Jokainen ihminen on laulun arvoinen

Jokainen on laulun arvoinen?  

"Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Jokainen elämä on tärkeä.  " Kaikeksi onneksi enemmistö suomalaisista voi samaistua näihin  Veikko Lavin ikivihreän iskelmän sanoihin.  

Oman ja lähimmäisten elämän kokeminen merkitykselliseksi ja  tärkeäksi on hyvinvoinnin ja onnellisuuden välttämätön lähtökohta.  Kaikkialla ja kaikille tämä ei kuitenkaan ole mahdollista.  Liian moni suomalainen joutuu kokemaan, ettei hänen elämällään juurikaan ole merkitystä.  

Yksinäisyys, köyhyys ja syrjäytyneisyys kalvavat.  Ulossulkeminen ja yhteisöstä karkottaminen olivat  monen alkuperäiskansan julmimpia rangaistuksia,  jos yksilö ei kyennyt sopeutumaan yhteisöönsä.  Kaupunkien ja isojen taajamien yhdyskunnissa  tällainen poissulkeminen tapahtuu ilman erillistä päätöstä.  

Nyt eläkeikää lähestyvä sukupolvi pysyi yhteiskunnan kelkassa  kohtuullisen ehyenä joukkona aina 1990-luvun lamaan saakka.  Työttömyys, viina, avioero ja kodin pakkohuutokauppa.  Näihin sanoihin tiivistyy monen ihmisen lama-ajan kohtalo.  surullista on, että parhaillaan monien näiden laman raskaasti  koettelemien perheiden ongelmat ovat periytymässä uusille sukupolville.  

Ensi vuonna täysi-ikäisyyden portteja kolkuttelee nuorten ikäluokka,  joka syntyi EU-ajan Suomeen. Heidän joukkueensa ei ole säilynyt yhtenäisenä.  Liian monelta puuttuu monet elämässä selviämisen eväät.  Kaikkien perheistä ei ole ollut ottamaan vastuuta kodille  kuuluvasta kasvatustehtävästä.  Myöskään koulu ei ole saanut näistä nuorista otetta.  

Suomessa on kymmeniä tuhansia nuoria, jotka eivät ole kirjoissa tai kansissa.  He eivät sen kummemmin opiskele kuin tee työtä. Tällaista osattomuuteen  a toimettomuuteen kasvanutta joukkoa Suomessa ei ole aiemmin ollut.  Näillä nuorilla on perustellusti tunne, ettei heitä tarvita mihinkään.  Että heistä ei kukaan välitä. Että he ovat arvottomia.  

Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ja yhteistyö ovat  aina olleet Keskustan toimintakulttuurin perusajatuksia.  Nyt suomalaisten sukupuussa on tyttärien ja poikien oksalla  liian monta hädissään olevaa. Keskustalaisten on otettava  asiakseen näiden nuorten auttaminen ja tukeminen.  

Vaikka valtakunnanpolitiikassa Keskusta on oppositiossa,  kannamme päävastuuta isossa osassa Suomen kunnista.  Nuoria autetaan parhaiten paikallisesti. Heidän syrjäytymistään  ei voida lopettaa ministeriön mahtikäskyllä tai kieltää lailla.  

Ratkaisun avaimet ovat meidän keskustalaisten kuntapäättäjien käsissä.  Nuoren tulee saada kokea olevansa tärkeä, osallinen.  Nuori tarvitsee koulutusta ja työtä.  a Keskustaa tarvitaan, jotta jokainen voisi kokea olevansa laulun arvoinen.  

Koulutuksesta pudonneiden ja sen myötä syrjäytyneiden nuorten  määrä on hälyttävän suuri. Yksi konkreettinen keino olisi laajentaa  toisen asteen oppisopimuskoulutusta yhä useamman nuoren ulottuville.  

Ihmisenä kasvaminen ei lopu oppilaitoksen oven sulkemiseen ja tutkintotodistukseen,  vaan jatkuu läpi elämän. Kansalais- ja kansanopistot, avoimet yliopistot, sivistysjärjestöt  sekä kirjastot mahdollistavat elinikäisen itsensä kasvattamisen. Näiden voimavarat  on turvattava. Nämä ovat ennalta ehkäisevää toimintaa, jonka puute voi myöhemmin  johtaa vakaviin ja kalliisiin ongelmiin.  

Koulu on kylän henkinen keskus, jonka ympärille monet yhteisön keskeiset  tapahtumat rakentuvat. Suomi on täynnä mielenkiintoisia paikallisia  kulttuuritapahtumia, jotka luovat eloa ja iloa lähiyhteisöönsä. Näihin  rohkaisen meitä jokaista osallistumaan niin kokijan kuin tekijänkin roolissa.  

Henkisen sivistyksen rinnalla ei sovi unohtaa ihmisen fyysistä puolta.  Kuntien tehtävä on luoda puitteet kelvollisille liikuntapalveluille.  Silti vastuu on jokaisella itsellään. Liikkumisen lisäämisestä tulee  tehdä kansallinen hanke. Jokainen meistä voi itse vaikuttaa omaan terveyteensä.  

Terve sielu, terveessä ruumiissa. Tai presidentti Urho Kekkosen sanoin:  "Kaikki syyt, jotka estävät meitä säännöllisesti liikkumasta, ovat tekosyitä."    

Annika Saarikko,

Kananedustaja
Suomen Keskustan vpj