Päätöksiä tehdään yhdessä

Perustuslain uudistaminen herättää mietteitä.

Aamun sanomalehti on kahlattu taas läpi ja uutisia riittää.  Presidentin vallan supistaminen herättää minussa ajatuksen, että mitä koko instituutiolla teemme, jos presidenttimme on lähinnä vain edustushenkilö. Suomen presidentillä on ollut suuri valta verrattuna muihin valtionpäämiehiin ja tätä valtaa on jo supistettu laajan perustuslainuudistuksen yhteydessä. Nyt muun muassa kahden lautasen ongelmista ja nimitysväännöistä halutaan päästä eroon ottamalla valtaa pois. Suomen kansa saa valita presidentin suoralla kansanvaalilla, joten voisi nyt toivoa edes, että kyseisellä henkilöllä olisi joku roolikin tässä valtiossa.

Toisaalta on näin, ettei yksi ihminen kunnassakaan ole päätöksentekijä yksinään. Kunnallispolitiikassa päätökset tehdään kollektiivisesti eli ryhmänä kuten kunnanvaltuusto, kunnanhallitus tai lautakunta. Päätös on joko yksimielinen tai sitten se on äänestystulos. Osa kunnassa tehtävistä päätöksistä tehdään toki viranhaltija työnä ja se on myös perusteltua, sillä ei ole tarkoituksenmukaista olla ammattimaisia päätöksentekoelimiä. Eikä luottamushenkilöpäätöksiä tarvitse olla yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä, vaan yksittäisiä ihmisiä koskevia viranhaltijapäätöksiäkin on oltava asioiden nopean sujuvuuden takaamiseksi. Esimerkiksi lautakunnat saattavat kokoontua vain kerran kuukaudessa, osa harvemmin.

Ajoittain olen miettinyt, onko valtuustokautena neljä vuotta liian lyhyt vai sopiva kauden pituus. Yhtään lyhyempi se ei ainakaan voi olla, sillä asioiden oppiminenkin vie aikaa. Minäkin tänään jatkan tätä luottamushenkilön "elämän korkeakoulua" istumalla tiukassa neuvottelussa. On ollut erittäin antoisaa huomata, miten paljon voi oppia olemalla luottamushenkilö. Antoisaa on myös se, että erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan, ja sitä kautta saadaan erilaisia näkökulmia asioihin ja syntyy se paras mahdollinen lopputulos.

* * *

Viikko lähenee loppuaan ja tänään vietetään Aleksis Kiven päivää. Muistan aina kyseisenä päivänä erästä lapsuuden ystävää, on hänen syntymäpäivänsä. Onnea Annika! 

40 vuotta sitten tänä päivänä tuli pysyvä lumi, kertoi joku. Nyt kun ulos katsoo, maa ei ole edes huurteessa.

Huomenna tenavien kanssa Pohjankyrön talolle... tulkaa tekin!