Tervetuloa Helena Tuuri-Tammelan elämään.

Näillä kotisivuillani inspiraationi hetkinä julkaistaan ajatuksiani, kaikenlaista mietintää aina luonnosta politiikkaan. Vaihtelevalla menestyksellä.
Säännöllisyyttä ei julkaisutuotannolla ole.

Kuka minä olen?

Olen isokyröläinen kunnanvaltuutettu. Alle viisikymppinen, mutta jo keski-ikäinen. Olen kunnianimeltäni äiti. Olen kasvanut maatilalla ja viljelen kotitilaani edelleen. Vuokraan mökkiä, jonka vuokratessasi saat myös nauttia viilentävän metsälammen rauhasta. Päätyöni on valtion palveluksessa, jossa työkseni varmensin erilaisia numeraalisia asioita viljelijätukien haku- ja maksuprosessissa. Nyt seikkailen riskienhallinnan, sisäisen valvonnan ja talousanalyysien maailmassa yksityisen toimijan yhteenliittymässä, niin sanotussa konsernimaailmassa.

Harrastan mm. historian elävöittämistä. Kotiseututyökseni olen yksi Napuen Mamselleista. Meidät löydät mm Facebookista ja eMuseosta Isonkyrön Museon sivustolta.

Tämä jo edesmenneen isokyröläisen runoilijan ajatuksessa on mottoni:


"Jos ihminen nuorena vanha jo ois,
ja viisaana laskelmoisi,
niin tokkopa koskaan maailma
tänä päivänä valmiina oisi!"
- Matti Nummensalo -


* * * * **

Blogissa parhaillaan:

10/20/70

Torstai 7.2.2019 klo 12:49

Olen istunut elämäni aikana koulunpenkillä ja erilaisissa koulutuksissa keskimääräistä enemmän tai tavanomaista vähemmän. Paljon kuitenkin. Viime vuonna syvensin tietojani riskienhallinnan ja turvallisuuden maailmasta. Varmasti kuluvana vuonnakin keksin jotain kouluttautumista itselleni. 

Kaivaessani vanhoja tekstejäni,bongasin jälleen numerosarjan 10/20/70.

10 % osaamisesta saadaan koulutuksella tai koulutuksissa.

20 % osaamisestamme opitaan muilta ja yhdessä tekemällä.

70 % opitaan työssä itse oivaltamalla.

Koulutuspäivästä siis valtaosa onkin turhaa? Oppiiko enemmän töissä? Jos kouluttamalla oppisi 100 %, olisi koulutus erittäin naseva ja aivot mitä ihanteellisin paikka, jonne tarttuu kaikki kuultu, nähty ja ymmärretty kuin purkka etutukkaan. Silloin ei työelämässä ja sen kuuluisan kantapään kautta oppimista tarvittaisi enää. Ei se kuitenkaan niin mene. Vähintäänkin elämä sekaantuu teoriaan.

Toteamme tämän tästä, että lisäoivallus ja oppi tuli kyseenalaistamisen, logiikan, ongelmien, onnistumisen ja faktojen hallinnan kautta. Tehokkaammin kuin asian teoriassa lukien tai kuullen. Teoria auttaa, sitä pitää olla, mutta sen avulla pitää itse myös oivaltaa.

Miksi on lopuksikin erittäin kehittävä kysymys.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: oppiminen

Lisää kirjoituksia