihanaa Vuodenvaihdetta kaikille palstani aktiivisille seuraajille!

 

Helena