Syysloma oli ja meni

Pohjalaisten koulujen syyslomaviikko on takanapäin. Syyslomasta on tullut perinne keväisen talvilomaviikon oheen. Koululaisten viikon vapaus on lepotauko syksyn ahertamiseen ja perheiden yhteisen lomien viettohetki.

Vanhempien työpaikoilta ei kuitenkaan aina ole yksinkertaista olla poissa viikon vertaa. Niissä perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat koko viikon töissä onkin hankalaa järjestää pienemmille koululaisille viikon ajaksi perään katsojaa, ellei pysty turvautumaan vaikkapa isovanhempien apuun. Koululaiset eivät kuulu enää päivähoitojärjestelmänkään piiriin eikä koulujen aamu- ja iltapäiväkerhojen toimintaakaan syyslomalla ole tarjolla, mutta pientä joustoa kunnallisessa päivähoidossakin pystytään tekemään tilanteissa, joissa apua tarvitaan aivan pienimmille koululaisille.

Onneksi melko hyvin vanhemmat ovat pystyneet ajoittamaan (ainakin toinen osan ja toinen osan) vapaapäivistä syysloman ajaksi, joten lasten ei tarvitse olla yksinään. Yksinäisyys on pienelle pelottavaa eikä kokonaiseksi päiväksi heitä voi yksin jättää kotiin.

Meillä tämä syyslomaviikko menee vielä kivuttomasti, kun olen ollut koko viikon kotona. Pojat pääsivät myös paapan kanssa junaretkelle Vaasaan sekä kävimme mm kyläilemässä sekä Tropiclandiassa. Maatilan töissä on lisäksi tämä oma pieni vapaus, eikä jokaisena vuoden päivänä ole täysi rumba päällä. Jos tähän aikaan osuisi vaikkapa puitiaika, niin kyllä olisi mahdotonta olla kotona! Niinä päivinä, kun tuntuu aina muutenkin siltä, ettei ehdi kuin kääntymään tuvassa ja nukkuminenkin voi pahimmillaan olla melko lyhyttä lepoa. Eräs oululainen ystäväni tapasi sanoa, että vartin tuijottaminen pimeään nurkkaan riittää kiireisimpänä aikana. Minä en siihen pystyisi, vaan tarvitsen edes jonkinverran unta tai muuten olisin väsynyt ja siten vaaraksi itselleni ja muille törttöillessäni traktorilla tai kuivaajalla univelkaisena.

Nyt syysloman jälkeen koulujen aloitettua työskentelystä, on minunkin opettajan työt taas ajankohtaisia. Matkaan tänään Ilmajoelle opettamaan työpolitiikkaa ja haasteenani on aikuisopiskelijoiden ryhmä. Työelämässä itsekin olleiden aikuisopiskelijoiden kanssa saa aikaan hyviä keskusteluja. Materiaalia olen kasannut taas mukaani aimo annoksen, että neljän tunnin opetus sujuu kunnialla. Illalla vielä täytynee ehtiä kunnanhallituksen kokoukseen. Viikonlopun iltalukeminen ei siis ollut kevyttä romaania, vaan kunnanhallituksen esityslistan läpikäyntiä pää tyynyssä. -En muuten nukahtanut kesken perehtymisen.

***

Kun tämän päiväisen rumban jälkeen raahautuu yhä nälkäisenä kotiin, saa tietenkin ensin raivata vastaan tulevan kaaoksen jaloistaan. Sitten poikien läksyjen tarkistuksen pariin ja totean jälleen, että tekee tosi hyvää kerrata kolmannen luokan matematiikkaa. En ole insinööri, vain sellaisen vaimo. 

Lupasin illan aikana lähettää opiskelijaryhmälleni vielä päivän luentojen pdf:n. Hooo, se pitää siis vielä vääntää; kunhan saa nämä pienet miehenalut ympäriltään petiin ja nukkumaan.  

Ilmajoella päivän aikana törmäsin erääseen isokyröläiseen isäntään (ei vielä kuulunut minun opetusryhmääni), joka oli myös innostunut uudelleen opiskelemaan maataloutta. Hienoa, että aikuisopiskelijoita löytyy!!!! Se on haastavaa ja vaativaa, sillä aikaa ei ole vain opiskeluun vaan on tilakin hoidettavana, -mutta opiskelua kieltämättä helpottaa elämän ja työn tuoma kokemus.  

Pikaisesti kävin jo kuittaamassa facebookissa kaveripyynnöt ja taas löytyi kavereita todella läheltä ja toinen hiukan kauempaa Suomesta.  Nyt kipin kapin tärkeimpiin töihin eli iltasadulle. Joku meistä nukahtaa ensin, toivottavasti se en ole minä ;-)