Tonttuna

Lauantai 10.12.2011 klo 18.32

Ah! Vihdoinkin on aika vuodesta, jolloin saa tonttuilla oikein urakalla.

Häjyillä ei tietenkään voi, sillä oikeita tonttuja on kulkeilla. He merkitsevät kirjoihinsa, kuka on kiltti.

Valkoinen maa ilahduttaa, sillä syksyinen sää onkin ollut ankea. Toki lunta on niin vähän, ettei lakeuksilla suksia ole vielä vajoista esiin kaivettu, mutta lunta on edes valoksi asti.

Kuunpimennestä ei edes huomannut harmaan päivän sydännä.

 

Muistot kuviksi. Minne kuvat?

Sunnuntai 9.10.2011 klo 10.47 - Helena T-T

Digikameran kulta-aikoina kuvia on helpompaa ottaa kuin teettää. Räpsyttelyä voi estää vain muistikortin täyttyminen ja siihenkin on pitkä matka, sillä muistikorteissa on kokoa enemmän kuin osaa unelmoida. Toista se oli ennen.

Nykyään kasvaa sukupolvia, joka ei ole juurikaan filmirullia nähnytkään. Saatikka tietää, mitä se oli, kun niitä kiikutettiin valokuvaamoon ja viikon odottelun jälkeen ihmeteltiin otosten surkeutta.

Nyt näkee kuvauksen laadun samassa, kun nappia on painanut. Tekeleitä saa tiirata tietokoneella ja valita, minkä niistä teettää kuvapaperille. Helppoa kuin heinän teko, vaikka en väitäkään heinänteon olevan helppoa.

Kuvia kertyy lapsiperheestä paljon. Ainakin minä olen ahkera kuvaaja, sillä kamera on aina mukana puhelimessa. Kuvia onkin tuhansia ja tuhansia. Ne ovat tallessa moninkertaisesti, sillä en luota pelkkään tietokoneeseen. Muistikortit ja ulkoiset kiintolevyt pelastavat, jos kone tilttaa totaalisesti. Siitäkin on kokemusta, kun melko uusi tietokone sammui viimeisen kerran, jolloin katosi yhtä jos toista tiedostoa.

Tänä syksynä otin taas itsestäni niskasta kiinni ja teetin oikein valokuvia. Nyt vain helpon kautta. Aiemmin valitsin kuvat ja latasin ne internet-yhteydellä palvelimelle ja valitsin kappalemäärän ennen tilaa-napin painamista. Jokaiselle klopille onkin oma albumirivi. Niihin kuvien pujottelussa vain on aina oma vaivansa. Nyt sitten teetin samantien kuva-albumeja. Vautsi vau. Kirjassahan ne ovat samantien valmiina. Kirjaa taittaessa saa toteuttaa mielikuvitusta eli runosuonen puhjetessa voi kirjoitella rivin tai kokonaisen tarinan talteen. Kirjatilaukset vain matkaan ja nauttimaan kuvista sekä muistelemaan lomareissuja sekä arjen onnea. Ei tuo halpaa huvia ole, mutta mikä nyt sitten olisi? Ei kait niitä kuvia ole tullut otettua vain ottamisen vuoksi?

Muistoja on paljon, mutta paremmin muistot säilyvät ja elävät, kun ne ovat nähtävillä.

 

 

 

Syksy?

Perjantai 26.8.2011 klo 23.37

Voi pitää melko varmana ja luotettavana syksyn merkkinä sitä, että kalenterissa on tietty päivämäärä. Asiaa vielä epäilevä voi todeta syksyn olevan sääilmiöiltään sateisempi ja lämpöasteiltaan alhaisempi kuin heinäkuu pelkästään siksi, että yhä vähemmän katukuvan ihmisillä näkyy hikipisaroita, t-paitoja ja sandaaleja. Lisäksi syksyn voi ennustaa alkavan siitä, ettei aurinko enää paista ilta kymmeneltä. Tai, että lapset nukkuvat tuohon aikaan. He eivät nuku siksi, että väsyttää, vaan siksi, että on pakko. Pakko, koska koulu alkaa ennenkuin iltapäivän lastenohjelmat kesäisin.

Joten en usko olevani väärässä, jos ennustan ulkona olevan syksy. On pimeää iltaisin, sataa vettä päivisin ja pitkähihaiset on kaivettu plakkarista.

 

Kesä on kuollut. Kauan eläköön kesä!

 

 

Luopuisinko maahanmuuttaneista ystävistäni?

Perjantai 29.4.2011 klo 0.21

En. En luopuisi heistä. En luopuisi.

Hylkäisinkö sukulaiseni, jotka ovat maahanmuuttaneita suomalaisia ulkomaille?

En. En hylkäisi heitä.

Hylkäisinkö ystäväni, jotka ovat maasta muuttaneet?

En. En hylkäisi heitä.

Haluaisinko ja hyväksyisinkö, että maasta muuttaneille eli jossain muussa valtiossa maahanmuuttajina asuville ja eläville sukulaisilleni ja ystävilleni olisi vihamielinen kohtelu? En.

Voinhan itsekin jonain päivänä olla maahanmuuttaja.

Entä sinä?

 

 

 

 

Tervetuloa kotiin....

Maanantai 25.4.2011 klo 21.39

Pääsiäisenä kukkaan puhkesi kukkanen klasilla.
Taikuutta tai ei, mutta Orkidea on viihtynyt vanhalla akkunalla
ihmeen hyvin, kun se päätti ilahduttaa
huonosta hoidostaan huolimatta
omistajaansa puhkeamalla väriloistoonsa.
Tervetuloa kesä!

 

 

 

 

Pulinaa riittää

Maanantai 18.4.2011 klo 9.41

Kansa on puhunut.

Puheenvuoro on vaikuttava.
Valtakunnan tason päättäjien ja valmistelijoiden on syytä vakavasti pohtia, mitä vastaan on protestoitu ja miksi. Protestointi on muotia. Tulemme näkemään mielenkiintoisia aikoja. Se pitänee mielen virkeänä.

Vaasan vaalipiirissä on erikoisia piirteitä. Vaasa teki sen, mihin se pystyy. Neljä kansanedustajaa ja yksi vielä naapurikunnasta Mustasaaresta. Äänestäjät tajusivat puoltaa omiaan.

Keskustan tilanne on kuitenkin surkea. Ei naisia listoilta läpi, ei edes varasijoille. EN olisi kuuna päivänä osannut tätä ennustaa.

Mikko Savola teki sen mitä miehen pitikin. Otti nyt paikkansa.
Onnea Mikolle roppa kaupalla! Onnea myös Hautalalle Suupohjaan.

Kauhava hajaannutti äänensä, joten hyvä mies jäi vielä korkoa kasvamaan.

 

 

 

 

 

 

Spekulaatiot Arkadianmäestä

Lauantai 9.4.2011 klo 8.48

Ennakkoäänestys on jo alkanut ja viikon päästä sunnuntaina on varsinainen vaalipäivä. Sivusilmällä olen seuraillut ehdokkaiden kampanjointia. Hyvältä näyttää.

Ennustajaksi on vaikea alkaa, vaikka ennusteita tekeekin. Aina jokaisessa vaalissa joku tipahtaa eli istuva kansanedustaja ei uusikaan paikkaansa eduskunnassa. Niin käy nytkin. Minulla on oma arvaukseni siitä, kuka tai ketkä kokevat tämän kirpaisevan kohtalon.  

Naisehdokkaita on keskustalla vähän ja selkeästi yksi ylitse muiden. Naisnelikon vaalikiertue on vielä vahvistanut hänen asemiaan, sillä haastajat eivät päässeet erottumaan. Eivät ehkä tajunnetkaan, minkä palveluksen tekevät. Paula uusii paikansa komeasti. Hyvä niin, sillä osaavaa naista tarvitaan myös pohjanmaalta!

Mieto ei ole poliittinen asiantuntija, mutta vaikka puolet hänen neljän vuoden takaisesta äänipotistaan haihtuisi, hän menee läpi. Hautalalla on ahdas paikka, sillä Esko Lehtimäki on miellyttävä ehdokas samalta alueelta. Ahdistavaa on erityisesti Järviseudun Ahosella, sillä niin sanottu muutto Alajärvelle hajotti kotikunnan tuen.

Korhonen. Kevään ääniharava. Tietenkin Risikko kerää isomman potin, mutta Jarmo on ehdottomasti kevään äänikuningas. Kampanja on juuri sellainen kuin kampanjan pitää ollakin. Toki olen kaivannut keskustan logoa edes yhteen omaan mainokseen, mutta se lie tietoinen valinta. Suoraa puhetta.

Mikko Savola. Maakunnan ääni. Takana vahva alue. Todellinen haastaja. Mielestäni pitää tapahtua ihme, ettei nyt irtoa paikka Arkadianmäelle.

Kurvinen. Antti Kurvinen. Jo tänään tulevaisuuden nimi. Vakuuttava ja osaava. Ratkaisijan asemassa on oma kotikunta, Kauhava. Maakunta kyllä tukee. Mutta Kyösti Virrankosken "äänivelka" omien EU-vaali kampanjoidensa vetämisestä on valjastettu käyttöön ihan muualle. Ymmärrettävää, mutta erittäin noloa vanhalta mieheltä lyödä oman kotikunnan ehdokasta tuolla tavalla. Olen pettynyt. Uskon kuitenkin, että väki haluaa Antti puolustaa. Siksi minäkin tuen Anttia. Eduskunnassa tarvitaan tulevaisuutta.

Harmi, jos ja kun Vaasassa äänestäjät eivät äänestä Keskustaa. Heillä on ehdottomasti erinomainen ehdokas Kari Pastuhov. Mies fiksuimmasta päästä. Kun nyt ymmärtäisivät tukea häntä!

Kyrönmaa ei ole koskaan osannut tukea ketään kunnolla ja alueen äänipotti on liian pieni. Ääniä on jakamassa myös useat ehdokkaat, joten Kyrönmaa kärsii jälleen.

Keski-Pohjanmaa kuuluu samaan vaalipiiriin kuin Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa. Kokkolan seutuvilla on Tuomo Puumala on todella vahvoilla. Eikä huonosti mene Lintilälläkän. Ei ole ennen kuulumatonta, että äänet jakautuvat sillä alueella siististi kahden kärjelle. Mutta toisinkin on ollut eli aikoina jolloin Esko Aho oli ylitse muiden. Tässä suhteessa Keski-Pohjanmaa ratkaisee paljon: joko 1 tai 2 paikkaa... jos 2 paikkaa, on se Etelä-Pohjanmaalta pois.

Muista puolueista kokoomus pitää paikkansa, samoin veikkaan SDP:llekin käyvät. Kristillisten menestys on arvoitus, sillä kärki jättäytyi nyt pois. RKP kerää aina rivinsä, niin nytkin. En ole uhrannut ajatuksia sille, ketkä menevät läpi heidän listallaan. Miehiä lienevät.

Eli ennustaminen on ennustamista. Jossain onnistuu, loput ratkaisee kansan hiljaiset rivit. Protesti ääniä kertyy perussuomalaisten pussiin, mutta ei todellakaan siinä määrin, kuin kuvitellaan. Heillä ei ole kuin muutama varteenotettava asioiden hoitaja tässä vaalipiirissä. Se ei riitä keräämään ääniä välttämättä edes kahden, mutta missään tapauksessa ei kolmen edustajan läpimenoon. Niin se vain on. Ja jos riittäisi kautta Suomen kerämään yli 10 edustajaa, hajoaisi porukka atomeiksi keskinäisen riitelyn vuoksi. Ei hyvät ihmiset sillä tavalla tätä maata johdeta!

 

Asiat ratkaisevat. Jokainen keskustalle annettu ääni on ääni Marille.

 

 

Tunnin kadotus

Sunnuntai 27.3.2011 klo 12.43

Kello kipaisi ajassa kesää kohti. Kesäaikaan.
(Miksi ulkona on yhä lunta?)

Aamutuimaan eli aikana, jolloin on aina terävimmillään, lievää sekaannusta aiheutti kysymys siitä, mikä on nyt sitten Se Virallinen Oikea Aika.

Neiti Aika olisi pitänyt kutsua apuun, mutta aihetta ja aikaa paniikkiin oli kuitenkin aika vähän. Olihan pyhäaamu ja joka tapauksessa kirkonkellot olivat soineet. Tai mistä minä sen tiesin, koska en tiennyt, mitä aika OIKEASTI on!

Joka tapauksessa, tässä ajassa oli kännykän kellonaika siirtynyt itse. Tietokoneessa oli tapahtunut sama ajallinen ilmiö. Mutta miten keittiön kellokin oli tehnyt saman, vaikka sillä on aikalähtenään ihan  tavallinen sormiparisto ja kellokin on sellainen perinteinen malli, jossa viisarit kiertää ympyrää? Onko tunti siis ympyrän muotoinen? Sehän on epätasa-arvoista kuutiota kohtaan.

Jokunen toinenkin kello oli oudossa ajassa...

Kaksijalkainen ajansiirtäjä oli iskenyt jälleen.

Ajan siirtäminen ei ole näkyvä asia. Mutta jos joku sen tekee puolestasi, olisi se pitänyt huomata ja jopa nähdä.

Ehkä huomenaamulla tarkkasilmäinen huomaa, että valoisuus on aivan selkeästi erilaista kuin edellisinä aamuina oli, jos heräsi samaan aikaan. Toisia taas väsyttää ajallisesti tunnin enemmän ja toiset saavat sisäisen aikataulunsa heti opetettua uusille tavoille. Hyötyä tästä hömpötyksestä ei taida olla kuitenkaan merkittävästi? Miten hyöty tai haitta lasketaan ajassa? Tunteja on yhä vuorokaudessa 24 kappaletta, vaikka monet haluaisivat vähintäänkin yhden tunnin lisää jokaiseen päivään. Vain tänään se on mahdollista: vuorokaudessa ON 25 tuntia (vaikka toisinkin tämän voisi laskea). Mutta himskatti soikoon: on pyhäpäivä ja työnteko on kielletty, paitsi heiltä, joilla on työaikavuoro ja oma karja.

Koska sain itselleni aikaongelman, ajattelinkin siirtää edes jotain kelloa metrin eteenpäin. Tuumasta toimeen. Sekunnit kuluivat, ajatus juoksi nopeammin kuin aika, kunnes pysähtyi lukemiin 0:0:7. NO niin, mihin suuntaan metri? Mistä tiedetään, että tuleeko kesä idästä vai etelästä? Mille seinälle kello siirretään? Lukemiseen käyttämäni aika on joskus ollut kortilla, mutta kirjoista ei nyt apu löydy.

Kysymys on todella paha! Melkein yhtä paha, kuin kysyä Timo Soinilta, alkaisitko pääministeriksi vai et. Tai siis olisiko hänellä AIKAA aloittaa.... Ensin huvittaa toinen vaihtoehto ja sitten kun totuus alkaa paljastua, ei huvita.

Metrillä eteenpäin kellon siirto ei onnistunut seinäkellolle, sillä minulla oli liian lyhyitä nauloja. Ongelman tuotti myös se, mikä on eteenpäin siirto: minusta eteenpäin eli seinän toiselle puolelle vai kellosta eteenpäin eli tyhjään. Minullakaan ei ole aikaa jäädä pitämään kelloa sille kohdalle. Siirsin kännykkääni metrin paikaltaan eli paikasta A paikkaan B. Siirto oli kuitenkin tuplasiirto, sillä puhelimessa oli aika matkustanut tunnin itsekseen 2:59:59 -> 4:00:00.

Nyt pelkään, että sekoitin koko ajan. Koko ajan ja kokoajan sekä kokoajan.

Näinkin paljon saa asiaa ajasta, jota ei enää ole. Tunti meni ja tähän fiilikseen nyt sopisi vielä kysyä, että minne se meni. Tai pyytää se käymään meilläkin, sillä kello käy. Onko aika uutta vai vanhaa. Vai peräti keskiaikaa, sillä sitäkin aikakautta yhä jotkut elävät. Toiset käyttävät ilmaisua Dinosaurusten aikaan, kun muistelevat menneitä.

Aika on kuitenkin se, joka erottaa elämän ja kuoleman, väitetään.

 

Ainutlaatuinen

Sunnuntai 27.3.2011 klo 1.29

Yksi elämän viisaus on: "jokaiselle annetaan vain sen verran kuin hän jaksaa kantaa." Yllättävän monesti huomaa, että toisilla onkin enemmän kannettavanaan kuin toisilla. Vaikeina päivinä, kun kaikki tuntuu vastustavan ja väsyttää, yritän muistaa tuon lauseen ja jaksan eteenpäin.

Viime aikoina olen miettinyt tuota yllä olevaa lausetta ja sen sisältöä paljon.

Ainutlaatuinen ja monella tapaa esimerkillinen pieni ihminen voi jättää pysyvän, syvä ja ikimuistettavan jäljen elämääsi koskettamalla omalla asenteellaan ja elämänotteellaan syvästi. Tällainen ihminen oli isokyröläinen Sirpa Perkiö, jonka elinpäivien lukumäärä oli ennalta määrätty lyhyemmäksi ajaksi kuin moni uskoi.

Ajellessani tänä iltana kotiin, kuuntelin musiikkia autossa. Johanna Kurkelan laulama sävellys "ainutlaatuinen" toi mieleen lukuisia muistoja. Toista sua ei tule milloinkaan.

http://www.youtube.com/watch?v=cDXwxcPqBVM

Johanna Kurkela: Ainutlaatuinen

Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

 

Baarikaapin sisältöä

Sunnuntai 13.3.2011 klo 21.30

Ostin pari viikkoa sitten kaksi cd -levyä. Kuuntelin hämärässä vintissä niistä toista ja naksnaksnaks.... Siihen jäi levy nakuttamaan ja ilmoille olisi pitänyt kajahtaa vasta levylle poltettu kolmas äänite. Että sellaista laatua vitosella.

Avasin siitä suivaantuneena baarikaappini ja etsin sisältöä elämään, jota siellä totisesti on tarjolla. Baarikaappini kun on sisällöltään hyvin kuiva. Säilön siellä vuosikertatavaraa: hyviä kirjoja, muutamia kirjeitä sekä vinoa pinoa cd-levyjä viime vuosituhannelta.

Valinnan vaikeutta kuin vuosikertaviineissä, mutta lopulta hiljaisen huoneen täytti Samuli Edelmanin pehmeänsoinnukas ääni. Hyvät varastot ovat mukavia. Viikkopari sitten pidettiin Ernon, 6v, kanssa diskoa musiikkiaarteideni soidessa. Todellinen limudisko, jossa taskulamput korvasivat valot. Alkuperäiset vinyylit soivat Yötä ja Dingoa.

Nyt kun on jo "parikymmentä vuotta" tajuaa, mitä sanoituksissa on takana.

Tämä tunnustus baarikaappini sisällöstä ei pidä sisällään piiloviestejä siitä, ettei viinat ehdi kaappiin asti tai olen tiukkapipoinen niuhottaja.

 

 

Pauketta ja pakkasta

Sunnuntai 13.2.2011 klo 15.44 - Helena Tuuri-Tammela

Lämpömittarin elohopealla on ollut kiireinen talvi. Aika ajoin tuo alkuaine on laskenut lämpömittarin putkessa alas, jopa yli 30 lämpöasteen alapuolelle, ja taas toisinaan rännit ovat tippuneet, kun on päästy plussan puolelle.

Talveen kuuluu lumi sekä pakkanen, aurinkopaiste ja hiihtosää. Kotikyläni koululaiset ovat myös vihdoin päässeet nauttimaan luistelusta liikuntatunneilla. Useampi vuosi siihen menikin. Vaikka kaukalo olisi ollut; ei vesikelinen talvi suonut jäätä. Sitten, kun pakkasta olisi ollut; ei ollut kaukalon paikka valmis.

Nyt se on siinä paikallaan koulun vieressä. Tai melkein siinä omassa paikassaan, pienen hienosäädön pohja saa kokea vielä ensi kesänä, mutta luistella jo sopii laitojen keskellä riemukkaasti. Vähempi miinusasteita olisi nyt tarpeen, ettei varpaat ja nenä jäädy!

Luistelusta viidenteen. Viidesluokkalaisen fysiikka on mielenkiintoista. Harmi, kun siihen aikaan, kun minun ikäluokkani pakerteli alkuaineiden ja luonnon ilmiöiden teorian kimpussa, niistä kirjoitettiin kuivaakin kuivemmin. Onneksi tyyli opetusteksteissä on jalostunut niin selkeäksi, että jopa äiti ja isäkin ymmärtää. Samaan aikaan on biologia enemmän maanteidettä kuin aikoinaan. Äidinkielikin satua ja lorua sekä historia tarinoiden siivin opetettua kerrontaa. Mikään ei ole niinkuin ennen. Tai on, mutta edes mielenkiintoisemmin ilmaistuna.  Historiaan on saatu sekaan jopa sopivasti vitsejä: "Laiska näki unta juoksemisesta, eikä enää uskaltanut nukkua."

Tänä vuonna tehdään taas oman aikakautemme historiaa. Mitä tapahtuu kunnille, kun niiltä viedään sosiaalitoimi? Mitä tapahtuu Suomelle, kun lippulaiva upotetaan? Mitä tapahtuu Kyrönmaalle? Vastauksia odotellessa voi vain sanoa, että katse kauas.

Hyvää Uutta Vuotta 2011

Lauantai 1.1.2011 klo 13.09 - Helena T-T

"Sytytä kynttilä iltana hämärtyvään,

luo polku sydämeen lämpimään.

Ajatuksen, taivaan sinisen,

lähetän sinulle viestin kaltaisen;

Usko vuoteen uuteen parempaan,

anna iloa päiviin harmaisiin,

anna uskoa todellisiin iohmeisiin,

anna enkeleitä rinnallesi kulkemaan!"

 

Vuosi vaihtui lempeässä säässä, ilman viimaa ja tuivertavaa tuulta.

Meidän perheessä uuden vuoden vaihde on perinteisesti ollut lähes epäperinteikäs. Olemme olleet milloin missäkin; välillä kotona, joskus mökillä, satunnaisilla matkoilla. Vuosi on vaihdettu muutaman raketin ampumisella.Tänäkin uutena vuotena olimme yhdessä koko sakki tuijottamassa, miten valoräiske paukkui taivaalla.

Raketit eivät kuulu minun suosikkeihini. Niiden valmistamisen taustalla on monesti huonot työolot sekä turvallisuuden vähättely. Varsinaisessa sytytyksessä pelkään tulipötkylän singahtavan väärään suuntaan. Myönnän, etten koskaan ole edes yrittänyt sytyttää rakettia. Lapset kuitenkin rakastavat räiskettä ja rätinää. Kai silloin minunkin on raketteja hiukan siedettävä. Lapsilla ja aikuisilla suojalasit silmillä ja turvallinen välimatka, siinä avainsanat turvalliselle paukuttelulle.

Hyvää uutta Vuotta kaikille,

Helena

 

Kylkkälän koululle

Torstai 9.9.2010 klo 19.58 - Helena T-T

Isonkyrön kunnanvaltuusto kokoontuu torstaina 16.9. klo 18:30 Kylkkälän koululle. Valtuuston kokoushan on aina avoin yleisölle, mutta puheoikeus on vain kokoukseen kutsutuilla eli kunnanvaltuutetuilla, kunnanhallituksen jäsenillä ja  esittelijöillä.

Valtuustolla on myös kokoustilansa kunnantuvan vintillä, mutta aika ajoin kokoonnumme jonnekin muualle. Se, että nyt kokouksen koolle kutsuin Kylkkälään, sopii esityslistalla oleviin asioihin vallan mainiosti.

 

Kokouksen järjestäytymisen ohella esityslistalla on päätösasioita, jotka kuntalain mukaisesti kunnanhallitus ja kunnanjohtaja ovat valmistelleet. Ryhmät ovat pitäneet ennakkoon kokouksensa, joissa ovat tutustuneet asiaan ja muodostaneet siitä tietopohjansa mahdollisimman hyvin.

Nyt esityslistalla on mm kuntalaisaloite Kyrönmaan kunnan muodostamiseksi. Se on jo kahdessa naapurikunnassamme eli Laihialla ja Vähässäkyrössä käsitelty loppuun. Sellaista päätinkiä tälle esittää myös Isonkyrön kunnanhallitus, sillä suuria ennustajan lahjoja ei varmasti tarvita siihen, mikä on Isonkyrön kunnanvaltuuston päätös. Mutta ennen ei tiedä, ennen kuin nuija on pöytään kopahtanut.

Esityslistalla on myös Lehmäjoen koulukiinteistön myynti. Esitys on, että entinen koulu myydän Lehmäjoen kyläyhdistykelle euron kauppahinnalla. Kiinteistö on tilava, joten samaan aiheeseen liittyy toinenkin pykälä. Tarkoitus on päättää myös Lehmäjoen kyläyhdistykselle maksettavasta käyttökorvauksesta, jonka perusteella mm Kyrönmaan opiston toimintoihin ja sivukirjastoon vuokrataan tilaa kyseisestä kiinteistöstä. Jos kunnanhallituksen esitys on valtuuston päätös, tarkoittaa tämä 400 euron kuukausikorvausta. Koulukiinteistön ylläpito ei ole halpaa lystiä, mutta erityisen tärkeä tuo paikka on kyläläisten harrastuksille.

Suurin yksittäinen esityslistan asia on kuitenkin kallis. Kykkälään on kaivattu vuosia omaa päiväkotia, sillä lapsia riittää. Tonttikin sille löytyi toiminnallisesti erittäin järkevään paikkaan eli aivan koulun ja liikuntahallin kanssa samaan yhteyteen, samalle tontille. Tämä ratkaisu tuo hyviä synergiaetuja. Päiväkodille valtuusto alunperin varasi noin miljoonan euron budjettia. Eikä siinä ollut vielä tämän esityslistan pykälän osalta kaikki. Samassa rytinässä on tarkoitus koulua tarpeellisin osin peruskorjata sekä laajentaa. Vanhan kiinteistön lattian ja seinien avaaminen on aina arvoitus eikä köyhän toki kannata tehdä sutta, joten niin vain on, että rahaa on varattu alustavasti ehkä liian vähän. ELY-keskus on hankkeen hyväksynyt valtionosuuksien myöntämissuunnitelmaan, jonka mukaan valtionavustus tähän kokonaisuuteen olisi 480 000 euroa, vaikka alustava kustannusarvio oli 1,295 000 euroa.

Valtuuston onkin nyt käsiteltävä Kylkkälän kouluhankkeen hankesuunnitelmat, alustava huonetilaohjelma, luonnospiirrustukset ja alustava kustannusarvio. Samassa yhteydessä antaisi kunnanvaltuusto oikeuden myöhempiin muutoksiin ja tarkennuksiin kunnanhallitukselle. Siinä kohdassa esityslistaa ei vain mainita summaa, joten mielenkiinnolla odotan huomaako joku tämän....

Listalla on myös lopuksi lopputuote- eli jäteasiaa. Valtuustolle päätettäväksi tuodaan nyt vihdoinkin jätevesiviemärin toiminta-alueen laajentaminen Orismalan alueelle. Toivottavasti asia etenee, sillä alueelta ollaan oltu erityisen aktiivisia viemärilaajennuksen saamiseksi. Muutama vuosi sitten  joukko kyläläisiä toi kuntaan pitkän nimilistan asian puolesta kuntalaisaloitteena.

 

Tervetuloa seuraamaan kokousta.

Isonkyrön valtuusto on kokoontunut tämän kunnan asukkaiden ja palvelujen käyttäjien edustajana jo sata vuotta!

 

 

Syksy saapui

Keskiviikko 1.9.2010 - Helena T-T

Lämmin kesä on kääntynyt syksyyn ja varma merkki siitä oli koulujen alkaminen.

Poikkeuksellisen lumisen ja kylmän talven vastapainona oli helteinen ja kuiva kesä. Vuoden keskilämpötila onkin lähes aina vakio, joten jotain tällaista osasi odottaa. Vaan lämmitti aurinko silti erittäin iloisesti.

Kesä on aina taitekohta vuodesta, jolloin joko tehdään kesäisiä kesätöitä tai rentoudutaan. Minun kesäni meni nopeasti. Pidin lomaviikkoja sopivasti ja työtkin sujuivat mukavasti lomaviikojen lomissa. Kalenterissa päivät valuvat kohti syksyä.

Ei mitään niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Kuivuus vaivasi, mutta tällä lakeudelle viljavat vainiot kantoivat kortensa ja jyvät kypsyivät. Sadon hehtolitrapainot vaihtelivat toki suuresti ja nyt on aika, jolloin viljanhintaa seurataan kuin pörssikurssia. Samaan aikaan ihmetellään lannoitteiden hinnoittelua. Ei ole omissa käsissä tuotantopanosten hinnat, ei.

Kevään kuivuus, menestyneet rikat ja kesän kuivuus näkyivät kautta SUomen erilaisten peltojen kasvustoissa. Toivotaan kuitenkin vielä erityisen hyviä sadonkorjuu päiviä, sillä aina on puimattomia vainioita ja lohkoja, vaikka "valtateiden" läheisyydessä ne onkin jo puitu ja sato kaikonnut siiloihin.

 

Ajellaan syksyn hämärissä turvallisesti. Lapset kulkevat koulutiellä koko talven, ei vain elokuun parilla viimeisellä viikolla!

 

1700 -luvulle käsityön hengessä

Torstai 5.8.2010 klo 21.10 - Helena T-T

1700 -luvun markkinat Isonkyrön vanhan kirkon ja kotiseutumuseon alueella järjestetään 7.-8.8.2010. Tapahtuma, jota odottaa ja joka ei muovikroinalla pröystääle.

Nämä markkinat ovat sellaiset, joissa on ihana kävellä, katsella ja ihailla. Tarjolla on tuotteita, joita ovat tehneet taitavat kädet. Humpuukia ei ole, ellei sellaiseksi lasketa tavaraa, jota ilmankin voit elää, mutta joka sitten olemassa olollaan tekee sisustuksesi somaksi tai leivonnaisena suusi makeaksi.

Tervetuloa kyrööhin markkinoolle. Siellä on kaikki : )

 

 

 

Kesäelämä

Sunnuntai 27.6.2010 klo 11.16 - Helena T-T

Kesä. Aurinkoa, jopa vesisateella, sillä sateen jälkeen paistaa. Kesällä saa jopa nauttia hyttysistä ja kärpäsistä, sillä jollei niitä olisi, ei olisi kesä. Kesällä pitää uida järvessä ja nauttia levosta, sillä ilman suomalaista rantaa ei ole suomalaista kesää. Kesällä pitää mökkeillä, sillä mökkielämä kuuluu vahvasti suomalaiseen kesään, omisti mökin tai ei.

Kesä. Pölyinen kylätie. Kukkiva keto. Huojuvat puut. Makoisat mansikat.

Kesä on sellainen, jollaiseksi sen haluaa nähdä. Voisi herätä jokaisena aamuna murehtimaan tekemättömiä töitä, vaan ei se ole kesän tarkoitus. Kesä kasvattaa syksylle tekemistä. Kesässä on valoa ja lämpöä, jopa kylminäkin päivinä, sillä ne ovat kuitenkin lämpimämpiä kuin paukkupakkaset. Kesässä on vienoa tuulta ja leuhoa lempeyttä, jopa myrskyisenäkin päivä.

Kesä. Elämä. Kesäelämä.

 

Kiviniemen aikaan

Sunnuntai 13.6.2010 klo 14.44 - Helena TT

Lahti 2010 piirtyy vuosien saatossa mieleen kokouksena, jossa valittiin Keskustan puheenjohtajaksi Seinäjoella syntynyt ja Jalasjärvellä kasvanut Mari Kiviniemi. Helsingiläisenä kunta-ja hallintoministerinä, kansanedustajana ja kaupunginvaltuutettuna hän aloittaa tulevalla viikolla pääministerin vaativassa tehtävässä.

Tehtävä ei ole vaativa vain siksi, että on kyse työstä ja luottamuksesta toimia pääministerinä. Tehtävä on erityisen vaativa siksi, että Suomen kansantalous on kärsinyt lamasta, jonka seuraukset julkisessa taloudessa ovat aina raskaita. Tehtävän vaativuutta nostaa myös se, että edessä ovat eduskuntavaalit ja takana Keskustan alamäki.

 

Lisäksi Marin on puolueen puheenjohtajana pystyttävä eheyttämään puolue. Toivottavasti kaikki se ikävä sotku, jota kenttäväen selässä ja mielessä on kannettu, ei enää jatku. Yli 1300 äänivaltaista puoluekokousedustajaa kuitenkin antoi suoran tukensa Kiviniemellä äänestämällä hänet puheenjohtajaksi. Eikä kovassa kisassa tappiolle jääneetkään ehdokkaat tukeaan evää. Marilla on vaativa tehtävä edessä, mutta hän pystyy siihen.

Kokous oli mielenkiintoista seurattavaa ja täynnä jännitystä sekä monelle karvasta pettymystä. Lumipallomaisena vyörynyt valintateoria kasvoi ja kasvoi kohti lauantai illan viimeistä äänestystä. Kaiken aisti paikan päällä.

Puoluesihteerivaali oli samanlainen jännitysnäytelmä, mutta sen käsikirjoituksen viimeiset sivut olivat ennakoitavampi.

Mietin ajomatkalla Lahdesta Seinäjoelle, että kuinkahan moni mies olisi pystynyt suoraselkäisemmin ottamaan iskut vastaan tietoisena kohtalostaan, että kokousväki äänestää hänet sivuun kuin Jarmo Korhonen. Murskaluvut olivat ehkä suurempi yllätys kuin häviö. Jarmo Korhonen sai turpiinsa todella kovaa. Hän otti ulkoisesti tyynenä vastaan kaiken. Mietin ajaessani kokouksesta pois yhtä jos toista asiaa, joita olen vuosien varrella kuullut ja nähnyt. Palasten yhdistely on mielenkiintoista palapeliä ja onneksi sellaista ajatussotkua, ettei siihen kannata kirjoittamisen ruutia meikäläisen tuhlata.

Minulla on useasti ollut mottona, että tuulilasin pitää olla suurempi kuin peruutuspeili. Se kuvastaa nytkin tunnelmiani hyvin. Toivottavasti moni muukin ajattelisi samoin. Varmasti uusi alku on nyt otettu ja annettu.

Toivotan Marille ja valitulle puoluejohdolle menestystä koko sydämestäni.

 

 

Pulinaa puheenjohtajasta ja puoluesihteeristä

Lauantai 5.6.2010 klo 7.57 - Helena TT

Keskustan puoluekokous järjestetään Lahdessa 11.-13.6. Kokouksessa valitaan puolueelle puheenjohtaja, varapuheenjohtajat sekä puoluesihteeri.

Minulle on ollut päivänselvä asia, että kannatan Mari Kíviniemen valintaa puolueen puheenjohtajaksi. Hyviä ehdokkaita ovat muutkin paikkaa tavoittelevat, mutta mielestäni Mari edustaa sitä osaamista ja näkökulmaa, jota nuorekas puolue tarvitsee.

Hyvälle puheenjohtajalle valitaan aisapariksi varapuheenjohtajat. Perinteisesti tässä vaiheessa olen lähestynyt asiaa alueellisesta, sukupuolisesta sekä ikänäkökulmasta käsin. Hieman on vielä miettimistä.

Lopuksi tähän porukkaan vielä valitaan puoluesihteeri. Tällä rintamalla onkin otsikoita riittänyt. Todella likaista peliä ja sonta lentää. Milloin loikitaan aitojen yli, milloin laitetaan nimi väärään paperiin, milloin syytetään jotain rikolliseksi ja toisinaan taas jotain muuta. On vaalirahaa, jäsenkorttia ja on röyhkeää toimintaa. Toisessa vaakakupissa on iankaikkinen taustalla nököttäminen. Puhdas pulmunen vastaan iso paha susi -asetelma?

Tässä asiassa ei todellakaan ole helppoa rivijäsenen enää pysyä perässä, mikä on totta ja mikä tarua. Tiedot välittyvät kotisohvalle kolmannen osapuolen eli median avulla. Todelliset tunteet ja puheet kuullaan vasta Lahden puoluekokoussalissa.

Minä ainakin seuraan mielenkiinnolla tätä juttua. Tunnen paremmin Korhosen kuin Laanisen, koska taannoin olin Korhosen kanssa 11 vuotta samassa työpaikassa. Ei Laaninenkaan täysin vieras tyyppi ole.

Mikä ihme taktiikka tässä on.... alan hahmottaa kuvion takaraivossani vähitellen ja sanonpa vaan, että Lahdessa kuullaan vielä mielenkiintoisia puheita mm näiden ehdokkaiden suusta ....

keväästä kesään

Keskiviikko 26.5.2010 klo 17.15 - Helena T-T

Eräänä lauantaina olivat koivujen silmut suojaamassa uuden kevään lehtiä. Samana lauantai-iltana olivat silmut auenneet ja lehdet värittivät maiseman vihreäksi. Kevät vaihtui kesäksi nopeasti.

Samoihin aikoihin alkoivat kevättyöt täydellä tohinalla. Menneenä parina viikkona onkin traktorit työkoneineen nostattaneet ilmaan hienoista maapölyä työmiesten ja -naisten valmistellessa peltoja kylvökuntoon. Tällä hetkellä kylvöt ovatkin jo lähes kaikki tehtyinä koko maakunnassa. Luonnonhoitopeltojen kylvöt on jätetty viimeiseksi ja niitä on vielä varmasti lähes kaikki uudelleen kylvöä vaativat vainiot vielä vailla.

Kovat paikalliset rankkasateet ovat iskeneet pahasti joillekin alueille. Näillä rankkasateiden pieksemillä alueilla ovat juurikylvetyt siemenet lannoitteineen osin menneet hukkaan ja peltoja joudutaan jopa uudelleen kylvämään.  Varmasti siementen ja lannoitteiden saatavuuden kanssa voi jopa olla hiukan hankaluuksiakin. Lisäksi lohkoille on voinut jäädä edellisen kylvön aineksia. Luonto on kova isäntä maatalousalalla.

Toukokuun edetessä kohti loppuun on monella aika juhlia. Kevään uusien ylioppilaiden nimet on julkaistu ja usea aikuisuuden varhaisvuosia elävä nuori saa painaa valkolakin päähänsä. Keväällä myös valmistuu moni ammatiin ja aloittaa elämässä uuden vaiheen. Onnittelut kaikille onnitteluja ansaitsevalla!

Kevään taittuessa kohti kesäkuuta pakostakin mieli palaa vuoden takaisiin ajatuksiin. Pian on vuosi siitä surun hetkestä, jolloin vavahduttava uutinen kansanedustaja Susanna Haapojan äkillisestä kuolemasta aiheutti. Mitä teimme tuolla viikolla? Mitä olisimme puhelleet menneen vuoden aikana? Miten olisimme nauraneet yhdelle jos toiselle hassulle sattumalle? Miten olisimme spekuloineet politiikkaa ja pohtineet lähestyvää puoluekokousta, jossa valitaan puolueelle uusi puheenjohtaja sekä kuka on puoluesihteerivaalissa ehdolla tai ei ole?

Vuosi on lyhyt ja pitkä aika.

Tulevana sunnuntaina muistan poisnukkunutta ystävääni. Jotenkin hänen aatteellisuuteensa pohjautuen on kuitenkin helppo mennä Alkio juhlaan Laihialle. Samassa yhteydessä pääsen sopivasti ennen kahden viikon kuluttua Lahdessa järjestettävää Keskustan puoluekokousta kuulemaan ja tenttaamaan puheenjohtaja ehdokkaita.

Minulle puheenjohtajavalinta on helppo, sillä ehdolla olevista tunnen parhaiten Mari Kiviniemen. Valovoimainen viisas vaikuttaja valittavaksi vaativaan velvollisuuteen. 

 

 

 

 

Adressin vastaanottajaiset

Sunnuntai 2.5.2010 klo 10.00 - Helena T-T

Torstaina luovuttivat Kyrönmaan kuntaliitoksen puolesta aktiivisesti toimineet Aulis Nuuja, Juha Pensas ja Heikki Raukko kolmesta kunnasta kerätyt kuntalaisaloitteet kuntien päättäjille.

Nimensä listoihin oli kirjoittanut yli 700 henkilöä. Aloite on käsiteltävä kunnanvaltuustoissa puolen vuoden sisällä.

Isonkyrön edustajana paikalla oli lisäkseni hallituksen puheenjohtaja Jaakko Pukkinen. Vähänkyrön edustajina paikalla olivat kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anne-Maria Viinamäki sekä kunnanhallituksen puheenjohtaja Mikko Nybacka. Laihiaa edustivat valtuuston puheenjohtaja Sauli Tuomela ja hallituksen puheenjohtaja Tapio Nyysti. Kunnanjohtajille kutsu oli myös lähetetty, mutta he eivät esteiltään päässeet paikalle.

Minä vein saamani Isonkyrön osuuden listoista ja aloitteen kunnantalolle heti. Aloite etenee kunnanhallituksen käsittelyyn, koska kunnan hallinnossa kunnanvaltuusto käsittelee esityslistan asiat pääasiassa vain kunnanhallituksen esittelystä. Valtuustolle aloite tulee käsittelyyn siis viimeistään syksyllä. 

Isonkyrön nykyiset kunnanvaltuutetut eivät ole ottaneet kantaa kuntaliitokseen tai sen selvittelyyn lainkaan.Tämän kauden valtuutetuthan ovat luottamustoimessaan vasta toista vuotta.

Tuskinpa voi sanoa, että edeltävän kunnanvaltuuston väkikään vastaavanlaista kannanottoa virallisesti teki.  Muistatte varmaan, että edellisellä valtuustokaudella Kyrönmaan kuntaliitosselvitystä tehtiin, mutta se kariutui.  Kyseisen selvityksen jälkeen on Laihian kunta linjannut pysyvänsä itsenäisenä kuntana. Vähänkyrön istuvalta kunnanvaltuustolla on tuorein päätös, sillä he ovat käynnistäneet selvityksen kuntaliitosneuvotteluista Vaasan kanssa. Tätä selvitystyötä onkin seurattu tarkasti. Luonnollisesti se myös vaikuttaa tilanteeseen Kyrönmaalla. Eikä vähiten siksi, että Vaasa-selvitykseen liittyvässä valtuuston päätöksessä he äänestivät siitä, selvitetäänkö myös mahdollisuus neuvotella Kyrönmaan kuntien kanssa. Tämä esitys hävisi valtuustossa.

Jos Vähänkyrön valtuusto on edelleenkin tuota mieltä, ei kolme Kyrönmaan kuntaa voi neuvotella yhteisestä kuntaliitoksesta. Odotankin, että viestiketju avataan Vähässäkyrössä, sillä on mahdotonta kenenkään neuvotella keskenään yhtään mistään, jollei neuvotteluun tarvittavat osapuolet osallistu neuvotteluun. Jos tämänkaltainen huomautus närästää, niin sitten närästää. Mutta muuta tähän tilanteeseen on vaikea sanoa, sillä nämä ovat virallisia päätöksiä.

Miten siis edetään jää nähtäväksi kuluvan kevään ja kesän aikana.

Oma henkilökohtainen kantani on, että paljon pitää vettä virrata Kyrön- ja Laihianjoissa, että tämä asia etenee todelliseen kolmen kunnan kuntaliitokseen.