Sjk- Vaasa

Eilen pyörähdin Seinäjoella. Jo Ylistarosta on tehnyt sen huomion, että kunnallisvaalit ovat saaneet pientä ulkomainostamisbuumia teiden varsille lyhtypylväisiin. Ajellessa kohti kaupunkia, oli suurempiakin vaalimainoksia (vaikkapa rehupaaleja) nähtävillä aktivoimassa kansaa uurnille.

Tänään ajellessa kohti Vaasaa oli kun eri maailmassa. Ei mainoksen mainosta osunut silmiini. Ja paluumatkalla oli enemmän kiinnostunut hirvistä kuin mainoksista, sillä märkä ja pimeä syysilta ei ole ajelemisen paras hetki ihastella maisemia. 

Kävimme syysloman kunniaksi likoamassa Tropiclandiassa. Kivaa oli, joskin hiukan vähemmän rentouttavaa vanhemmille, kun kolmesta pojasta vain yhden voi sanoa osaavan uida luotettavasti, vaikkei häntäkään uskalla silmistään päästää. Kallista lystiäkin tuollainen kylpeminen on, mutta syysloman kunniaksi oli aivan hyvä sijoitus. Allas oli täynnä muitakin perheen yhteistä hetkeä viettäviä vanhempia.

Kolmen tunnin vedessä touhuamisen jälkeen suuntasimem sitten "terveellisesti"erään hampurilaisketjun paikkaan ja sen tuotteilla lähti lämpimän veden tuoma pienoinen nälkä. Muistaako kukaan aikaa, jolloin tavallisen hampurilaisen sai vielä alle kymmenellä markalla? Jotain extraa mukaan ja päästiin tuohon aikaan nykyisen kahden euron summaan eli noin 12 markkaan. Mitäs ne hampparit nyt maksaavatkaan niin? Yli kaksi kertaa enemmän. Ruuan arvolisävero ei tätä yksistään selitä, vaan syy ovat nousseet hinnat ja työkulut sekä euron hämäävävaikutus. Totuimme markkaan pyöristelyyn ja nyt meitä höydäytettiin kymmenyksiin pyöristelyllä, parhaimmillaan euroon pyöristämällä...

Ei iso perhe useinkaan malta ulkona mitään syödä, koska sillä summalla ostaa jo ison pussillisen tavaraa kotona laitettavaksi. Yhden henkilön ruokailun hinnalla syö koko sakki hyvin kotona keskimäärin kahdesti, ja mielestäni vielä hyvinkin eikä vain pelkkää perunaa ja nakkeja.

Silti ruuan arvonlisäveron alentaminen tuo vihdoinkin veronkevennyksen, joka vaikuttaa pienituloisiin ja suurperheisiin eikä kohdistu vain suurituloisiin, kuten monilla verohelpotuksilla on ollut tapana. Kuluttajien on kuitenkin myös vahvittava, että veroprosentin lasku näkyy hinnoissa. Kauppiaiden on jaksettava tulostaa ne kauppojen hyllyjen hintalappuset kaikki uudelleen.

Aika vähän tulee vertailtua, mitkä on tuttava perheiden ruokakulut / kuukausi. Mutta lapsiperheillä on paljon kuluja koko ajan ja lapsen/lapsien eri ikävaiheisiin liittyen erilaisia menoeriä. Meillä ainakin tuntuu rahaa menevän ruokaan ihan mukavasti. Yksi syy siihen on ollut nuorimmaisen monipuolinen ruoka-aineallergia, koska oli aikoja jolloin hänen ruokavalionsa oli todella rajattu, joten korvaavat tuotteet olivat huomattavasti kalliimpia sekä ohjasivat erikoistuotteita tarjoavien kauppojen hyllyille täysin pakosta, koska syötävä on. Nyt allergiat onneksi alkavat jo hiukan helpottaa, mutta yhä saa olla tarkkana.

Lapsiperhe tekee muutakin kuin syö. Lapset harrastavat ja se myös maksaa. Liikkuvalle lapselle varsinkin kertyy hankittavaksi monen lajin välineitä. Eikä se riitä, että ostaa yhdet, vaan pienen jalka kasvaa joka vuosi. Onneksi käytettyjä välineitä on saatavilla, eikä kenenkään ole pakko ostaa uusia.

Entä ne lapset, joiden vanhemmat eivät hanki heille välineitä tai vie heitä minkään harrastustoiminnan pariin? Mitä heille tarjotaan? Tietenkin on harrastuksia, joissa ei kulu paljoakaan rahaa, mutta useimmat harrasteet vaativat kalliit välineet (kuten musiikki, bändi, lautailu ym erikoisurheilulajit). Aina syy ei ole vain se, ettei vanhemmilla rahaa ole ylimääräistä, vaan se, miten se käytetään. Lapsille tarpeellinen raha kaatuu vanhempien kurkusta alas tai perhe on ylivelkaantunut, vanhemmilla on työttömyyttä, kulutetaan liikaa tai lapsien harrastuksiin ei vain panosteta.

Entä mitä me voimme tehdä heidän hyväkseen, joita eivät omat vanhemmat pysty auttamaan ja ohjaamaan tai jopa eivät välitä, mitä lapset tekevät? Kysymys ei ole vaikea, mutta vastaus siihen ei ole helppo, mutta alimmaisena kätenä tulee aina löytyä yhteiskunnan turva sekä lapsille että vanhemmille. Vanhempien ongelmat heijastuvat lapsiin ja heidän tulevaisuuskuvansa vääristyy. Tässä on alku suurille ongelmille, joista maksamme yhteisönä myöhemmin kallista laskua, ellei varhaisiin vaiheisiin pystytä puuttumaan ja auttamaan.

"Älkää unohtako köyhän asiaa" on Santeri Alkio viisaus, jonka perintöä keskusta on kantanut jo yli sata vuotta. Tätä toteamusta kun mietit, pitää se sisällään monta asiaa. Etenkin syrjäytyneiden nuorten ja köyhyysrajan alapuolella elävien perheiden sekä lasten asiaa emme saa unohtaa. Myös pienellä eläkkeellä elävät ei voi unohtua.

Alle tuhat euroa kuukaudessa tienaavia henkilöitä on Suomessa miljoona. Eli vauvasta vaariin laskettuna joka viides. Se on paljon se.