Sunnuntaina ratkaistaan....

Lauantai 25.10.2008 klo 20.52 - Helena T-T

Tänään olimme vaalikahvitusta järjestämässä. Heräsin jo tosi  varhain, ja paistelin kotona valmiiksi erikoisemmat vohvelit ruoka-aineallergisille, ettei mahdolliset jauhon tai maidon roiskeet pääse gluteeniton-maidoto-soijaton tuotteeseen.

Pohjankyröntalolla on helppoa järjestää tilaisuuksia, mutta sinne pitää erikseen ihmisten tulla. Se on haittapuoli siinä paikassa, mutta kun päivän jälkeen katsoi, miten paljon on paistettu vohveleita ja miten iso kasa on mennyt lautasia, niin oli suorastaan yllättynyt, että näinkös paljon täällä päivän aikana kävikin väkeä! Kiva niin!!! Aamu 10ltä meillä oli todellinen ruuhka, kun samaan aikaan jonotti tuoretta vohvelia useampi ihminen. Muuten päivä oli tasaista paistamista ja me kolmen naisen porukalla esitimme nukketeatteria. Välillä oli yleisöllä ja esittäjillä niin hauskaa, että vesi valui silmistä. Ainut syy ei ollut esitys, vaan poikani Erno esitti omaa teatteriaan tiikerillä siinä ohessa saman verhon takana. Pojat on poikia...

Iltapäiväksi meidät oli vielä kutsuttu tuttava perheen luo Annin 7v synttäreille. Sinne menimme hieman myöhässä, mutta saimmepa istua Marin kanssa juttelemassa rauhassa, kun muut vieraat olivat jo käyneet aiemmin.

Selailimme siinä kaikki vaalimainokset läpi mitä lähipäivien lehdissä oli ollut. Kyllä on vaikea arvoitella, millaisia valtuustoja tähän maakuntaan huomenna muodostuu.

Pitänee pian alkaa itsekin oikein todenteolla rustaamaan vaaliveikkauksia, vaikka olenkin jo lievästi ollut valmis asennoitumaan niin, että huominenn äänisaaliini ei riitä jatkokaudelle. On vain niin, että mikään ei ole niin varma kuin epävarma!

Ennenkuin istahdan kotisohvalle tuijottamaan Jackpottia, niin pari sanaa sinulle....

 * * *

Toivotan sinulle rohkeutta antaa minulle luottamuksesi äänestämällä numeroa 41 Isossakyrössä.

Keskustalainen nainen on luottamuksesi arvoinen!

...... aiheesta jotain huomisessa maakuntalehdessä... 

 

Tervetuloa kahvilaamme!

Lauantai 25.10.2008 klo 8.28 - Helena T-T

Tänään, lauantaina 25.10., tarjoilemme vohvelikahvitusta ja lasten puuhaa Pohjankyröntalolla klo 10-15.

Luvassa on kasvomaalausta, temppurataa ja kaksi nukketeatterin esityskertaa klo 12 ja 14.

Keskustan kunnallisvaaliehdokkaita on paikalla koko päivän, joten samalla kun poikkeavat kaffeella /mehulle ja tuot perheen pienimpiä touhuamaan, niin voit tutustua meihin. Vieraanamme on myös toiminnanjohtaja Aki Utter.

 

 * * *

Minä olen tässä aamusella tehnyt tänne kotiin pojille ruuan valmiiksi ja he tulevat sitten myöhemmin perässä.

Paistelin mukaan jo valmiiksi vohveleita, jotka ovat gluteenittomia, maidottomia ja soijattomia sekä varasin aineksia mukaan, että paikan päällä saa paistettua myös maidottomia tuotteita. Allergisen lapsen äitinä on joutunut huomioimaan nämä allergiat, joten on luonnollista yrittää tarjota ruoka-aineallergisillekin jotain.

Pohjankyrön talolla paistetaan vohveleita koko päivän, joten tervetuloa!

 

 

 

Naisellinen kunta

Perjantai 24.10.2008 klo 8.34 - Helena T-T

Kokoonnuimme kaikki keskustalaiset kunnanvaltuustojen ja -hallituksen naispuheenjohtajat viime sunnuntaina yhteiskuvaan. Kuvaustilanteesta on tänään otos Ilkassa.

Meitä naisiahan on ollut kunnan johtavissa luottamustehtävissä peräti yhdeksän keskustalaista sekä yksi sdp:n edustaja tällä kuluvalla, mutta pian päättyvällä valtuustokaudella. Se, että olemme naisia, ei ole asiassa uutinen, vaan ehkä enemmänkin se, että olemme puheenjohtajatehtävissä miehisellä alalla. Isossakyrössä toki olemme tottuneet siihen, että nainen on nuijankäyttäjänä, mutta muissa kunnissa asia on ollut enemmän tai vähemmän uutta. Lisäksi olen selkeästi vaistonnut sen, että isokyröläiset ovat lopulta olleet ylpeitä siitä, että meillä on samanaikaisesti ollut nainen molempien merkittävien luottamustehtävien kärjessä. Tällaisia kuntia ei ole ilmeisesti muita Suomenmaassa.

Kunta on hyvin naisellinen asia, -varsinkin, jos kunnan toimintakenttää mittaa työntekijöiden sukupuolijakaumalla. Kunta-alalla on kuntaliiton vuoden 2007 tilaston mukaan jopa 78%:ia työntekijöistä naisia. Kunnallinen päivähoito on lisäksi erityisen hyvä esimerkki siitä, että se on järjestelmänä mahdollistanut suomalaisten naisten työelämään siirtymisen. Lisäksi pohjoismaisen hyvinvointivaltion sanotaankin perustuvan juuri siihen, että naiset ovat työelämässä, sillä monet peruspalvelujen tuottamistehtävät ovat juuri naisvaltaisella alalla: hoiva, hoito ja opetus.

Toimittaja soitteli pari päivää sitten kysyen, onko sukupuolesta ollut haittaa tai hyötyä toimiessa valtuuston puheenjohtajana. Huokaisin heti, että kylläpä kysyt vaikeita. Enhän ole edes ajatellut, että toiminko tehtävässä naisena, vaan luottamushenkilönä. Asiaa, kun on saanut vielä jälkeenpäin rauhassa miettiä, en vieläkään osaa vastata siihen, onko sukupuolella jotain merkitystä tehtävän hoitamisessa. Palautetta on kuitenkin saanut kuulla nyt siitä, että naispuheenjohtajat ovat tuoneet tietynlaista pehmeyttä kunnan toimintaan. Asiakastyytyväisyys kyselyssäkin on ollut havaittavissa se, että kunnan johtamiseen ovat erityisesti naiset olleet tyytyväisiä.

Kiva kuulla myönteisiä kommentteja, sillä kyllä tällaisten tehtävien hoitaminen on aina haastavaa ja siinä pitää tavallaan itsensäkin ylittää, on sitten mies tai nainen. Olet tietynlaisena silmätikkuna koko ajan ja lisäksi esimerkiksi kokoustekniikka pitää osata hyvin, ettei tule teknisiä kömmähdyksiä vahingossakaan. Jälkeenpäin tajusin vielä, että minun kahdeksan vuoden rupeamaan valtuustonjohdossa on mahtunut kaksi synnytystä. Kolmen pienen pojan äitini olen lisäksi saanut sovitella lasten hoitamisen ihan eri lailla kuin esimerkiksi vastaavassa tilanteessa oleva isä. Vauvoja on nähty joskus jopa kokouksessa mukananikin, kun aina ei ole ollut mahdollista jättää pienintä porukasta kotiin.

Toimittaja kysyi myös keskustelun aikana, onko saanut kuulla tytöttelyä. En ole kuullut, -ainakaan siis suoraan päin naamaa. Minä kyllä itse myönsin, että saatan mennä miesten porukkaan sekaan ja kysyä, että mitäs pojat täällä touhuaa....  Miehillähän on historian saatossa perinteisesti ollut omia porukkojaan, ja niihin pitää vain mennä liki ja ottaa oma paikkansa keskustelussa. 

Isossakyrössä ei ole ollut mitään miesten saunakulttuuria, mutta tällä valtuustokaudella me kaikki naiset olemme pyrkineet pitämään ihan erilailla yhteyttä ja kokoontuneet muutaman kerran juttelemaan niitä näitä ihan keskenämme. Se on lisännyt yhteishenkeämme, eikä ole kuitenkaan mikään uhka toiselle sukupuolelle. Päinvastoin.

Kerran myönnän, että minun ikääni kohdistui lievää painetta. Kehotin erästä keski-ikäistä miestä rauhoittamaan itseään, kun hänen tapana ollut malttinsa menettäminen oli jälleen tapahtunut erään palaverin aikana. Puheenjohtajana toimiessani katsoin velvollisuudeksi taata asialinjojen kokoonsaattamisen ilman osallistujien äänenkorottamista ja ärjymistä. Sain kuulla olevani hänen lastensa ikäinen ja siitä syystä minä en ollut mikään häntä ojentamaan pysymään nahoissaan. Niinpä niin. Lopputulos oli kuitenkin rauhallinen kokous ja olen tuosta hetkestä jo vanhentunutkin useamman vuoden. 

Toivottavasti naiset näyttävät kunnallisvaaleissa kyntensä ja heitä valitaan valtuustoihin. Mieluusti enemmän kuin tällä kaudella on ollut, sillä naisvaltuutettuja ei ole ollut valtakunnallisesti vertaillen liikaa. Joskus naisäänestäjän pitäisi vain uskoa itseään ja valita nimenomaan nainen, jota äänestää. Vain siten naisia valitaan valtuustoihin enemmän. Onneksi miehetkin osaavat äänestää naista, ja hyvät henkilöt keräävät ääniä molemmilta sukupuolilta. Luottamustehtävä on kuitenkin yhteisten asioiden hoitamista, ei niitä mielestäni kannata jyrkästi jakaa naisten ja miesten asioihin, vaikka sävyeroja onkin nähtävissä.

Lue lisää »

Kunnat tarvitsevat sinnikkäitä asioidenhoitajia

Torstai 23.10.2008 klo 7.42 - Tuomas Koivuniemi, päätoimittaja

Puolueiden kunnallisvaaliohjelmat ovat syksyn aikana rustaantuneet uuteen uskoon kansainvälisen talouskriisin ja Kauhajoen tragedian myötä. Kolmen suurimman puolueen teemat voi tiivistää kolmeen sanaan: koti (Keskusta), unelmat (SDP) ja toivo (Kokoomus).

Keskustan teema on näistä kolmesta kaikkein konkreettisin. Koti on jokaisen ihmisen perusta, josta hän voi lähteä maailmalle unelmiensa ja toiveittensa perään. Koti on myös paikka, minne ihminen voi turvallisesti palata, mikäli unelmat ja toiveet jäävät toteutumatta.

Koti edustaa turvallisuutta, vakautta ja vastuuta. Oma kotikunta edustaa meille kaikkein läheisintä yhteiskunnallisten palveluiden piiriä, joka muodostaa turvalliset puitteet elollemme lähiyhteisömme jäseninä.

Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen on puheissaan korostanut juuri kunnan roolin tärkeyttä ihmisten hyvinvoinnin luojana. Lasten päivähoito, peruskoulutus, terveydenhoito, kaavoitus ja katujen rakentaminen, kotipalvelu ja harrastuspaikat ovat palveluita, joiden toteuttamisesta ja rahoituksesta tehdään päätökset kotikunnan valtuustossa.

Ja valtuustossa asioitamme hoitavat kanssaihmisemme - puoliso, muu läheinen, naapuri tai kyläläinen - ellemme itse ole noihin vastuutehtäviin päässeet.

Suomen kunnat ovat viime vuosina kokeneet suuren myllerryksen kunta- ja palvelurakennehankkeen myötä. Nyt päällä oleva talouskriisi taas tulee vaikuttamaan todennäköisesti jonkin verran sekä Suomen kansantalouteen että sitä kautta myös kuntien talouteen.

Siksi on tärkeää, että kunnanvaltuustossa kuntalaisten asioita on hoitamassa osaavia, näkemyksellisiä ja tulevaisuuteen katsovia ihmisiä. Olemme Helenan kanssa tunteneet toisemme ja tehneet tavalla tai toisella yhdessä töitäkin yli kymmenen vuoden ajan.

Kaksi korkeakoulututkintoa opiskellut kolmen villiviikaripojan äiti on eräs parhaimmista tuntemistani organisaattoreista, innokas kehittäjä ja aktiivinen uuden oppija. Kuntapäättäjän tehtävään hänellä on erinomaiset valmiudet paitsi edellä mainittujen asioiden ohella myös siksi, että hän on sinnikäs asioiden ajaja, päämäärätietoinen ja laajat kokonaisuudet hallitseva henkilö.



Tuomas Koivuniemi
Verkkoapila.fi:n päätoimittaja

Äänestäminen on vaikuttamista

Keskiviikko 22.10.2008 klo 14.56 - Helena T-T

Tälle valtuustokaudelle on selkeästi saanut havaita yhdistyneen yhä useammin sanan uhkailun.

Muistatte varmaan Nurmon valtuustokokouksen uutisoinnista, jossa tunteet olivat kuumentuneet kuntaliitoksesta päättäneen valtuuston kokouksen jälkeen yleisön ja päättäjien välillä.

Nyt parhaillaan keskustalainen verkkolehti Apila uutisoi, että eilen (20.10.) Alahärmän valtuuston kokouksessa oli kolmea naisvaltuutettua uhkailtu sanomalla, että teidät viedään nurkan taakse, elleivät he äänestä yleisön mielen mukaan käsittelyssä olleessa aluelämmön myymisessä.  Paikallislehti Härmät on kirjoittanut asiasta vielä siten, että uhkaamista olivat kyseiset henkilöt havainnollistaneet lyömällä nyrkkiä kämmeneen.  Kovia jätkiä siis, voi ironisesti kuitata pontevan käytöksen.

Varmasti on lukuisia uhkailutapauksia, joista ei hiiskuta sanaakaan, vaikka kuntaliiton lakimies Iltalehdessä kommentoi uhkailutilanteiden olevan harvinaisia. Isokyröläisetkin päättäjät ja johtavat viranhaltijat ovat kuulleet sanoja, joissa on uhkaava sävy läsnä. Uskon, että aika-ajoin uhitellaan eri tavoilla ympäri Suomea, mutta nämä tapaukset eivät näy julkisuudessa. Ainakin tutkimuksen mukaan uhkailut ovat lisääntynyt, mutta ehkä kuntaliiton lakimies ei ole lukenut kuntaliiton kyselyjen tuloksia.

Pohtia kuitenkin pitää sitä, missä menee päättäjään vaikuttamisen ja uhkaamisen ero? Vähintäänkin toiminnan vaatimuksena ovat hyvät tavat ja toisten ihmisyyden kunnioittaminen. Päättäjäkin on ihminen, johon ei saa käydä käsiksi, ahdistella tai uhata väkivallalla. Mutta totta on se, että paksumpi nahka tarvitaan kaikkeen siihen, minkä kohteena saa olla. 

Väkivaltaisuudesta pitää kaikissa sen ilmenemismuodoissaan olla huolissaan. Uhkaaminenkin on väkivaltaisuutta. Ihmiskunnan tulee osata toimia reilusti ja hyväksyttävästi ilman toisille aiheutettua ylimääräistä päänsärkyä ja pelkoa. Kun viha ja uhkaus kohdistuvat heihin, jotka tekevät luottamushenkilönä tai työntekijänä tehtäviään, ollaan vakavalla tiellä.  

Se, että moittii päättäjiä tai sanoo heitä tyhmiksi, on niin yleistä, ettei sillä nyt sinänsä ole enää uutisarvoa eikä se ole suoranaista uhkailua. Sekin on ihmisen mielipide, jonka ilmaisemiseen Suomessa on sananvapaus. Ajoittain lie aivan perusteluakin sanoa päättäjiä tyhmiksi, sillä kyllä maailmaan mahtuu myös huonoja päätöksiä, kun samassa yhteydessä on ratkaistava se, mihin rahat riittävät. Lisäksi päättäjäthän ovat kuitenkin vain tavallisia kuntalaisia, joilla ei ole asiasta parempaa viisautta kuin se, mitä on päätöksentekohetkellä käytettävissä. Jos asiasta vielä äänestetään, voittaa se mielipide, joka saa eniten ääniä; on se sitten hyvä tai huono kyseiselle asialle. Näin demokratia toimii. Aikaa myöten jälkiviisaus helpottuu, kun tietää, miten asiat etenevät. Joitakin todella vikaan menneitä päätöksiä pystytään jopa muuttamaan ja esimerkiksi kunnan budjetti tehdään vuodeksi kerrallaan.

Vaikuttaminen on yhteiskunnallista osallistumista ja kuntalaisten osallistumismahdollisuuksista on valtuuston pidettävä huolta. Asukkaiden mielipiteitä on selvitettävä isoissa asioissa ja päätöksistä tulee ennakkoon tiedottaa, jotta mielipiteiden esittäminen ennakkoon on ylipäätään mahdollista.

Kannustan jokaista vaikuttamaan asioihin ja elinympäristöön kaikilla niillä lukuisilla keinoilla, joita käytössä on. Esimerkiksi näin: ottakaa yhteyttä päättäjiin, kirjoittakaa lehteen, tehkää aloitteita ja järjestäkää tilaisuuksia sekä osallistukaa itsekin puoluetoimintaan. Onneksi myös meillä on neljän vuoden välein vaalit, että jokainen vaalikelpoinen henkilö voi olla ehdokkaana ja vähintäänkin saa äänestää parhaaksi katsomaansa henkilöä.

Äänestäminen on todellista vaikuttamista!
- joten sunnuntaina mielipide numerona paperille.

Aikaisin matkaan

Keskiviikko 22.10.2008 klo 6.31 - Helena T-T

Jos aikoo olla tietokoneet ja videotykit valmiina klo 8 auditorion edessä valmiina aloittamaan, niin on paras olla matkassa jo seitsemältä. Siksi tässä aamuvarhaisella olen hörppinyt kahviani, tällännyt kaikki valmiiksi  ja maalannut jopa silmäripseni. (No nyt joku heti muistaa sen reilun mainoksen.)

Tänään on Anitan nimipäivä,joten onnea kaikille Anitoille!

Äitini oli Anita.

Erno kysyi taas eilen illalla iltarukouksen jälkeen, että tuleeko kyröön mumma takaisin. Hän on nyt tätä kysynyt useamman kerran. Neljä -vuotiaalle on nyt vasta valjennut, mitä kuolema on, vaikka mumma siirtyi ajasta ikuisuuteen jo helmikuussa.  Erno vielä aiemmin totesi, että "minulla jäi kyröön mummalle asia kesken." Lapsen surullisuus on koskettavaa ja tuohon lauseeseen kulminoituu monia asia, kun elämä loppuu. Aina jää jotain kesken. Ei muillakaan lapsilla helppoa ole ollut, kun mummaa ei ole, mutta he tajusivat heti, mitä kuolema tuo tullessaan: jotain rakasta henkilöä ei enää tapaa tässä maailmassa. Minun oma paappani kun on heillä vielä muistoissa ja vanhasta paapasta jouduimme kolmisen vuotta sitten luopumaan. On arvokasta, että lapset saavat muistaa läheisiä ihmisiä ja minä pidän tärkeänä sitäkin, että he saavat surra poisnukkuneita omalla tavallaan. Muistoja on myös syytä vaalia.

* * *

Kun aloittaa päivän varhain, ehtii oletettavasti paljon. Olen jo puoliltapäivin takaisin kotikoneella ja pitää nyt vain saada ryhmälle aineistot taas matkaan, sillä osa opiskelijoista tarvitsee lisätehtäviä oltuaan poissa maanantain luennoilta.

Lisäksi minulla on omiin opintoihini liittyvä keskeneräinen teknologian etätehtävä, johon hain SeAMK:n kirjastosta hirvittävän englanninkielisen kirjan, josta en varmasti taida ymmärtää tarpeeksi... Mutta pakko on yrittää, sillä olen tätä siirtänyt tekemättömien töiden nippuun yli puoli vuotta. Pitäisi siis perehtyä täsmäviljelyyn ja uuteen viljelyteknologiaan. En kovin innokkaasti asian ympärillä tehtyihin tutkimuksiin nyt jaksaisi suhtautua. Ehkä sen esseen viitsisin kirjoittaa alkuun jossain vaiheessa iltayötä, sillä loppupäivästä en voi keskittyä enää omiin töihini, vaan pojat vaativat huomionsa.

Joten teen päivän parhaan päätöksen ja lähden poikien kanssa metsään hömpöttämään, kun kerrankin on kohtuullinen ilma. Siinä on minulle enemmän hyödyllistä täsmäajankäyttöä kuin miettiä satelliittijärjestelmiä ja traktorin tai puimurin nappuloita. 

Paistettiin läjä vohveleita mukaan reppuun ja poikien kanssa syödään ne syysiltapäiväauringon paisteessa. Varmasti maistuu paremmalta kuin "tylsästi" keittiössä....

Viimeinen ennakkoäänestyspäivä

Tiistai 21.10.2008 klo 14.04 - Helena T-T

Tänään päättyy ennakkoäänestys. Isokyröläiset ovat innokkaasti käyneet äänensä antamassa, mutta toivon silti vielä sunnuntaille samaa intoa.

Varsinaisena vaalipäivänä äänestämisen toiset kokevat liian juhlalliseksi tapahtumassa, jossa kävellään arvovaltaisen raadin eteen. Äänestysvirkailijat eivät kuitenkaan ole mikään tuomiolautakunta, vaan valittu siihen tehtävään takaamaan luotettavan äänestystoimituksen.

Minä perinteisesti haluan äänestää nimenomaan varsinaisena vaalipäivänä. Vitsailen, että kun saan tietooni ennakkoäänestyksen tuloksen, tiedän vielä ainakin yhden äänen saavani.

Olen ehdokkaana aivan tosissasi, joten toivon myös pääseväni läpi. Koska kukaan ei tule valituksi ilman tarpeellista määrää ääniä, olet tärkeässä asemassa! 

* * * 

Se, että haluaako äänestää vai kokeeko sen tarpeettomaksi on hieman periytyvää ilmiötä. Vanhempien asenne päätöksentekoon syöpyy perheessä muiden mieliin. En silti kannata sitä, että nuori ensi kertaa äänestävä väkisin rehattaisiin mukana äänestyspaikalle. Kyllä äänestämisen kuuluu olla vapaaehtoista. Mutta tähän voi kannustaa ja näyttää esimerkkiään.

Varhaisemmat lapsuuteni muistot äänestämisestä ovat hauskoja. Taisivat ne vaalipäivät osua usein talvelle, koska muistan miten hiihdettiin pimeässä askareitten jälkeen kotoa pellon halki Ylipään ladulle. Sitten muka vakoiltiin, että sulkevatko he koulun oven vai ei.... Muistan myös erään vaalitoimitsijan käyneen pihalla kurkkimassa, tuleeko ketään äänestämään. Ja hiukan ennen äänestysajan loppumista hiivittiin koululle sisään ja eivät ehtineet lukita ovea. Sinänsä melko vaatimatonta hauskuuttamista, mutta mieleeni se on jäänyt.

Ensi sunnuntaina itsekin siis äänestän, mutta en mene sattuneesta syystä nyt hiihtäen. Tenavat saatan ottaa mukaani, siinähän samalla pääsevät vaikka hetkeksi koulun pihalle liukumaan ja keinumaan.

* * * 

Toivottavasti Isonkyrön äänestysprosentti kasvaa, sillä viime kunnallisvaalien äänestys % oli 66,3. Kun sitä vertaa eduskuntavaalien äänestysprosentteihin, pitää kysyä: Miksi eivät oman kunnan asiat olisi tärkeämpiä kuin valtakunnan asiat?

Eduskuntavaaleissa vuonna 2007 äänesti Isossakyrössä 71,4 %:ia ja vuoden 2003 eduskuntavaaleissa peräti 74,5%:ia. Vuoden 2003 eduskuntavaalien äänestysintoa lisäsi varmasti se, että pitäjästä oli oma ehdokaskin. 

Olisiko siinä haastetta isokyröläisille, että nyt kunnallisvaalissa pyritään ylittämään 70%:n äänestysaktiivisuuden raja! 

 

 

Syysloma oli ja meni

Maanantai 20.10.2008 klo 8.19 - Helena T-T

Pohjalaisten koulujen syyslomaviikko on takanapäin. Syyslomasta on tullut perinne keväisen talvilomaviikon oheen. Koululaisten viikon vapaus on lepotauko syksyn ahertamiseen ja perheiden yhteisen lomien viettohetki.

Vanhempien työpaikoilta ei kuitenkaan aina ole yksinkertaista olla poissa viikon vertaa. Niissä perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat koko viikon töissä onkin hankalaa järjestää pienemmille koululaisille viikon ajaksi perään katsojaa, ellei pysty turvautumaan vaikkapa isovanhempien apuun. Koululaiset eivät kuulu enää päivähoitojärjestelmänkään piiriin eikä koulujen aamu- ja iltapäiväkerhojen toimintaakaan syyslomalla ole tarjolla, mutta pientä joustoa kunnallisessa päivähoidossakin pystytään tekemään tilanteissa, joissa apua tarvitaan aivan pienimmille koululaisille.

Onneksi melko hyvin vanhemmat ovat pystyneet ajoittamaan (ainakin toinen osan ja toinen osan) vapaapäivistä syysloman ajaksi, joten lasten ei tarvitse olla yksinään. Yksinäisyys on pienelle pelottavaa eikä kokonaiseksi päiväksi heitä voi yksin jättää kotiin.

Meillä tämä syyslomaviikko menee vielä kivuttomasti, kun olen ollut koko viikon kotona. Pojat pääsivät myös paapan kanssa junaretkelle Vaasaan sekä kävimme mm kyläilemässä sekä Tropiclandiassa. Maatilan töissä on lisäksi tämä oma pieni vapaus, eikä jokaisena vuoden päivänä ole täysi rumba päällä. Jos tähän aikaan osuisi vaikkapa puitiaika, niin kyllä olisi mahdotonta olla kotona! Niinä päivinä, kun tuntuu aina muutenkin siltä, ettei ehdi kuin kääntymään tuvassa ja nukkuminenkin voi pahimmillaan olla melko lyhyttä lepoa. Eräs oululainen ystäväni tapasi sanoa, että vartin tuijottaminen pimeään nurkkaan riittää kiireisimpänä aikana. Minä en siihen pystyisi, vaan tarvitsen edes jonkinverran unta tai muuten olisin väsynyt ja siten vaaraksi itselleni ja muille törttöillessäni traktorilla tai kuivaajalla univelkaisena.

Nyt syysloman jälkeen koulujen aloitettua työskentelystä, on minunkin opettajan työt taas ajankohtaisia. Matkaan tänään Ilmajoelle opettamaan työpolitiikkaa ja haasteenani on aikuisopiskelijoiden ryhmä. Työelämässä itsekin olleiden aikuisopiskelijoiden kanssa saa aikaan hyviä keskusteluja. Materiaalia olen kasannut taas mukaani aimo annoksen, että neljän tunnin opetus sujuu kunnialla. Illalla vielä täytynee ehtiä kunnanhallituksen kokoukseen. Viikonlopun iltalukeminen ei siis ollut kevyttä romaania, vaan kunnanhallituksen esityslistan läpikäyntiä pää tyynyssä. -En muuten nukahtanut kesken perehtymisen.

***

Kun tämän päiväisen rumban jälkeen raahautuu yhä nälkäisenä kotiin, saa tietenkin ensin raivata vastaan tulevan kaaoksen jaloistaan. Sitten poikien läksyjen tarkistuksen pariin ja totean jälleen, että tekee tosi hyvää kerrata kolmannen luokan matematiikkaa. En ole insinööri, vain sellaisen vaimo. 

Lupasin illan aikana lähettää opiskelijaryhmälleni vielä päivän luentojen pdf:n. Hooo, se pitää siis vielä vääntää; kunhan saa nämä pienet miehenalut ympäriltään petiin ja nukkumaan.  

Ilmajoella päivän aikana törmäsin erääseen isokyröläiseen isäntään (ei vielä kuulunut minun opetusryhmääni), joka oli myös innostunut uudelleen opiskelemaan maataloutta. Hienoa, että aikuisopiskelijoita löytyy!!!! Se on haastavaa ja vaativaa, sillä aikaa ei ole vain opiskeluun vaan on tilakin hoidettavana, -mutta opiskelua kieltämättä helpottaa elämän ja työn tuoma kokemus.  

Pikaisesti kävin jo kuittaamassa facebookissa kaveripyynnöt ja taas löytyi kavereita todella läheltä ja toinen hiukan kauempaa Suomesta.  Nyt kipin kapin tärkeimpiin töihin eli iltasadulle. Joku meistä nukahtaa ensin, toivottavasti se en ole minä ;-) 

Lauantain puuhia

Lauantai 18.10.2008 klo 19.15 - Helena T-T

Tämä päivä kuuluu sarjaan, jonka tuloksena ei ole tapahtunut mitään suurta ja mullistavaa. En ole näköjään tehnyt mitään "todella järkevää" paitsi pessyt pyykkiä, imuroinut, tyhjännyt ja täyttänyt astianpesukonetta, laittanut parit ateriat, käynyt kaupassa ja syönyt sekä ulkoillut. Jossain välissä järjestelin maanantain luentojeni diat taas eri järjestykseen, lisäsin ja poisti jotain enkä vieläkään ole kokonaisuuteen tyytyväinen. Nyt töllötettiin poikien kanssa luontodokumenttia ja napsittiin vohveleita.

Vohveleista puheen ollen, investoin tänään ihkauudet vohveliraudat itselleni. Taikinaan paljon kananmunia ja reilusti rasvaa muiden ainesten kera, niin johan kelpasi. Herkkuja jonotettiin kotikeittiössä. 

Toivottavasti ensi lauantaina on sama ilmiö vaalikaffilassamme Pohjankyrön talolla..... Tulethan sinäkin vohvelikaffiille ja perheen pienimmät pääsevät touhuamaan saliin. 

* * * 

Illan uutisia nyt parhaillaan kuunnellessani taas hätkähtää maailman julmuuteen. Päivällä on tapahtunut ampumakohtaus, jossa on ilmeisesti perheenisä ampunut ensin vaimonsa, sitten kaksi lastaan ja lopulta itsensä Oulussa. Koko perhe. 

Perhesurmat ovat yleistyneet 2000 -luvulla. Useammista surullisista kohtaloista joudumme lukemaan aika ajoin lehdissä ja muistikuvia on useista tapahtumista monellakin. Surullista. 

 

Sjk- Vaasa

Perjantai 17.10.2008 klo 22.01 - Helena T-T

Eilen pyörähdin Seinäjoella. Jo Ylistarosta on tehnyt sen huomion, että kunnallisvaalit ovat saaneet pientä ulkomainostamisbuumia teiden varsille lyhtypylväisiin. Ajellessa kohti kaupunkia, oli suurempiakin vaalimainoksia (vaikkapa rehupaaleja) nähtävillä aktivoimassa kansaa uurnille.

Tänään ajellessa kohti Vaasaa oli kun eri maailmassa. Ei mainoksen mainosta osunut silmiini. Ja paluumatkalla oli enemmän kiinnostunut hirvistä kuin mainoksista, sillä märkä ja pimeä syysilta ei ole ajelemisen paras hetki ihastella maisemia. 

Kävimme syysloman kunniaksi likoamassa Tropiclandiassa. Kivaa oli, joskin hiukan vähemmän rentouttavaa vanhemmille, kun kolmesta pojasta vain yhden voi sanoa osaavan uida luotettavasti, vaikkei häntäkään uskalla silmistään päästää. Kallista lystiäkin tuollainen kylpeminen on, mutta syysloman kunniaksi oli aivan hyvä sijoitus. Allas oli täynnä muitakin perheen yhteistä hetkeä viettäviä vanhempia.

Kolmen tunnin vedessä touhuamisen jälkeen suuntasimem sitten "terveellisesti"erään hampurilaisketjun paikkaan ja sen tuotteilla lähti lämpimän veden tuoma pienoinen nälkä. Muistaako kukaan aikaa, jolloin tavallisen hampurilaisen sai vielä alle kymmenellä markalla? Jotain extraa mukaan ja päästiin tuohon aikaan nykyisen kahden euron summaan eli noin 12 markkaan. Mitäs ne hampparit nyt maksaavatkaan niin? Yli kaksi kertaa enemmän. Ruuan arvolisävero ei tätä yksistään selitä, vaan syy ovat nousseet hinnat ja työkulut sekä euron hämäävävaikutus. Totuimme markkaan pyöristelyyn ja nyt meitä höydäytettiin kymmenyksiin pyöristelyllä, parhaimmillaan euroon pyöristämällä...

Ei iso perhe useinkaan malta ulkona mitään syödä, koska sillä summalla ostaa jo ison pussillisen tavaraa kotona laitettavaksi. Yhden henkilön ruokailun hinnalla syö koko sakki hyvin kotona keskimäärin kahdesti, ja mielestäni vielä hyvinkin eikä vain pelkkää perunaa ja nakkeja.

Silti ruuan arvonlisäveron alentaminen tuo vihdoinkin veronkevennyksen, joka vaikuttaa pienituloisiin ja suurperheisiin eikä kohdistu vain suurituloisiin, kuten monilla verohelpotuksilla on ollut tapana. Kuluttajien on kuitenkin myös vahvittava, että veroprosentin lasku näkyy hinnoissa. Kauppiaiden on jaksettava tulostaa ne kauppojen hyllyjen hintalappuset kaikki uudelleen.

Aika vähän tulee vertailtua, mitkä on tuttava perheiden ruokakulut / kuukausi. Mutta lapsiperheillä on paljon kuluja koko ajan ja lapsen/lapsien eri ikävaiheisiin liittyen erilaisia menoeriä. Meillä ainakin tuntuu rahaa menevän ruokaan ihan mukavasti. Yksi syy siihen on ollut nuorimmaisen monipuolinen ruoka-aineallergia, koska oli aikoja jolloin hänen ruokavalionsa oli todella rajattu, joten korvaavat tuotteet olivat huomattavasti kalliimpia sekä ohjasivat erikoistuotteita tarjoavien kauppojen hyllyille täysin pakosta, koska syötävä on. Nyt allergiat onneksi alkavat jo hiukan helpottaa, mutta yhä saa olla tarkkana.

Lapsiperhe tekee muutakin kuin syö. Lapset harrastavat ja se myös maksaa. Liikkuvalle lapselle varsinkin kertyy hankittavaksi monen lajin välineitä. Eikä se riitä, että ostaa yhdet, vaan pienen jalka kasvaa joka vuosi. Onneksi käytettyjä välineitä on saatavilla, eikä kenenkään ole pakko ostaa uusia.

Entä ne lapset, joiden vanhemmat eivät hanki heille välineitä tai vie heitä minkään harrastustoiminnan pariin? Mitä heille tarjotaan? Tietenkin on harrastuksia, joissa ei kulu paljoakaan rahaa, mutta useimmat harrasteet vaativat kalliit välineet (kuten musiikki, bändi, lautailu ym erikoisurheilulajit). Aina syy ei ole vain se, ettei vanhemmilla rahaa ole ylimääräistä, vaan se, miten se käytetään. Lapsille tarpeellinen raha kaatuu vanhempien kurkusta alas tai perhe on ylivelkaantunut, vanhemmilla on työttömyyttä, kulutetaan liikaa tai lapsien harrastuksiin ei vain panosteta.

Entä mitä me voimme tehdä heidän hyväkseen, joita eivät omat vanhemmat pysty auttamaan ja ohjaamaan tai jopa eivät välitä, mitä lapset tekevät? Kysymys ei ole vaikea, mutta vastaus siihen ei ole helppo, mutta alimmaisena kätenä tulee aina löytyä yhteiskunnan turva sekä lapsille että vanhemmille. Vanhempien ongelmat heijastuvat lapsiin ja heidän tulevaisuuskuvansa vääristyy. Tässä on alku suurille ongelmille, joista maksamme yhteisönä myöhemmin kallista laskua, ellei varhaisiin vaiheisiin pystytä puuttumaan ja auttamaan.

"Älkää unohtako köyhän asiaa" on Santeri Alkio viisaus, jonka perintöä keskusta on kantanut jo yli sata vuotta. Tätä toteamusta kun mietit, pitää se sisällään monta asiaa. Etenkin syrjäytyneiden nuorten ja köyhyysrajan alapuolella elävien perheiden sekä lasten asiaa emme saa unohtaa. Myös pienellä eläkkeellä elävät ei voi unohtua.

Alle tuhat euroa kuukaudessa tienaavia henkilöitä on Suomessa miljoona. Eli vauvasta vaariin laskettuna joka viides. Se on paljon se. 

 

 

Kuntataloudesta

Perjantai 17.10.2008 klo 11.21 - Helena T-T

Kalenterista päätellen kesä on kääntynyt syksyksi ja parhaillaan on kuntien budjettityö erittäin ajankohtaista. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, arvioidut tulot eivät riitä suunniteltujen menojen kattamiseen siihen kaikkeen, mitä kunnissa haluttaisiin ja pitäisi tehdä. ”Tämä on kaikkein aikojen vaikein budjetti” -lausahdus kuullaan jälleen monessa kunnassa.

Suomalaisesta kuntataloudesta hurjimmat kesäajatuksensa ja vaalipuheensa kehitelleet ovat saaneet nimensä muutamien päivälehtien kirjoituksiin. Herran on helppo hymyillä, kun vaiva on tarpeeksi kaukana. Hymy on sitä leveämpi, mitä kauempana hän on todellisesta vastuusta ja puhuu muutoksen syvällä rintaäänellä. On erittäin helppo huudella sellaisen puolueen ehdokaslistalla, jossa ei kuitenkaan ole oltu  todellisessa vastuussa päätöksien teosta. Totuus lie se, että tehtävissään aliarvostetut ja arkielämän kouluttamat lautakuntien ja kunnanhallituksien jäsenet kärsivät suurinta tuskaa miettiessään kotikuntansa taloutta ja vääntäessään lopullista budjettiesitystään valtuustoille. 

Vuoden 2004 kuntien tilinpäätöksistä oli jopa 70 %:ia alijäämäisiä, mutta vuosien 2006–2007 aikana ovat kuntien tilikauden tulokset kääntyneet takaisin plussan puolelle. Sitä ei vielä selitä kuntaliitokset, sillä kuntaliitosbuumi konkretisoituu 1.1.2009 tapahtuvissa kuntajakomuutoksissa. Kuntaliitosten talousvaikutukseen uskon huonosti, vaan pelkän yhdistymisen ohessa on tehtävä palvelurakennemuutoksia, jos halutaan tehostaa toimintoja.

Kuntien lainakanta/asukas on kasvanut. Esimerkiksi vuonna 2005 summa oli 1351€/as ja vuonna 2007 lainaa oli 1548 €/as. Vuonna 2007 alijäämäisiä kuntia on tilastokeskuksen mukaan ollut koko maassa 155 kappaletta. Yleensä ottaen kuntien investointien ja lainanhoitokulujen päätteeksi on jäljelle jäänyt pitkä miinus heikon talouden kunnissa, joiden tulee tulevina vuosina kattaa alijäämät tekemällä ”voittoa”. Siis kunnan isien ja äitien on pystyttävä pakollisien menojen lisäksi vielä säästämään jostain sen verran, että alijäämät saadaan katetuksi. Rahoja ei ole tuhlattu, sillä menoerät tulevat järjestettävistä palveluista, joihin jokaisella on oikeutensa. Kunnat ovat jo toimintojaan tehostaneet ja käyttäneet juustohöylämallia, mutta rehellisyyden nimissä pitää todeta löytyvän yhä sellaisiakin organisaatioita, joissa on yhä parantamisen varaa. Siksi puhutaankin nyt uudesta yhteistyöstä sekä kunta- ja rakennemuutoksesta. Aika näyttää, mikä niiden talousvaikutus on ja oliko väestöpohjavaatimukset yhteistoiminta-alueille oikea peruste tehdä sopimuksia. Maassamme on joka tapauksessa huoltosuhde heikoissa kantimissa.

Vastakohta pohjoismaalaiselle perusturvallemme olisi amerikkalainen malli, jossa hyvinvointipalveluja saa rahalla ja vakuutuksilla. Suomi on luisunut samaan suuntaan jo jonkin aikaa, vaikka se ei sovi pohjoismaalaiseen ajatteluun yhteisestä huolenpidosta. Toinen ääripää on köyhyydestä ja sodasta kärsivissä valtioissa, joissa puuttuu puhdas vesi ja demokratia: hyvinvoinnin tärkeimmät avaimet.

Verotulot ovat lähes puolet koko kuntasektorin tuloista, kun käyttötalouden valtionmaksuosuudet ovat vain alle 20 prosenttia. Loput tuloista ovat toimintatuloja. Kuntien asukkaat siis itse kustantavat palvelunsa. Olemme jokainen vastuussa ja samassa veneessä, sillä me olemme kunta ja valtio.

Noin 80 % koko kuntatalouden menoista muodostuu terveydenhoidosta, koulutuksesta sekä sosiaaliturvasta. Ne ovat lähes kokonaan kuntien ja kuntayhtymien rahoittamia. Vain koulutuksessa on valtion meno-osuus suurin, mutta sekin on alle kolmannes.

Kunnan toiminnot ovat työvoimavaltaista ja säästäminen tarkoittaa: A) vähemmän henkilöitä töissä, B) samoilla satsauksilla tehdään enemmän, C) tehtäviä asioita on vähemmän tai D) joku muu hoitaa hommat.

Vaihtoehto A ja B toteutuisivat teollisuudessa helpommin kuin vaikkapa hoitoyksiköissä, joissa eivät koneet voi korvata ihmisiä. Vaihtoehdot toteutuvat sulkemalla esimerkiksi pieniä kouluja ja suurentamalla yksiköitä. Säästömielessä tehty päätös voi myös kostautua, joten ei ole helppoja ratkaisuja. Oikea linja on löydettävä ja riskit epäonnistua minimoitava.

Vaihtoehto C tarkoittaisi sitä, että monia lakeja ja asetuksia muutettaisiin eli tietyt tehtävät eivät enää kuuluisi toteutettaviin eikä niihin olisi maksutonta oikeutta. Tai sitten hoitoa, ohjausta sekä apua tarvitaan vähemmän. Vaihtoehtona D on uusin kuntapuheenaihe: tehtävien ulkoistaminen ja kilpailuttaminen.

Halvin tapa olisi yksittäisinä ihmisinä ottaa enemmän vastuuta itsestämme, omatoimisuudestamme ja terveydestämme, vaikkapa liikkumalla enemmän ja juomalla sekä syömällä vähemmän. Hyvinvointi yhteiskunta maksaa erikoissairaanhoidonkuluina pahoinvointisairauksista ja elämäntavoista, joilla turmellaan terveyttä ja työkykyä.

Helppoa elämää ei ole, mutta olemmeko sellaista ansainneetkaan? Jokaisen on mietittävä eri ratkaisuja ja niiden vaikutuksia. Kuntien ahdinko ei ole ohimenevä ilmiö, elleivät tavat ja käsitykset muutu. Kaikki mahdolliset vaihtoehdot tarvitsevat isompien kokonaisuuksien hallintaa, oikeankokoisia toiminta-alueita, toimivaa yhteistyötä, ajanmukaista johtamista ja päällekkäisyyksien poistamista.  Hyvinvointi ei ole itsestään selvyyttä.

 

 

 

Korhonen kiertää kyröössä

Torstai 16.10.2008 klo 9.02 - Helena T-T

Torstaina 16.10. oli Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen kierroksella maakunnassamme. Laihialla hän poikkesi ensi töikseen aamupäivästä jatkaen matkaa Vähäänkyröön. Isoonkyröön Jarmo saapui klo 13.15. POhjankyrön talole oli kertynnyt ilahduttavasti ihmisiä, kun ottaa huomioon tilaisuuden kellonajan ja sen, että ilmoitus siitä oli samanpäivän Pohjankyrössä. 

Jarmo puhui täyttä asiaa vakuuttavalla ja asiallisella tyylillä. Näkee myös sen, että mies on kouliintunut esiintyjäksi, vaikkei hän koskaan huono puhuja ole ollutkaan. Päin vastoin; ilman Jarmoa Etelä-Pohjanmaa olisi revennyt EU-jäsenäänestyksen jälkeen vähintäänkin kahteen leiriin. TUon äänestyksen jälkeisinä kuukausina kiersimme koko piiritoimiston järjestöjohtajat yhdessä jokaisen kunnan pitäen järjestöiltoja koko keskustaväelle. Melko kova kierros, mutta ihanaa aikaa.

Tunnen Jarmon jo yli 14 vuoden ajalta helmikuusta 2004 lähtien, jolloin istuin piiritoimikunnassa valitsemassa piirin toiminnanjohtajaa. Sittemmin aloitin 14.3.  keskustanuorten toiminnanjohtajana ja Jarmo aloitti 1.4. puolueen piirin toiminnanjohtajana ollen reilusti alle kolmekymppinen urhea kaveri. Sillä samalla työpaikalla oltiin reilu kymmenen vuotta, joten kyllä siinä toisensa oppii tuntemaan.

* * * 

Torstaina alkoi naisten yhteisen esitteen luukutus. Ikävä kyllä emme kuitenkaan rohjenneet teettää sitä jokaiseen talouteen ulotettuna jakeluna. Yritämme sitä nyt jakaa kotikonnuillemme oman aikataulumme mukaan. Ajelin itse oman reittini heti smana päöivänä ja iltana. Kun jaoin viimeistä osuutta oli jo pimeää ja märkää, joten kengät saivat kyytiä. Lapsille sitä tulee hokeneeksi, että laita kumpparit jalkaan. Itse hampparoin pikkukengissä...

Loppuilta menikin sitten pötköllään. Sain sellaisen päänsäryn, ettei paremmasta väliä. 

 

 

 

  

 

 

 

 

Maataloudesta

Torstai 16.10.2008 klo 0.27 - Helena T-T

Kauniin syyspäivän voi viettää monella tapaa. Käytimme ulkoilemisen hyödyksi ja otimme maanäytteitä. Tietenkin pojat keksivät mieluummin seikkailuleikin pellonlaidalla olevaan metsikköön sillä aikaa, kun minä kävelin sangon ja kairan kanssa vainiota ristiin ja rastiin. Lopulta tulos oli se, että otin maanäytteet yksinäni. Viimeisen peltolohkon kohdalla päädyin ekologisesti huonosti perusteltuun ratkaisuun ja ajoin autolla vainion halki tehden laajan kävelyringin auton pysäkkipisteen ympäri paikassa a,b,c…... Kiirekin jo siinä vaiheessa kuulosti hyvältä perustelulta auto siirtoon kävelyn sijaan ja annoin laiskuuteni itselleni anteeksi. Pääasia, että maanäytteet on nyt taas otettu ja odottavat aamua päästäkseen postin matkaan.

Ehtoolla, kun sain pari hyvää ystävää lohipastavieraikseni, nauroimme tätä tuskastumistani peltokävelyyn melko suurelliseksi -ikään kuin olisi sellaiset lakiat, ettei pystyisi ilman konetta hommaa hoitamaan… Eipä sillä, tämä emäntä myöntää joskus olevansa valmis kehittämään tehokkuutta omaan toimintaansakin, koska aika on rajallista. Ja olihan tässä jokunen viikko sitten maakuntalehdessä uutinen maanäytekoneesta. Pidin sitä (ja pidän edelleen) esimerkkinä niistä koneista, joiden kehittelyn sijaan energiaa olisi voinut käyttää toisinkin.

Tällaisina vuosina pellon vesitalous on todella koetuksella, eikä sinne ole mitään asiaa painavalla kalustolla. Ihan vain tiedoksi pellonvesitalouden todellinen tila ja vaikutus sillekin onnettomalle, joka oli ilman lupaani ajanut metsäkoneella äskettäin peltoni yli. Huomenna voi kuulla naispuhujaa, ellei asia mielessäni laimene nukuttuani jälleen nukuttua väyrysmäisesti yön yli.

Säästä puheen olleen on huomiseksi yllättäen luvattu vesisadetta Länsi-Suomeen. Vettä ei tänä vuonna ole saanutkaan odottaa, päinvastoin – sitä on tullut enemmän kuin tarvitsisi. Silti satotaso oli ihmeellisen hyvä. 

Maatalouden kannattavuuteen vaikuttavat monet tekijät ja tärkeintä on ehkä kuitenkin maltti tehdä vain oikeat ratkaisut ja hankinnat ja harjoittaa koneyhteistyötä. Pääomalla on aina hintansa ja sen voi sijoittaa viisaasti eikä se oikea ratkaisu ole aina hallinnassa. Nykyään on maatalouskoulutuskin painottunut vahvemmin talousosaamiseen ja SeAMK Ilmajoen yksikössä on sellainen RYhänen oppia jakamassa, että luulisi menevän viesti perille. Faktaa on myös se, että meidän viljavilla lakeuksilla on pelto kallista ja yhden hehtaarin hinnalla saa muualta ("banaanilaakson" ulkopuolelta) ostettua samalla rahalla kaksi tai jopa kolmekin hehtaaria maata. Olosuhteet ovat kuitenkin erilaiset, ja tänä vuonna sen huomasi. Etelä-Pohjanmaa ja Kyrönmaa olivat ainoat paikat, joissa kunnon satoa pystyi olosuhteista huolimatta odottamaan.

MEP Lasse Lehtinen (SDP) spekuloi parhaillaan netissä olevalla kolumnnillaan maataloudesta sävyyn, josta ei selviä, onko hänen mielestään suurin pahe tukea Suomen maataloutta ja olisiko sittenkin meille parempi tukea vain eurooppalaista viininviljelyä. Vaikka kolumnin lopussa viitataan suomalaisen maatalouden rakennemuutoksen, muuttoliikkeeseen ja hyvin hoidettuun maaseutuun, en ensi tavauksella pääse sisälle hänen todellisesta tarkoitusperästään. Mutta kyllä se siitä hahmottuu, kun lukee myös rivien välit. Kolumni löytyy osoitteesta: http://www.eusdp.net/naytaartikkeli.aspx?artikkeliid=195.

Onko hänen sanomansa ydin todella se, että maatalouden tukeminen muualla Euroopassa on perusteltua, koska siellä on maisemallakin matkailuarvoa? Lisäksi Itämeren suurin saastuttajakin näköjään on jälleen löydetty, kun kolumnissa todistetaan sen olevan maatalous. Silläkö ei siis ole mitään merkitystä, että suuri osa Pietarin jätevesistä lasketaan yhä puhdistamatta Suomenlahteen? Tai että laivojen pilssivedet päästetään Itämereen kiellosta huolimatta? Tai vesivessa lorisee iloisesti saaressa? Lehtinen myös päättää kolumninsa siteeraukseen: ”Maatalous on aina tappiollista, mutta hyvällä talonpidolla vaurastumista ei voi välttää.” Niinpä niin. Kateutta on paljon helpompi viljellä kuin mallasohraa.

Näissä pohdinnoissa matkaan hammaspyykille ja yöpuulle, sillä huomenna on aktiivinen päivä. Aion ehtiä tehdä monta asiaa ja vielä piipahtaa moikkaamassa entistä työkaveriani (isoa Koota alis J Korhosta), kun hän kiertää Isonkyrön kautta. Jarmo oli muuten tosi hyvä työkaveri! Ja  jos joku kiertää tätä maata  niin todellakin Jarmo. Katsopas vaikka www.keskusta.fi kuntavaalit sivustolta  tapahtumista.

 

Lue lisää »

Äänestys alkaa

Keskiviikko 15.10.2008 klo 6.14 - Helena T-T

Päivien ketju etenee enemmän kuin nopeasti. Ei ole aikaakaan, kun ehdokaskaavakkeen allekirjoitin ja nyt on jo päivä, jolloin ennakkoäänestys alkaa.

Äänestysinnon on kirjoitettu kohoavan. Se, jos mikä, olisi erinomainen asia, sillä valta on nyt kuntalaisilla valita edustajansa päättämään kotikuntansa asioista.

Suomalainen demokratia on luotettavaa ja toimivaa. Tätä luonnollisesti epäilevät monet ja arvostelevat päättäjien toimintaa. Arvostelulla on merkitystä, sillä olisi huolestuttavaa, jos kukaan ei kyseenalaistaisi päätöksentekojärjestelmäämme sekä päättäjiemme politiikkaa. Aika ajoin pysähdyn silti miettimään sitä, että asummeko kuitenkin liian rauhallisessa oikeusvaltiossa, ettei tätä järjestelmäämme jokainen arvosta tai koe äänestämistä tärkeäksi.

Kun heijastaa Suomen tilannetta muuhun maailmaan, on pakko miettiä millaista olisi, ellei Suomi olisikaan nykyisenkaltainen. Maailmassa on paljon valtioita, joiden demokratia on aivan jotain muuta kuin toimivaa todellista kansanvaltaa. Naisia sorretaan, lapsia riistetään ja vaalit järjestetään lähinnä silmänlumeeksi lopputuloksen ollessa ennalta saneltu tai todellisia vaihtoehtoja ei edes äänestyksessä ole tarjolla. Jos meilläkin olisi niin, nousisimmeko kapinaan??? Kokemusta suomalaisilla on siitä, mitä on toimia toisen valtion vallan alla. Aika ei ollut helppoa eikä turvallista.

Se, että meillä jokainen 18 vuotta täyttänyt saa äänestää ja vaalisalaisuus pysyy, on siis erittäin merkittävä asia. Naisten ja miesten yhteläinen äänioikeus vietti 100 -vuotisjuhlaansa pari vuotta sitten. Yhteläiseen äänioikeuteen liittyy myös se, ettei ihmisen asema tai varallisuus yhteiskunnassa vaikuta siihen, onko hänellä äänioikeus vai ei. 

Kunnallisen itsehallinnon juuret ovat syvällä historiassa. Nykyaikainen kunnallinen itsehallinto on ollut 1800-luvulta lähtien yleiseurooppalainen ilmiö, jonka alku on ollut Ranskan kansalliskokouksen kunnallisvaltaa koskevassa päätöksessä vuodelta 1789. Kansansuvereniteettioppi eli demokratian ja kansanvallan käsitteet luopuivat poliittisesta vallanperimysopista ja määrittelivät kansan poliittisen vallan lähteeksi.  Luottamus pitää edelleenkin ansaita; valtaa ei peritä ja vaaleissa kukaan ei ole varma siitä, tuleeko valituksi.

Kunnallisesta itsehallinnosta käsitteenä puhutaan melko vähän. Jos jotakuta aihe kiinnostaa, on siitä paljon kirjallisuutta tarjolla. Itsehallintoa on käsitelty lukuisissa tutkimuksissa, vaikkei sitä itseään ole tutkittu tarpeeksi. Esimerkiksi tällainen kirja kuin Kunnallinen itsehallinto: kunnallisoikeuden perusteet (kirjoittaneet Kauko Heuru, Erkki Mennola ja  Ryynänen Aimo) oli erittäin helppo lukea ja se antoi paljon ajattelemista minullekin, joka on kunnan politiikassa ollut mukana jo pari vuosikymmentä monella eri tapaa.

Pitäisi korostaa itsehallintoa kaikessa kunnan toiminnassa vieläkin enemmän, sillä se on erittäin vahvasti sitä, että kunnan asukkailla on oikeus osallistua ja vaikuttaa kunnan päätöksentekoon. Puhutaan edustuksellisesta demokratiasta ja se toteutuu kunnan asukkaiden vaaleilla valitseman valtuuston kautta. Valtuusto on kunnan ylin päätösvaltaa käyttävä toimielin, jolloin se vastaa kunnan toiminnasta ja taloudesta, vaikka valtuusto olisi toimivaltansa puitteissa johtosäännöillä delegoinut päätösvaltaa muille toimielimille (esimerkiksi lautakunnille) tai viranhaltijoille. 

Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia suojataan vahvasti perustuslailla säätämällä muun muassa sananvapaudesta ja julkisuudesta, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta ja vaali- ja osallistumisoikeuksista.  Perustuslain 121 § on kunnallisen itsehallinnon perussäännös ja kuntien hallinnon on perustuttava nimenomaan kunnan asukkaiden itsehallintoon, joka asettaa kuntien hallinnolle kansanvaltaisuusvaatimuksen.

On siis perusoikeutemme sanoa mielipide, äänestää ja osallistua sekä olla osa kunnallista itsehallintoa. Mikäli valtio sanelisi ylhäältä käsin kaikki toimintamallit ja päätökset, olisimmeko tyytyväisiä? Toivottavasti kunnallisvaaleissa äänestysoikeuttaan käyttää mahdollisimman moni ja siten turvaa itsehallinnon perustan.

 

Kuntalisää, mutta mihin kaikkeen?

Maanantai 13.10.2008 klo 17.17 - Helena T-T

Lukuisat kyselyt työllistävät ehdokkaita. Kyselyissä on usein harmillisena haittana se, että muutamasta vaihtoehdosta pitäisi osata valita vain yksi tai kaksi. Valinnat ovat kuitenkin perusteltuja, sillä ei koko maailmaanasioita voi arvottaa ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. Pitää pystyä valitsemaan. Helppoa se ei kuitenkaan ole! Tässäpä esimerkki, jonka parissa askartelen nyt....

Otetaanpa siis vastausvaihtoehtojen valinnanvaikeudesta esimerkinä Pohjakyrön isokyröläisille ehdokkaille esittämä kysymys  (julkaisevat koosteet ehdokkaiden vastauksista ilmeisesti ensi maanantaina):

"Pitäisikö kunnan tukea vaalikauden aikana bonuksilla/stipendeillä/lisällä ensisijaisesti...? Valitse kaksi vaihtoehtoa.
--- lasten kotihoitoa
--- asumista/rakentamista
--- työmatkakuluja
--- opiskelijoita
--- omaishoitajia
--- yrityksiä
--- ei mitään

Minkäs näistä nyt valitsisin... 

Isossakyrössä on maksettu asuntorakentamisessa Isokyrö Bonusta jo muutaman vuoden ajan. Lisäksi käytössä on ollut alle 30-vuotiaille opiskelijoille suunnattu stipendiraha. Nämä maksetut lisäeurot ovat kieltämättä vaikuttaneet siihen, rakennetaanko Isoonkyröön ja pidetäänkö kotikuntana opiskeluaikana Isoakyröä vai muutetaanko kirjat opiskelupaikkakunnalle. ELI nämä tuet ovat edelleen kannatettavia....  mutta jatkoa seuraa....

Omaishoitajien tuen tasot määritellään lakiin perustuen, mutta jaettavasta kokonaissummasta päättää kunta itse. Rahasumman koosta riippuu siis se, miten monelle omaishoitajalle se riittää. Tätä omaishoitoon suunnattua määrärahaa on korotettu hieman useampana vuotena kunnan budjetin yhteydessä. Olen käsittänyt, että nyt käytössä oleva summa on riittänyt hakemuksien perusteella suoritettavaan päätökseen melko hyvin, vaikka lieviä korotuspaineitakin aina on. Lisäksi käytössä on palvelukeskuksessa intervallihoitopaikat, joihin on mahdollista saada hoidettava lyhyiksi jaksoiksi, jos omaishoitaja haluaa itselleen "omaa lomaa".  Tätäkin tukea tarvitaan ehdottomasti, sillä 24 tunnin yksinäinen ja vastuullinen hoitotyö voi olla erittäinkin raskasta. Lisäksi kotona on viihtyisämpää sekä hoidettavalle että omaishoitajalle, mutta myös kunnalle se on edullisempaa luoda edellytyksiä siihen, että ikääntyvät henkilöt pystyvät elämään omassa kodissaan mahdollisimman pitkään eikä siten tarvitse ylläpitää tai rakentaa kalliita laitospaikkoja. Enpä jättäisi tukea missään tapauksessa sivuun!

Kunnassamme on yrityksiäkin jonkin verran tuettu etenkin isompien laajennusten tai kokonaan uusien suurempien rakennushankkeiden yhteydessä mm osoittamalla tarvittaville väestönsuojatiloille paikka tai osallistumalla tietyin periaattein määritellyin könttäsummin hankkeeseen turvaten sen toteuttamista. Varovaisuutta tässä on kuitenkin käytetty, sillä päätöksien tulee olla tasapuolisia. Lisäksi kunta saattaa järjestää vesi- ja jätehuollon asiat ripeästi rakennuskohteella ja ottaa tiettyjä tiealuita päällystämiskohteiksi. Kunta on myös osakas Vasek oy:ssä, josta saa yritysneuvontaa. Vaikeaa olisi kuvitella, ettei kunta tukisi yrityksiä jatkossa!

Aika-ajoin on ponnahtanut esiin aloitteena, että Isossakyrössä pitäisi maksaa lasten kotihoidon tuen kuntalisää. Perusturvasektori on laskelmissaan päätynyt siihen, ettei kotihoidonkuntalisää ole kannattanut ottaa järjestelmäksemme. Kyselyt on suunnattu niille vanhemmille, joiden lapsia oli jo päivähoidossa. Eli esimerkiksi minä ollessani hoitovapaalla, en kyselyyn saanut vastata. TUolloin kuitenkin itsekin mietin, olisiko lisä vaikuttanut meidän perheen valintaamme. Se olisi kyllä helpottanut arkea huomattavasti, mutta tunnustan sen,että koska perheemme toinen osapuoli on työelämässä, on voita riittänyt leivänpäälle, vaikkei äiti suuria tuloja olekaan nauttinut. Mutta kaikilla ei ole niin. Kaikissa perheissä ei ole kahta vanhempaa tai molemmilla töitä. (Oma kummajainen on myös se, että kotihoidontuki vähennetään työttömyyskorvauksesta!)

Kotihoidontuki maksetaan kelan kautta ja summa on PIENI! Alle kolme vuotiaan kotihoidon tuki on vain noin 294 euroa/kk ja se on veronalaista tukea. Sen lisäksi voi saada sisarkorotusta alle kouluikäisistä lapsista eikä nekään summat isoja ole. Lisäksi perheen kokonaistulot vaikuttavat hoitolisien summiin.

Minua olisi ainakin kannustanut huomattavasti kotihoidontuen kuntalisä, mutta tulimme toimeen. Aika ajoin huomasin jopa pohtivani sitä, että kotiäitinä hoitovapaalla ei ollut oikeutettu vapaa-päiviin. Jos olisi ollut tarve saada lapset edes päiväksi kunnalliseen hoitoon, vaikkapa oman sairastamisen tai jonkin menon vuoksi, oli se mahdotonta. Hoitotuki loppuu heti, jos lapset ovat kunnallisessa päivähoidossa. Tässä suhteessa omaishoitajat ovat paremmassa kohtelussa, koska intervallipaikkoja on tarjolla hoitajien vapaapäivien turvaksi. Lapsiperheellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin turvautua omiin turvaverkkoihinsa (esimerkiksi isovanhemmat), JOS niitä on. Lapsiperhe voi olla siis todella heikossa tilanteessa asuessaan kaukana lähisukulaisista, kun ja jos hoitaja sairastuu. Silloin tarvitaan sosiaalista kunnantukea, mutta usein on niin, ettei kotiavustajat ehdi joka paikkaan yllättävissä tilanteissa. 

Nyt -näistä vaihtoehdoista- on  minun helpointa rastia ensisijaiseksi antaa kotihoidontuki lapsiperhelle... Mutta mitäs nuo muut, kun niistä on vaikea poissulkea mitään sivuun tuosta vaan. Vähintään neljä rastia pitäisi saada laittaa kahden sijaan.... Ensimmäisenä nyt heitän sivuun työmatkakulujen tukemisen,sillä se on vaikuttanut olevan enemmän byrokraattinen järjestely niissä kunnissa, joissa sitä on käytetty. Joudun ehkä arpomaan lopulliset rastini, koska vain kaksi vaihtoehtoa on valittavana... 

Kaiken kukkaraksi pitäisi myös aina tajuta se, että kunnan talous on tiukka. Pelkästään lakisääteisten tehtävien hyvä hoitaminen on tasapainoilua ennustamisen ja toteuttamisen välillä. Esimerkiksihän lasten päivähoitotarve on suoraan verrannollinen työllisyyden kehitykseen. Kunnan itselleen ottamia tehtäviä rajoittaa ensisijaisesti kunnan kassa. Kaikkea hyvää, mitä haluaisi tehdä, ei pystytä toteuttamaan, ellei niitä pystytä perustelemaan taidokkaasti ja taloudellisesti.

Tässä minulle pähkinä purettavaksi tämän illan aikana. Sopivaa miettimistä lenkillä.... 

 

Onnea Mara!

Lauantai 11.10.2008 klo 17.36 - Helena T-T

Mietin kaksi kertaa, voiko presidentti Martti Ahtisaaresta käyttää vielä lempinimeä Mara? Päätin, että voin käyttää, sillä Marana hänet tunsimme. Onnea Martti Ahtisaarelle merkittävästä tunnustuksesta rauhan eteen tehdystä elämäntyöstää!!! Nobel rauhanpalkintoja ei luovuteta kevyin perustein ja kenelle sattuu. Koko Suomi on ylpeä tästä palkinnosta.

Täytyy tässä vaiheessa myöntää olleensa tietämätön 1900 -luvulla. Kerran siis oli niinkin käydä, mutta onneksi huomasin.... siteeraten Paavo Väyrystä ;-)-  Siis, en minä ainakaan käsittänyt hänen rauhanneuvotteluntaitojaan silloin näin merkittäväksi, kun hän teki paluumuuton Suomeen tullakseen valituksi presidentiksi ja taas palasi maailmankansalaiseksi presidenttikauden päätettyä. Tai toisaalta pitäisikö sanoa näin; varmasti hänen presidenttiytensä lisäsi hänen painoarvoaan olla lukuisissa neuvotteluissa rauhan välittäjänä. Oma lukunsa on ollut vielä työ Namibian eteen. Painoarvo sanan käyttöä pyydän mitä kohteliaimmin anteeksi viittaamatta sillä yhtään mihinkään muuhun kuin poliittiseen painoarvoon! 

Poliittisesta painoarvosta saan hyvän aasin sillan omaan painoarvooni. Keskustan vaalisivustolla on käynnissä jonkinmoinen esivaali, jonka voimaan uskovat toiset minun ollessa asialle hyvin hyvin epäileväinen. Joka tapauksessa voit käydä laittamassa äänelläsi minulle painoarvoa tästä linkistä.

* * *

Tämä lauantainen sateinen päivä oli vaalityöpäivä. Pidimme kotikaffilaa Pohjankyrön talolla ja järjestimme salissa lapsille puuhailua mm temppuradan ja kasvomaalauksen parissa. Kokoomuslaiset vaalitoverimme olivat vallanneet kadun toisen puolen näyttävästi zetorisaunalla ja tuunausautolla. Sama sade se oli heilläkin kuin meilläkin, eikä varmasti ihmisiä liikkunut pihalla senkään vertaa kuin meidän puheillamme vaalituvalla.

Tämä kaikki saa miettimään myös sitä, ovatko vaalit muuttuneet koneelliseksi. Vaalikoneet ovat lisääntyneet ja ehdokkaisiin voi tutustua muun muassa www-verkoissa monella tapaa. Myös vaalimainoksia kolajaa postiluukkuihin harva se päivä, joten ehdokkaiden sanomaa tuodaan liki.

Vaalikoneissa on suorastaan huvittavia piirteitä. Niitä pystyy manipuloimaan. Eikä vastausvaihtoehdot aina edes miellytä yksinkertaisuudellaan! Ei tätä tee myöskään paikallislehteemme kysely ehdokkaille... vaihtoehdoista ei ole todellakaan yksinkertaista valita eikä selityksille ole tilaa. Päätöksenteko ei ole koskaan ollut yksikertaista.

Olen ehdokkaana  täyttänyt vaalikoneita yön pimeinä tunteina ja nyt, kun niiden ollessa yleisölle avoinna kävin testaamassa, ketä minulle tarjotaan ykkösvaihtoehdoksi. Hups vaan... en olekaan itselleni se ensimmäinen vaihtoehto. Melko hupaisaa. Lisäksi äänestäjä saa olla tarkkana, että täyttää oikean vuoden vaalikonetta, sillä internetissä on yhä toimivia vanhoja vaalikoneita!

Eikö kuitenkin ehdokkaan henkilökohtainen tapaaminen ole merkittävää ? ON, mutta lienee syytä muistaa, että kunnallisvaalit ovat kotoisat vaalit, joissa äänestetään jo aikaisemmin tutuksi tulleita henkilöitä, joten melko monelle äänestäjälle on äänestyspäätös jo itsestään selvyys. Tämä toteutuu etenkin pienissä ja keskisuurissa kunnissa, joissa vielä naapuri tunnetaan. Isommissa kaupungeissa on vaalityössä aivan erilainen meininki ja varmasti mainoseurojakin palaa aivan eri tahtiin. Pitää nyt vain tällaisella nuukalla budjetilla elävänä toivoa, että joku minuakin muistaisi vielä äänestyspäivänä edes numeron 41 verran ;-)

Lue lisää »

Äänestä kotiasi!

Perjantai 10.10.2008 klo 16.28 - Antti Kaikkonen, kansanedustaja

Onko äänestämisellä merkitystä? No onhan sillä, varsinkin kuntavaaleissa. Kuntavaaleja voi hyvällä syyllä sanoa kotivaaleiksi. Kuntavaaleissa päätetään kotikulmien asioista: terveydenhuollosta, lasten päivähoidosta, vanhustenhoidosta, kouluasioista ja esimerkiksi harrastusmahdollisuuksista kotikunnassa.

Eduskunta säätää kyllä lait ja määrittää tietyt puitteet sille, miten palvelut järjestetään. Mutta käytännön tason päätösvalta on Suomessa ohjattu nimenomaan kuntatasolle. Kuntapäättäjillä on valtaa, siksi ei ole aivan sama ketä äänestää.

Isokyröä on viime vuodet kehitetty Keskustan johdolla ihmisläheisenä ja luonnonläheisenä kuntana, jossa on hyvä asua, elää ja yrittää Uskon, että ihmiset viihtyvät kotikunnassaan. Se on tärkeä asia, ja kuntalaisten toiveita ja huolia pitää herkällä korvalla kuunnella.

Keskusta haluaa "Äänestä kotiasi" -teemalla muistuttaa kodin merkityksestä. Koteja ja perheitä on erilaisia, mutta kaikkien kotien hyvinvointi on tärkeä asia. Kuntavaalien kautta kotien hyvinvointiin voidaan vaikuttaa esimerkiksi turvaamalla kunnolliset kunnan palvelut kohtuullisen matkan päässä kotoa.

Olen vuosien varrella oppinut tuntemaan Helena Tuuri-Tammelan ja olen oppinut luottamaan hänen toimintaansa. Tiedän, että hän haluaa vastuullisella ja myönteisellä otteella kehittää kotikuntaansa.

Kuntavaikuttaminen voi joskus olla hidasta ja sanoisinko... ...kankeaa. Siitä huolimatta kannattaa vaaleissa valita hyvät edustajat kunnanvaltuustoon päättämään yhteisistä asioistamme.
Suosittelen lämpimästi Keskustan ehdokkaita kuntavaaleissa. Ja se Helena on muuten sitten erityisen hyvä ehdokas, mikä vinkkinä mainittakoon.

Antti Kaikkonen
kansanedustaja (kesk)
Tuusula

Päätöksiä tehdään yhdessä

Perjantai 10.10.2008 klo 7.59 - Helena T-T

Perustuslain uudistaminen herättää mietteitä.

Aamun sanomalehti on kahlattu taas läpi ja uutisia riittää.  Presidentin vallan supistaminen herättää minussa ajatuksen, että mitä koko instituutiolla teemme, jos presidenttimme on lähinnä vain edustushenkilö. Suomen presidentillä on ollut suuri valta verrattuna muihin valtionpäämiehiin ja tätä valtaa on jo supistettu laajan perustuslainuudistuksen yhteydessä. Nyt muun muassa kahden lautasen ongelmista ja nimitysväännöistä halutaan päästä eroon ottamalla valtaa pois. Suomen kansa saa valita presidentin suoralla kansanvaalilla, joten voisi nyt toivoa edes, että kyseisellä henkilöllä olisi joku roolikin tässä valtiossa.

Toisaalta on näin, ettei yksi ihminen kunnassakaan ole päätöksentekijä yksinään. Kunnallispolitiikassa päätökset tehdään kollektiivisesti eli ryhmänä kuten kunnanvaltuusto, kunnanhallitus tai lautakunta. Päätös on joko yksimielinen tai sitten se on äänestystulos. Osa kunnassa tehtävistä päätöksistä tehdään toki viranhaltija työnä ja se on myös perusteltua, sillä ei ole tarkoituksenmukaista olla ammattimaisia päätöksentekoelimiä. Eikä luottamushenkilöpäätöksiä tarvitse olla yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä, vaan yksittäisiä ihmisiä koskevia viranhaltijapäätöksiäkin on oltava asioiden nopean sujuvuuden takaamiseksi. Esimerkiksi lautakunnat saattavat kokoontua vain kerran kuukaudessa, osa harvemmin.

Ajoittain olen miettinyt, onko valtuustokautena neljä vuotta liian lyhyt vai sopiva kauden pituus. Yhtään lyhyempi se ei ainakaan voi olla, sillä asioiden oppiminenkin vie aikaa. Minäkin tänään jatkan tätä luottamushenkilön "elämän korkeakoulua" istumalla tiukassa neuvottelussa. On ollut erittäin antoisaa huomata, miten paljon voi oppia olemalla luottamushenkilö. Antoisaa on myös se, että erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan, ja sitä kautta saadaan erilaisia näkökulmia asioihin ja syntyy se paras mahdollinen lopputulos.

* * *

Viikko lähenee loppuaan ja tänään vietetään Aleksis Kiven päivää. Muistan aina kyseisenä päivänä erästä lapsuuden ystävää, on hänen syntymäpäivänsä. Onnea Annika! 

40 vuotta sitten tänä päivänä tuli pysyvä lumi, kertoi joku. Nyt kun ulos katsoo, maa ei ole edes huurteessa.

Huomenna tenavien kanssa Pohjankyrön talolle... tulkaa tekin!

 

Kruunuhäät

Keskiviikko 8.10.2008 klo 16.09 - Helena T-T

Illan valtuustonkokouksen jälkeen katsoimme vanhoja kuvanauhoja uudella tekniikalla. Päivän aikana ensin kävimme ernon kanssa hammashoitolassa ja poikkesin Fabriikilla Vaasassa.

On ollut miellyttävää huomata, miten pienten lapsen hampaita aloitetaan seuraamaan heti yksi vuotiaasta saakka. Eilen nuorimmaisellamme oli siis jo nelivuotistarkastus. Poika kipusi hammashoitotuoliin kuin vanha tekijä ja oli niin mallikelpoinen sekä yhteistyökykyinen, että oli upea seurata pojan tahtoa esitellä hienoja hampaitaan.

Kauppareissun jälkeen kipin kapin kotia. Paappa sai pikkukaverit seurakseen, kun minä lähdin käymään Vaasan yliopistolla, jossa on menossa mittavat remonttityöt. Olihan se taas komistunut, kun nyt  pääsin fabriikin alakertaa ihailemaan. Nopea palaveri proffan kanssa ja paluukyydillä kyrööhin kunnantalolle.

Kunnantalolla oli lyhyt valtuuston kokous. Kaikki sujui esityslistan mukaan kuten pitikin. Merkittävin asiamme oli osallistua Yryselän tien perusparantamiseen. Illan kokouksen jälkeen kansalaisopiston elokuvakerho esitti meille vanhoja tallenteita valtuuston kokouksesta pääasiassa vuodelta 1960. Filmiin oli liitetty tuolloin kunnanjohtajana toimineen Veikko Ulvisen muisteloita. Hän oli henkilökohtaisesti paikalla ja lisäsi läsnäolollaan tilaisuuden arvoa huomattavasti. 

Samaan tallenteeseen on liitettynä Ylipään Kruunuhäät vuodelta 1960. DVD:n sai ostaa mukaansa ja ilman muuta sen heti itselleni halusin. Nauhoite on ainut, jossa edesmennyt isäni äiti on elävänä mukana. Jätin nauhan heti isälle, että hän saa sitä nyt sitten rauhassa katsoa. Olen itse nähnyt kruunuhäät nauhoitteen ensi kerran, kun täytin 10 vuotta. Isäni vei minut syntymäpäivälahjaksi tätä vanhaa alkuperäistä kaitafilimiä katsomaan Säästöpankin kellariin. Nyt tuo arvokas kulttuurihistoria on tallennettu säilyvästi nykytekniikalla ja on ostettavissakin.

Elokuvakerho on tehnyt todella arvokasta kulttuurityötä, jota on myös lukuisat tahot, kuten opetusministeriö, rahoittaneet. Nauhat on siirretty nykytekniikalla hyödyttäviksi ja lisäksi puhdistettu sekä pakattu parhaalla mahdollisella tavalla talteen, että ne säilyisivät seuraavatkin 50 vuotta. Onneksi kukaan ei ollut niitä tuhonnut, vaan niitä löytyi yksityisiltä sekä pankeilta Isossakyröstä.

Tämä keskiviikko on nyt sitten edennyt rauhalliseen tahtiinsa lukuunottamatta aamupäivän tekstiviestipommitusta. Minulla on rästitöitä vino pino, eikä ne näytä etenevän ihan sitä tahtia kuin kuvittelin... Aina ilmaantuu jotain muutakin pientä tekemistä, jota ei ole ennakkoon ottanut huomioon, kun laatii itselleen "päiväjärjestystä".

Viikon 43 luentojani pitää valmistella koko ajan: suunnitellen, taustamateriaalia sekä esimerkkejä etsien. Haluan pitää syyslomaa ensi viikolla, enkä muutenkaan pidä viime tippaan asioiden jättämistä toimintatapanani. Työpolitiikan kymmenen tunnin luentojen pitäminen vaatii reilusti isomman määrän etukäteisvalmisteluja ja lopputehtävien suunnittelua, joten aikaa kuluu ennen kuin kurssipaketti on taas valmis. Minulla on aiheessa kolme eri ryhmää, enkä vielä ole niin rutinoitunut, että käyttäisin viime talven materiaalit uudelleen tai pitäisin täysin samankaltaiset luennot eri ryhmille. Opetus on vuorovaikutus tilanne, joten ryhmän erilaisiin tarpeisiinkin pitää pystyä vastaamaan. 

Tänään virkistäydyn syysauringossa sekä käymällä poikien kanssa kavereilla kylässä. 

 

Vaalityön touhuja

Tiistai 7.10.2008 klo 9.35 - Helena T-T

Kunnallisvaalien ennakkoäänestys alkaa ensi viikolla. SIIS PIAN. Vaalilehtemme lähti painoon ja Isokyröläiset saavat sen postilootiinsa opauttirallaa ensi viikolla. Ensi lauantaina keskustan ehdokkaat ovat tavattavissa Pohjankyrön talolla klo 10-15 ja sinne olemme järjestelemässä myös puuhaa perheen pienimmille. Koti on elämän keskusta ja lapset enemmän kuin tervetulleita vanhempiensa mukana eri tilaisuuksiimme.

Demokratian tilasta saamme lukea usein huolestuneita kommentteja. Tietoisuuden politiikan tekijöistä sekä yhteisistä asioista väitetään olevan heikkoa. Lisäksi yhteiskunnan uhkakuvaksi maalataan, että äänestysprosentin edelleen laskiessa kansakunta jakaantuu kahtia. Toinen puoli äänestää ja toinen ei, jolloin pitäisi jo kysyä; voiko puolet päättää kaikkien asioista? 

Huolestuneisuutta saamme lukea myös siitä, etteivät nuoret ikäluokat ole tarpeeksi aktiivisia ja heidän osuus kunnallisvaaliehdokkaista on valtakunnallisesti vain 10,7 prosenttia. Voin ilolla tätä väitettä kumota isokyröläisittäin, sillä Isossakyrössä on runsaasti nuoria ehdokkaita ja ehdokkaiden keski-ikäkin on 42,5 vuotta.

Äänestämällä erityisen aktiivisesti nuoret ja vanhemmatkin voivat osoittaa turhaksi uhkakuvan poliittisesta välinpitämättömyydestä. Kyllähän asiat, joista kunnassa päätetään, kiinnostavat jokaista. Kysehän on lähimmillään siitä, millaisia harrastusmahdollisuuksia, koulutusta ja palveluja järjestetään. Politiikka on yhteisistä asioista päättämistä ja huolehtimista  lähimmäisistä vauvasta vaariin.

 

Isossakyrössä päätöksenteko on menneinä vuosina ollut rakentavaa hyvin monella tapaa. Olemme yhteistuumin satsanneet rakennuksiin sekä palvelurakenteeseen. Rakentavaa päätöksenteko on ollut myös ilmapiiriltään, vaikka valtuustokauteen aina mahtuu vaikeitakin päätöksiä. Menneinä parina vuotena aikaa on käytetty myös runsaasti kuntaliitosselvityksiin ja lopulta sitten perusterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen muodostamiseen Seinäjoen kaupungin kanssa. Isossakyrössä asioita on viety eteenpäin yhdessä ja puolueiden välinen yhteistyö on toimivaa. Se, millainen päätöksenteon ilmapiiri on, heijastuu positiivisesti koko kunnan toimintaan. 

Kunnan tärkein tehtävä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan, joten viisaita päätöksiä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Antamalla tukesi keskustan ehdokkaille mahdollistat, että ammattikunnaltaan ja osaamiseltaan hyvin kattava joukkue saa vahvan valtakirjan ahertaa sinun asioitasi hoitaen. Tavoitteemme on, että Isokyrö kehittyy edelleen ja pysyy viihtyisänä kuntana, jossa voi kasvaa, elää, työskennellä, yrittää ja viettää vapaa-aikaa.  Numeroja 12 – 44 voin lämpimästi suositella isokyröläiseksi välineeksi demokratiatalkoisiin!

 

Tänäänkin Isonkyrön kunnanvaltuusto kokoustaa klo 18.30. Ennen valtuuston kokousta teen normaalit työni perheeni parissa ja pakko on ehtiä käydä iltapäivällä Vaasassa palaverissa. Tapaamista professorin kanssa odotan taas innolla, koska Vaasan yliopiston julkisoikeuden professori on todella erityinen kunnallisoikeuden asiantuntija.