Maanantai ja julkisuus

Maanantain tuotoksina kehutaan yleensä sellaiset asiat, joissa ilmenee jotain vikaa. Tämänkin aamun nieleskelin, kun tämä jo muutaman vuoden palvellut kannettava tilttasi jälleen. Maanantai. Ensimmäinen ajatus; oliko tullut tallenttua asiakirjat? Onneksi kuitenkin word osaa suorittaa asiakirjojen automaattisen palautuksen, eikä työ mennyt bittiavaruuteen.

Tammikuun viikkoni arkihetket pyhitän kirjoittamiselle. Urakka on mieletön, ja valmista tulisi saada. Väännän täällä yksinäisyydessäni johdantoa, jonka tulisi avata taustat ja kysymykset aloittamaani tutkimustyöhön. Ensimmäinen aihepiiri liittyen kuntajakomuutoksiin, jota väsäsin vielä syksyllä, tallennettiin odottamaan uutta aikaa. Aloitin siis kokonaan alusta ja kokonaan uudesta aiheesta. Nyt askartelen julkisuuslainsäädännön parissa pohtien kuntakonsernin julkisuutta. 

Sanotaan, että sillä, jolla on tietoa, on valtaa. Nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa onkin informaation merkitys voimakkaasti kasvanut, ja tämä ilmiö näkyy myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja julkisessa hallinnossa sen hoitaessa julkista tehtävää. Julkisen sektorin tuottama tieto ei palvele vain hallintoa, vaan myös muita tiedontarvitsijoita.

Demokratian toteutumisessa keskeistä on, että jokaisella on oikeus saada tietoa, muodostaa ja ilmaista mielipiteensä, jolle perusta on luotettavassa tiedossa julkista valtaa käyttävien tahojen toiminnasta sekä erilaisten toimenpiteiden vaikutuksista. Julkisuusperiaatetta voidaan pitää edellytyksenä demokratian toteutumiselle sekä hallinnon luotettavuudelle sekä päätösten hyväksyttävyydelle.  Esimerkiksi KuntaL 57 § säätää, että pääsääntöisesti valtuuston kokoukset julkisiksi, ellei joku salassapitosäännös edellyttäisi muuta tapaa kokoustaa. Sellaisia asioita kuitenkin voi tulla valtuuston käsittelyyn todella harvoin. Muiden kunnallisten toimieliten kokoukset eivät ole avoimia muuta kuin poikkeustapauksissa.

Julkisuusperiaatteen vastakohta on siis salassapitoperiaate. Näiden kahden periaatteen välimaastoon sijoittuu harkinta, jolla on keskeinen merkitys viranomaisen julkisuuden määräytymiselle. Julkisuuslain 3 §:n mukaisesti on kyseisessä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa. Tavoite on myös antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan sekä etujaan.

Julkista tietoa on nykyään myös vaalirahoitus ja asia sai suuren merkityksen viime vuonna velloneesta laajasta kansanedustajien rahoitusilmoitussotkuista ja joidenkin taustoilta paljastuneen Kehittyvien maakuntien Suomi ry:n osuudesta. Kunnallisvaaleissakin jo aiemminkin käytössä olleita vaalirahoitusilmoituskäytäntöjä tarkasteltiin uudelleen.

Valtuutettujen ja varavaltuutettujen piti 28.12.2008 mennessä tehdä ilmoituksensa omasta vaalikampanjansa rahoituksesta. Isonkyrön kaltaisessa kunnassa ilmoittelussa ei ollut mitään yllättävää eikä yritysten rahoituskytkentönä ole. Toki minun nimeni nyt näyttää olevan paikallislehden otsikossa, että satsasin vaaleihin eniten. Se ei minua yllätä, sillä olihan omat mainokseni pienuudestaan huolimatta palstamilleiltään suurimpia kuin muiden henkilökohtaiset ilmoitukset. Tämän nyt pystyi näkemään ihan paljaalla silmällä. Lisäksi nelivärisyys tuo Pohjankyrön hinnoittelussa jokaiseen ilmoitukseen 100 euron laskun eli kolmen mainoksen värit maksoi pelkästään siis 300 euroa. Lähes puolet ilmoittamastani summasta! ja summat ovat siis nyt arvonlisäverottomia. Lisäksi tajusin viime viikolla, että hetkinen, olisi varmaan pitänyt laskea joku osuus tästä nettisivustakin ilmoitukseen mukaan. Jäipähän tekemättä, mutta tuskin siitä parista kympistä nyt linnaan joutuu.

Olen aikoinani työskennellyt piiritoimistolla ja työn kuvaan kuului yllyttää nuoria tekemään näkyvää ja hyvää vaalikampanjaa. Olen itse jokaisissa kunnallisvaaleissa NKL:n aikani jälkeen laittanutkin henkilökohtaisia ilmoituksia. Suora vaalimainonta eli tyyliin kaffipakettien ja jauhojen jako ei ole kuulunut koskaan repertuaariini, enkä sille tasolle alennukkaan. Mieluummin julkista ja näkyvää, kuin salaperäistä ja oksettavaa.