Päättäjien näkyvyydestä

Sunnuntain 18.1. Ilkassa on pitkä uutinen Seinäjoen päättäjien nettinäkyvyydestä. Usealla heistä on kotisivut, facebook profilli tai blogi. Kaupunkiin sopiikin erinomaisesti se, että päättäjä on aktiivinen siellä, mistä hänet tavoittaa koska tahansa eli netissä. Lienen Isonkyrön kunnanvaltuutetuista ainukainen joka blogittaa ja ylläpitää omia nettisivuja. Mäkysen Jounin kotisivu oli toiminnassa kunnallisvaalien aikana, mutta tuo ehdolla.fi palvelu on päättynyt vuoden vaihteessa.

Facebookissakin olen mukana, ja olen todennut sen hauskaksi yhteisöksi seurailla tuttujen tekemisiä ympäri maailmaa. Facebookissa ovat kaikki Isonkyrön nuoret valtuutetut ja muitakin nuoria ehdokkaina olleita. Myös me alle nelikymppiset treffaamme siellä päivittäin. 

Ilkassa juttua oli myös naisten murinoista ja nousuista eli kunnallispoliittisista kuvioista maakunnassa. Joka tapauksessa kunnallisten luottamuspaikkojen jako on täydessä vauhdissa maakunnissamme. Aina kaikki ei mene sovulla ja ilman ristiriitoja. Näin se vain on. Demokraattisesti ajatellen on upeaa, että on useita henkilöitä, joista valitaan. Surullista on se, jos valintakiemuroista jää sisäisiä ristiriitoja eri puolueryhmien sisälle tai jopa niiden välille. Valintaprosessissa syntyneistä pikkupikku riitasista saattaa tulla todellisia vaikeuksia hoitaa yhteisiä asioita yksissä tuumin.

Kuva, joka tuossa naisten kunnallispoliittista etenemistä kertovassa jutussa oli kuvituksena, otettiin viikko ennen syksyn kunnallisvaaleja. Kuvassa olevat naiset olivat tuon nelivuotiskauden aikana olleet joko kunnanhallituksen tai -valtuuston puheenjohtajina. Nyt siis vaikuttaa siltä, että heistä vain pari olisi enää jatkamassa; Susanna Haapoja ja allekirjoittanut.

Jäin pohtimaan näitä yllä maiittuja asioita omasta näkökulmastani. Herttileijaa.... olen pian nelikymppinen, tarkasti sanoen tämän vuoden jouluksi vaihtuu vuosikymmen mittarissani. Kymmenen vuoden kuluttua siis viisikymppinen.

Poliittista osallistumista on kuitenkin jo nyt takanani 20 vuotta. Puolet elämästäni. 50%. Voi herttileijaa. Tästä ajasta olen pitänyt omia kotisivuja kymmenisen vuotta. Sivustot keskittyivät aikanaan paljon eduskuntavaaleihin 1999 ja 2003, jolloin olin niissä ehdokkaana.

Muina kuin aktiivisen kampanjoinnin aikana sivut olivat olemassa ja keskittyivät paljon mökkielämääni. Siis mökin vuokraamista palvellekseen. Parina viime vuotena sivuni ovat olleetkin pelkkää mökkiä ja Kalliojärveä täynnä.

Nyt kuitenkin tein päätöksen, että jatkan tätä sivustoa erikseen muuhun elämään keskittyen ja mökkimarkkinointi pysyy edelleen Kalliojärven sivustojen alaisena.

Se, onko tästä blogista yhtään mitään iloa kenellekään, on minulle arvoitus. Lukijoita ja kävijöitä on tasaisesti, mutta varmasti osa heistä  (siis teistä) on muitakin kuin isokyröläisiä. Palautetta saan jonkin verran ihan tutuimmilta tutuiltani, mutta kuitenkin melko vähän. 

Jokaisen blogikirjoituksen yhteydessä on lukijalla kommentointi mahdollisuus. Sitä ei näköjään käytetä, vaikka henkilö pystyy lähestymään sitä kautta tuntemattomana. Samoin on sivustolla yhteydenottolomake. Sitä voit siis sinäkin käyttää, joka pienenä vihjeenä mainittakoon ....

Kun aloitin tämän blogin ja kotisivuston ylläpidon viime syksynä, pohdin ensitöikseni, mitä ihmettä tänne pitäisi kirjoitella. Tein sen päätöksen, että irjoitan mitä haluan jatämä ei tule olemaan mikään päiväkirja . Olenkin vaihtelevalla menestyksellä kirjoitellut vaihtelevista aiheista. Yleensä siitä, mikä on mieleeni juolahtanut. Ajoittain joka päivä vaihtui blogiteksti ja nyt harvakseltaan kirjoitan ajatuksiani tänne. Niin siis jatkan ja sillä hyvä. Joskus politiikkaa, joskus pohdintaa jostain tosi pienestä asiasta ja joskus siitä, mitä  kulloinkin on tullut touhatuksi.  Kirjoitan kaiken sen hösinän keskellä jota elämääni kuuluu, joten kirjoitusvirheitäkin sortuu tekstiin ihan kiitettävästi ja harmistukseksi asti. 

Mutta ainakin www-sivuistolla olen näkyvissä, mutta onko se sitten hyväski vai pahaksi "uskottavuudelleni" onkin eri juttu. Olen tavallinen perheellinen, joka yrittää hoitaa yhteiskuntavelvollisuuksiaan. Elämässä tapahtuu kaikenlaista ja suurin osa tapahtumista liittyy kuitenkin lapsiin. He ovat ykkösjuttu elämässäni.