Share |

Maaliskuu maata näyttää?

Maanantai 2.3.2009 klo 8:36


Hiihtoloma tuli ja meni. Nopeasti, sillä viikko yhdeksän oli ikäänkuin viikko kahdeksan, jos kerran tänä vuonna viikko numero yksi alkoi jo viime vuonna. Joka tapauksessa viime viikolle ajoittunut hiihtoloma tuli nyt vietettyä.

Ihanaa, kun on lunta! Kerrankin sopivasti eikä yhtään tarvitsisi enää sataa. Tai jos sataa lunta, niin ainakin siististi kasoihihn, ettei tarvisisi kolata, kuten Nasu joskus jossain Nalle Puh -elokuvassa totesi. Mutta luulenpa vai, että vielä hipsii lunta näillekin lakeuksille.

Vietimme hiihtoloman tuttujen kautta vuokratulla mökillä Levillä. Minäkin pääsin nyt laskettelemaan lähes sieluni kyllyyteen asti, sillä nyt olemme siirtyneet aikaan, jolloin perheen nuorimmainenkin on aloittanut tämän suksittelu- ja lasketteluharrastuksen. Hyvin Ernokin laskettelusuksensa jo hallitsee ja hienosti, varovasti ja tyylikkäästi kääntelee itseään alas rinnettä. Ainoat todelliset jännityksen hetket koettiin kyllä hurjastelevien lumilautailijoiden ansiosta. Voi herttileijaa vaan. Heitä saattaa istuskella milloin missäkin kumpareen takana tai tulla hurahtaa ylämäestä ohi valonnopeudella. Jonkinlaista rinnekäyttäytymisoppia vaatisi muutama hurjapää, sillä muiden liikkeiden arviointiin pitäisi käyttää enemmän ruutia!

Minä laskettelin meidän sakista ehdottomasti eniten. Sain kurvailla mäessä vielä yksistänikin iltapäivisin, kun Vesa oli lasten kanssa muissa puuhissa. Myös naapurimökissämme oli jälleen vuosi sitten tutuksi tullut poika, jonka kanssa meidän pojat leikkivät paljon. Mökin ympäristöön tuli viikon aikana kaivettua melkoinen määrä "juoksuhautoja" ja majoja, joissa kuljettiin. Kyllä lumi onkin lapselle antoisa elementti toteuttaa mielikuvitustaan!

Saimme iloisen päätöksen lomallemme torstai yöllä alkaneesta vatsataudista. Kyökkäsimme ensin minä, sitten Erno ja Markus. Mökki luovutettiin puoli päivää aikaisemmin kuin oli tarkoitus ja lähdettiin ajamaan pohjanmaata kohti ennenkuin Vesa ja Tuomo aloittaisi sairastelun. Matkustuksen ajoitus meni nappiin, eikä autossa tarvinnut pahoinvoinnin kuorissa olla juuri ollenkaan. Jaffan voimalla pystyi olemaan, vaikka paikkoja särki ainakin minulla oikein olan takaa. Paluun jälkeen alkoihin arki ja pyykkikone soitti aarioita pari päivää.

Nyt on sitten arki todenteolla taas käynnissä. Tänään on asioiden hoitamisen vuoro ja moni juttu vaatiikin osansa. Maaliskuulla  minullakin on menoja oikein ripakopallinen. Olen kokouksissa, koulutuksissa, seminaarissa ja itsekin taas luennoimassa. Eiköhän tämä tästä iloisesti suju ja ehtii tehdä kaiken, mitä pitäisi. Yritys hyvä kymmenen ;-)


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini