Kumpi on tärkeintä: kuntarakenne vai palvelut?

Torstai 21.2.2013 klo 19.38 - Helena Tuuri-Tammela

Kuntiin saapui marraskuussa pyyntö antaa lausunto kuntarakennelakiluonnoksesta eli nykyisestä kuntajakolaista. Nykyisen kuntajakolain nimi muuttuisi ja siinä olisi yksi määräaikainen luku (1a).

Pyynnön saapuessa valtuustokautta oli jäljellä kuukausi. Lausunnon antoaikataulu päättyy 7.3. , "sopivasti" pian uusien valtuutettujen aloitettua toimensa ja järjestäydyttyä. Lausunnon antoaikataulu on tähän kehykseen istutettuna tolkuttoman lyhyt.

Lausunnon antamiseksi kunnat ovat näinä viikkoina käyneet työhön puutteellisin tiedoin. Kuntiin ja kuntapalveluihin kohdistuvista  uudistuksista ei ole mitään muuta kuin ennustusta ja joitain linjauksia, jotka nekin ristiriitaisia keskenään.

Ehdottomasti kuntarakennelakiluonnoksen kanssa samanaikaisesti tulisi olla saatavissa sosiaali- ja  terveydenhuollon (sote)  uudistamisesta tarkemmat linjaukset. Tällä hetkellä on avoinna kuitenkin monia merkittäviä kysymyksiä, joten kuntarakennelakiluonnoksen lausunnon pyynnön ajankohta ja aikataulu on tästäkin syystä todella huono.

Myös tiedot kuntapavelujen valtionosuusjärjestelmän uudistuksesta,  kuntien tehtävien uudistamisesta ja kuntalain kokonaisuudistuksesta  tulisi käsitellä samanaikaisesti tai edes niistä pitäisi tietää enemmän. Nyt ei ole mahdollisuutta ottaa  kantaa kokonaisuuteen. Epätietoisuus syö kuntien resursseja kehittämistyöltä.

Uudistukset ovat välttämättömiä, sitä en kiistä. Mutta aidosti kuntalähtöisinä ja  vapaaehtoisina ne olisivat parempia. Kuntaliitoksien rinnalla tulee olla aitona vaihtoehtona myös kuntien välisen yhteistyön tiivistäminen sekä kunnallisen itsehallinnon ja asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksien  turvaaminen. Nykyisessä toimintamallissa ei anneta jalansijaa yhteistyölle lainkaan. Onko se nykypäivää? Keskittämisen haittavaikutukset halutaan unohtaa, ilmeisesti koska maalla ei saa olla mukavaa.

Olen lisäksi miettinyt, että Helsingin kirkolla luetaan heikosti kunnallisoikeuden tutkijoiden kannanottoja. Ainakin minä olen käsittänyt heidän muistutelleen siitä, että tämä uudistus ei tue kuntalähtöistä kehittämistä. Jotkut asiantuntijat jopa sanovat tätä kokonaisuutta huonoksi lainvalmisteluksi.

Kuntarakennelain määräaikainen 1a luku tavoittelee suurempia kunta-alueita, eikä tue kuntien välisen yhteistyön kehittämistä lainkaan vaatimalla kuntaliitosselvityksiä. Lakiluonnos tähtää suurkuntiin ja palvelujen keskittämiseen.

Selvitysvelvollisuutta koskevat kriteerit ovat poliittisia ja vailla  tutkimuksellista faktapohjaa. Käytännössä esitetyt kriteeri siis velvoittavat kaikki kunnat kuntaliitosselvityksiin. Kyseessä on pakkoselvittäminen. Paras-hankkeessa olivat kuntaliitos ja kuntien  välinen yhteistyö tasavertaisia uudistamisvaihtoehtoja. Niin tulisi olla jatkossakin.  Valtionosuusuudistuksella voidaan tukea heikommista huoltosuhteista  kärsiviä alueita, sillä ikääntyminen on todellisempaa tietyillä  alueilla, koska työpaikat ovat keskittyneet suuriin kaupunkeihin. Ei tämän maan huoltosuhde parane palapelin paloja suurentamalla, vaan koko maata hyödyttävällä politiikkalla.

Isonkyrön keskustan valtuustoryhmä kävi läpi lakiluonnosta. Totesimme, ettei kunnan näkökulmasta ole tarpeellista puoltaa lakiin kirjoitettua kuntaliitosselvitysvelvoitetta. Nykyinen toimintamallimme on hyvä ja takaa palvelujen laatua ja yhdenvertaista saatavuutta. Kuntien välisellä yhteistyöllä saavutetaan hyviä lopputuloksia! Tätä yhteistyön toimintamallia tulee valtionosuusuudistuksenkin tukea, eikä laittaa "terveitä kuntia sairastupiin" ohjaamalla valtion rahoja keskityshankkeisiin. Asukaspohjavaatimus voidaan täyttää myös kuntien välisellä yhteistyöllä, joten vaatimus kuntaliitosselvityksestä ja yhdistymissopimuksesta on täysin turha. Miksi tässä suurkuntahankkeessa unohtuu palvelurakenteen uudistaminen myös muilla keinoilla?

Selvitysten tavoitteeksi on siis asetettu kuntaliitos. Itsehallinnon turvaamiseksi tulisi ainakin päätösvalta tulee säilyttää kunnassa.

Mielestäni kuntien yhdistymisavustuksia aiotaan korvamerkitä.  Toisaalta tavoite kohdistaa avustukset palvelurakenteen kehittämiseen on hyvä, mutta jos tavoitteena on käyttää yhdistymisavustuksia  palvelujen tuottavuuden tehostamiseen, tarkoittaa se palvelujen  etääntymistä ja keskittämistä. Lisäksi koskaan ei laskelmissa huomioida ihmisten liikkumista. Yhdistymisavustusten rahoitusperiaate on sama kuin  edellisessä uudistuksessa, mutta yhdistymisavustusten saamista sekä liitostilanteessa valtionosuusmenetysten korvaamista kytketään määräaikoihin, jotka tekevät uudistuksesta kuntaliitoshakuisen.

Palvelujen saatavuudessa ja  tehokkaassa järjestämisessä tulee huomioida myös se, että asukkaiden  liikkuminen maksaa, eikä tästä syystä ole järkevää keskittää kaikkia  palveluja isoihin kaupunkeihin.

Kuntaliitos

Perjantai 26.10.2012 klo 1.00 - Antti Kurvinen, Suomen Keskustanuorten pj

Lähdin 8 vuotta sitten abiturienttina ensimmäistä kertaa kuntavaaleihin ehdolle. Jo 2004 käytiin orastavaa keskustelua siitä, ratkaisisiko mittava kuntaliitosaalto julkisen talouden ongelmia. Perehtyessäni silloin kuntien talouteen muodostin näkemykseni, joka on kestänyt näihin päiviin saakka: kuntaliitos ei pelasta yksittäisen kunnan tai Suomen taloutta.

Vuosien vieriessä ja tilanteiden vaihdellessa olen ollut viemässä läpi oman kotikuntani liitosta. Äänestin asian puolesta valtuustossa ja uskon yhä, että toimin oikein. Neljän kunnan uusi Kauhava perustettiin siksi, että pitkällä tähtäimellä Etelä-Pohjanmaan pohjoisella reuna-alueellakin olisi menestymisen edellytyksiä.

Kuntaliitos voidaan teknisesti tehdä kahdella tavalla. Joko yhdistyvät kunnat lakkautetaan ja perustetaan yksi uusi tai sitten liittyvät kunnat sulautuvat yhteen liittyjäkuntaan. Periaatteessa kysymys on pelkästä juridiikasta, mutta asiassa on myös syvällisempi puoli: kun pieni kunta sulautuu isompaan, on kysymys ”keskuksen” laajenemisesta. Kun luodaan uusi kunta ja ehkäpä etsitään uusi nimikin, on helpompi olla tasapuolinen.

Mihin pohjaan näkemykseni,  ettei liitos sinänsä tuo säästöjä? Perussyy on kuntien kulurakenne. Kuntien menoista tutkimuksesta riippuen 2-4 % on hallintoa. 60-70 % on sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Noin 20 % on koulutuksen menoja. Kärjistäen voi sanoa, että kuntien talouden kannalta vain kouluilla, sosiaalitoimistoilla ja terveyskeskuksilla on merkitystä. Toinen merkittävä syy säästöjen katoamiseen on Suomessa kuntien työntekijöille säädetty viiden vuoden suoja-aika. Suoja-aika tarkoittaa sitä, että kuntaliitoksesta seuraavien viiden vuoden aikana työntekijöitä ei saa irtisanoa tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Poikkeuksen muodostaa työntekijä, joka kieltäytyy tarjotuista uusista töistä. Jälleen kärjistäen voi todeta, että vaikka kaikki kunnat liitettäisiin Helsinkiin, ei se vähentäisi yhtään mummoa palvelutalosta Kajaanissa tai hätää kärsivää lasta Turusta.

Kunnan taloudessa todellisia säästöjä tuo palvelurakenteisiin pureutuminen. Täytyy kysyä kolme kysymystä: MISSÄ, KUKA ja KUINKA? Missä palvelut ovat, keskitetäänkö niitä, kierrätetäänkö niitä kylillä esimerkiksi palvelubusseilla? Kuka tekee, kunta kaiken itse vai ulkoistetaanko niitä yritykselle tai järjestölle? Kuinka palvelut tehdään, meneekö lääkärin työaika potilaiden kohtaamiseen vai paperin pyöritykseen? Kuntaliitos on usein Troijan hevonen: sen avulla pystytään salakavalasti vaikuttamaan palvelurakenteeseen. Pienempi joukko päättäjiä pystyy uudistamaan paremmin kuin monen kunnan luottamushenkilöt. Kääntöpuolena on kuntalaisten passivoituminen: arkikokemus kertoo, että uuden isomman kunnan asioihin on pienempi into vaikuttaa ja uusi kunta tuntuu etäiseltä.

Miksi kuntaliitos kannattaa joskus tehdä? Kiistatta liitos lisää elinkeinoelämän kiinnostusta alueeseen ainakin hetkellisesti. Asumisen ja liikenteen järjestely voi varsinkin kasvukeskusten ympärillä parantua. Oleellista on, että liitos tehdään vapaaehtoisesti ja valtio palkitsee sen bonuksella eli liitosavustuksilla. Säästöliitoksia ei kannata tehdä, strategisia kyllä. Yhteisellä luottamuksella tulee hyviä liitoskuntia, mutta pakolla ja ylhäältä sanelemalla vain toraa ja uutta byrokratiaa.

Kaiken kaikkiaan puhe ”vahvoista peruskunnista” on löpönpöpöä. Julkisen talouden kestävyyden kannalta tärkeintä on terveydenhuollon uudistaminen joko maakuntavetoiseksi tai Kelan valtakunnallisesti hoitamaksi. Kuntavaalien lähestyessä on hyvä muistaa, mikä kuitenkin ratkaisee yksittäisen paikkakunnan kohtalon. Kuntapäättäjien tehtävänä on pitää huoli siitä, että oman alueen ihmiset ja yritykset voivat hyvin. Silloin ei tule erikoissairaanhoidon laskupinoja ja verotuloja ropisee kassaan.

Antti Kurvinen
Keskustanuorten puheenjohtaja

Sumutus ja uudistus

Torstai 25.10.2012 klo 17.00 - Helena Tuuri-Tammela

Keskiviikkona (24.10.) julkaistiin Iltasanomien www-sivuilla mielenkiintoinen haastattelu. Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen on tunnistanut tutun kuvion vaalikentillä; ”SDP sumuttaa”.

Laaninen on kommentoinut haastattelussa, että edellisten kunnallisvaalien tavoin SDP luo kuntavaalien viime metreillä suuren ideologisen taiston yksityistämismörköä vastaan.  Kyseessä on siis sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen ongelmat.  SDP on nyt ottanut viivytystaktiikakseen yksityistämien suuren vastustamisen; kunnan ei saa tuottaa palveluja ostamalla niitä yrityksiltä. Voi rähmä. Valtio on myynyt jo vaikka mitä yksityisille ja tässä sitä nyt ollaan. Asia on siis ihan uusi ja ihmeellinen. Minua nyt hiukan jo naurattaa. Meneekö tämä teatteri oikeasti kansassa läpi?

Onko ideologia palannut politiikkaan, voisi täällä syvällä maaseudulla kysyä?

SDP:n pyrkii siis olemaan julkisen palvelutuotannon puolustaja. Aivan kuin ainutkaan SDP:läinen ei olisi missään koskaan ja kuinkaan osallistunut ikinä yksityistämiseen tai palvelutuotannon uudelleen organisointiin, never. Mitä pahaa on yritystoiminnassa? Nyt toki veisataan sitä virttä, että yritys aikoo tuottaa tulosta, mutta kunta palvelut halvalla. Tämän väitteen ääreen on hyvä pysähtyä.

Kunnan työntekijöistä enemmistö on naisia, joten kunnanko pitää tuottaa kaikki palvelut vain halvalla eli maksaa palkkaa paljon vähemmän kuin yksityinen sektori? Eihän palvelunhinta yksin palkasta muodostu, vaan suuri osa on toimintatavoista kiinni. Asioita organisoidaan eri tavoilla. Byrokratia maksaa. Yritystoiminta on paikallista eli en toki tarkoita sitä, että olisi hyväksyttävää siirtää ylikansallisille yhtiöille asiat. Ja etenkin kansan terveys tulee olla kansan omissa käsissä.

Esimerkiksi Isossakyrössä piti tukipalveluja uudistaa. Vaihtoehtoja olivat nykymalli, uusi malli tai ostetaan yksityiseltä. Henkilökunta halusi itse uudistaa eli valittiin uusi malli. Se kelpasi päättäjille, ja tehokkuutta tulee vähitellen uudelleen organisoinnilla. Tietyt asiat silti voidaan ostaa yksityiseltä; vaikkapa ruohonleikkuut, siivouksia, viikonloppupäivystyksiä, tavaranjakoa yms, jos ne soveltuvat edullisesti firman reitteihin, ettei tapahdu ns. peräkanaa.fi –menettelyä.

En ole aiemmin ajatellut, että kuntauudistus on keppihevonen yksityistämisessä. SOTE -uudistus ei ainakaan saa olla ylikansallistamista.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on jumissa, -toistaiseksi, mutta ei ikuisesti. Ennen kaikkea on kyse siitä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksesta ei saada esitystä aikaan, koska on kunnallisvaalit. Piste.

Hyvä niin, sillä vaalitulos antaa varmasta tuumaamisen aihetta nykyhallitukselle. Keskustan vahva menestyminen maakuntien Suomessa on enemmän kuin tervetullutta. Gallupit antavat ensiviitteitä rymistä!

Sunnuntaina vaaliuurnille, sillä nyt on jokainen ääni tärkeä!

* * *

Juttu tarkemmin http://www.iltalehti.fi/kuntavaalit/2012102416245769_kr.shtml

Lapsen silmin

Sunnuntai 21.10.2012 - Helena Tuuri-Tammela

Katso maailmaa eri näkökulmasta. Lapsen näkökulmasta.

Lapsiasianvaltuutettu Maria Kaisa Aula sanoi taannoin, että "älkää vain menkö kunnallisvaaleissa sanomaan, että lapset ovat tulevaisuuden kuntalaisia. Se on kauhein virhe ajatella, että kuntalaisuus alkaa sitten, kun lapset ovat 18-vuotiaita ja pääsevät äänestämään."

Lapset ovat kuntalaisia heti syntyessään. He eivät välttämättä osaa ilmaista itseään yhtä hyvin kuin aikuiset, monesti he tipauttavat nasevalla toteamuksellaan aikuisen maan pinnalle. Lapsilla ei ole vielä kaikkia tietoa asioista, mutta heillä ei ainakaan ole ennakkoluuloja sekä vanhoja kaunoja kertyneenä taakaksi.

Lapsia heidän lapsuuden vuoksi ei voi unohtaa päätöksenteossa. Vai tietääkö kuusikymppinen, millainen on hyvä päiväkodin piha? Tietääkö viisikymppinen, millaista on päiväkodin aamupala?

Tällä hetkellä puhutaan paljon vanhustenpalveluista. Kunnallisen keskustelun voisi tiivistää myös sosiaali- ja terveyspalveluihin.  Nämä asiat ovat tärkeitä, mutta kunnassa tehdään paljon muutakin. Kunnilla on noin 400 erilaista tehtävää, joten ei voi keskittyä pariin kolmeen teemaan. 

Sopiva piristysruiske on puhua vaihteeksi lasten ja nuorten näkökulmasta. Heidän asioistaan. Hehän tulevaisuudessa päättävät, miten monta vaippaa meillä vanhainkodissa on, joten nyt on nykyisten äänestysikäisten vuoro pitää ääntä kasten asioista!

Pidetään mielessä, että koululainen ja päiväkotilapsi on asiantuntija omassa arjessaan.

** * * *

Ensi tiistaina 23.10. olen mukana Nuorisoraadissa panelistina yliopistollaa Vaasassa. Tilaisuuteen osallistuu alueen nuoria.

Nuorisoraadin teemana on "Onnellisten Vaasan seutu: Nuorten näkökulmia seudun kehittämiseen".

Panelisteja on yhteensä kuusi:
Professori Pirkko Vartiainen (Vaasan yliopisto) (sotepalveluiden näkökulma Vaasan seudun tulevaisuuteen)
 

Yliopistonlehtori Tommi Lehtonen (Vaasan yliopisto) (filosofian näkökulma Vaasan seudun tulevaisuuteen)
            

Kaupunginvaltuutettu Joakim Strand (Vaasan kaupunki) (luottamushenkilön näkökulma Vaasan seudun tulevaisuuteen)
            

 Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Helena Tuuri-Tammela (Isokyrö) (luottamushenkilön näkökulma Vaasan seudun tulevaisuuteen)
            

Puheenjohtaja Matti Tuomaala (Luonto-Liiton Pohjanmaan piiri) (kestävän kehityksen näkökulma Vaasan seudun tulevaisuuteen)

Opiskelija Davis Guya (Vaasan ammattikorkeakoulu) (maahanmuuttajanäkökulma Vaasan seudun tulevaisuuteen)

Lue lisää »

Kuntalainen vaikuttaa

Keskiviikko 17.10.2012 - Helena Tuuri-Tammela

Kunnallisvaaleilla ja –politiikalla on ratkaiseva merkitys Suomelle, kuntalaisille koko maassa. Nyt valittavat päättäjät ratkaisevat seuraavalla valtuustokaudella isoja asioita. Kävi niin tai näin: kunnissa vaikutetaan paikallisiin ja ihmisille tärkeisiin arjen asioihin, kuten sosiaali- ja terveys-, koulu- ja päiväkotipalveluihin sekä elinkeinopolitiikkaan.

Lisäisin kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia päätöksentekoon. Mielipiteen esittämisellä pitäisi olla näkyvä vaikutus asioiden valmistelussa. Mielipidettä kuultaisiin paikan päällä menemällä lähelle. Kunnanisisen ja –äitien tulee osallistua aktiivisesti vuoropuheluun kuntalaisten kanssa myös vaalien välillä. Kuntapäättäjien ja kuntalaisten yhteiset keskustelutilaisuuksiin eri puolilla kuntaa voisi tuoda konkreettisesti parannusta.

Väestön ikärakenteen muutos aiheuttaa haasteita palveluille. On haettava synergiaetuja ja yhteistyötä. Yhdellä sapluunalla -kuntaliitoksiaa ei kuitenkaan pärjätä, vaan tarvitaan ennakkoluulottomuutta esimerkiksi palveluiden järjestämistavoissa. Kuntalaisten mielipidetä on erityisen tärkeä perustavaa laatua olevien peruspalvelujen ratkaisumalleissa. Ääänestäminen on ensimmäinen keino ottaa asiaan kantaa.

Voit tukea äänestämällä.

Miksi on niin vaikeaa ?

Torstai 4.10.2012 klo 20.45 - Helena Tuuri-Tammela

Olin tänään elämäni (kesk.) ensimmäisen kerran
Vasemmistoliiton järjestämässä tilaisuudessa.
Kutsusta ja omasta aktiivisuudestani johtuen.

Tilaisuudessa alusti aluepolitiikan professori Hannu Katajamäki
Vaasan yliopistosta. Kyllä kannatti mennä kuulemaan.

Hannu analysoi puheenvuorossaan niitä asioita, joiden vuoksi
kuntauudistus on Suomessa niin vaikeaa. Hän puhui aluepolitiikan tutkijana. Tutkimushan perustuu tietoon ja tulkintaan.
Se ei ole politiikkaa.

Kirjoitin ylös päällimmäiset avainsanat:

* Pienet yhtenäiskuntien perinteet
Kuntien syntyhistoria peilautuu vielä nykypäivään.
Meillä on vahva identiteetti kotikuntaan ja se on myös tunneperäinen.
Huoli on kuitenkin todellista tunnetta siitä, että palvelut heikkenevät.

* Ajan henkenä on yritysmäinen yhteiskuntapolitiikka.
Yritysten johtamisopit kuitenkin eivät kunnolla sovellu kuntiin
eikä optimaalista kuntakokoa ole tutkimuksella löydetty.

* Huoltosuhteen huononeminen. Miten yhtälö voidaan ratkaista?Erimielisyydet tekevät asiasta erityisen vaikean.
Asiat sektorisoituvat. Kokonaisuus on kateissa.

* Vahvan peruskunnan kriteeristö ei huomioi maantieteellisesti
erilaisia kuntia. Asukasluku 20 000 on mekaaninen.
Suurin osa ihmisistä ei voi kriteereitä hyväksyä.

* Paikallisuus -sanaa tulkitaan eri tavoilla.
* Vaikuttaminen -sanaa tulkitaan eri tavoilla.
Näkökulmat ovat erilaisia.

* Asiaa viedään vaihtoehdottomasti eteenpäin,
vaikka vaihtoehtoja on.

* Valtion ja kunnan roolit ja työnjako ovat epäselvät.

* On osaamattomuutta näin suuren prosessin läpi viemisessä.
Esimerkiksi kuntakierrokset eivät olleet keskustelua.
4 minuutin puheenvuoro per kunta.

* Valtapoliittiinen asetelma.

* Kököt kielikuvat.
"Vahvat hartiat, kun iso mies ja heikko ruipelo pikku kunta?
Avioliitto kahden kunnan välillä. Toinen pelaa liigassa ja toinen divisioonassa. Veturi vetää perässään."

Mikä on vahva peruskunta?

Maanantai 17.9.2012 klo 17.00 - Helena Tuuri-Tammela

Kunnallisvaalien lähestyessä on julkisessa keskustelussa
noussut esiin termi ”vahva peruskunta”. 

Mitä vahvalla peruskunnalla voidaan tarkoittaa?
Onko se vain määritelmä sille, kuinka monta asukasta tietyllä
palvelutuotannon ja kunnallisveronkanto alueella on?
 Vai onko kenties kyse siitä, miten tehokkaasti kunta tuottaa palvelut?

Itse katson, että pelkästään asukasmäärään tuijottamalla ei voida
antaa vahvan peruskunnan termiä yhdellekään Suomen kunnista.
Kuntarajojen uudelleen piirtelyllä ei kovinkaan paljoa muuteta.
Palveluiden tarpeet pysyvät. Se, miten kustannukset maksetaan,
 niissä kunnissa, jotka ovat huoltosuhteeltaan heikompia,
on yhteisvastuullista.

Kunnalla on lakimääräisten palvelujen toteuttamisvastuun lisäksi
myös vapaaehtoisia ja kuntakohtaisia palveluja.
Lisäksi palvelujen tuottamisessa tulee sallia paikallisuus sekä alueelle
parhaiten soveltuvat mallit. Niitä ei parhaiten keksitä pääkaupungissa.

On muistettava saatavuus ja saavutettavuus.

Kun palvelut ja verot on asetettu kunnan tulojen ja kuntalaisten
tarpeiden mukaiseksi, voidaan puhua hyvästä kunnasta. Tämä yhtälö
on jo nyt tarpeeksi haastava toteutettavaksi, joten siihen ei enää voi
mahduttaa lisää valtion asettamia kuntavelvoitteita ilman tulorahoitusta.

Rajaa vaaditaan !

Torstai 22.4.2010 klo 19.55 - Helena Tuuri-Tammela

 Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi saa turhaa ryöpytystä kuntajakolain tulkinnasta niskaansa Vaasan suunnasta. Kiviniemi sanoi ääneen Vähänkyrön ja Vaasan edustajille, että kuntajakoselvityksessä tulisi olla mukana näiden kahden kunnan välissä sijaitseva Mustasaari.

Alueellinen eheys on yhteisen kuntarajan vaatimus!

Vaatimus yhteisestä rajasta kuntajakomuutoksen edellytyksenä perustuu kuntajakolain 1 §:n 2 momentissa mainittuun kuntajaon alueellisen eheyden ja yhdyskuntarakenteen toimivuuden kehittämismääritelmään, jonka mukaisia tulee olla kuntajakomuutoksen oikeudelliset edellytykset.

Tammikuun alusta lähtien voimassa olevan Kuntajakolailla edeltäjänä olleen kuntajakolain säädösten soveltamisessa pidettiin kiinni siitä, että kuntajakomuutoksessa ei saa syntyä uusia enklaaveja. Ilman yhteistä maarajaa olevista kunnan alueista on siis kokemuksia. Näiden aikoinaan ongelmallisten alueiden osalta säädettiin nykyiseen kuntajakolakiin 47 §:n mukainen eheyttämismenettely sellaisissa tapauksissa, joissa kuntajaotus on kunnan pääasiallisesta alueesta erillään olevien alueiden (enklaavien) johdosta huomattavan rikkonainen. Lain ollessa voimassa suoritettiin erityinen kuntajaon eheyttämismenettely neljällä valtioneuvoston määräämällä alueella.

Jos kuntajakolakia olisi uudistettu siten, ettei alueellista eheyttä vaadita, ei mennä eteenpäin vaan palataan taaksepäin.

Nyt voimassa olevassa kuntajakolain 2 §:ssä on edelleenkin alueellisen eheyden kehittämistavoite: "Kuntajaon kehittämisen tavoitteena on elinvoimainen, alueellisesti eheä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimiva kuntarakenne." 

Lain tulkinnallinen tilanne on erilainen kuin nyt voimassa olevan lain mukaan, koska alueellisesta eheydestä voitaisiin erityisen kuntajakoselvityksen perusteella poiketa. Tämä poikkeus varmasti vaatisi painavat perustelut, koska lain 4 § säätää vahvasti: "Kunnan on muodostuttava yhdestä alueesta, joka muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden, jollei valtioneuvosto alueellisen eheyden osalta 4 luvussa tarkoitetun erityisen kuntajakoselvityksen perusteella toisin päätä. Erityisellä kuntajakoselvityksellä pyritään siihen, että kunta muodostuisi yhdestä alueesta."

Kuntajakolain uudistamisen vaikutukset tulee kuitenkin arvioida koko Suomen näkökulmasta, eikä vain Pohjanmaalle sopivina erityisratkaisuina. Voisiko jo vähitellen katsoa asiaa laajassa mittakaavassa eikä vain omasta kotinurkasta käsin! 

22.4 on Ilkassa aiheesta haastattelu, jossa Ulla-Maj Wideroos on Mustasaaren puolustajana. Tämä ei ole yllätys. Enemmän on yllätys että kansanedustaja Lasse Hautala vetää asiaan Kyrönmaan. Ikäänkuin tämä lakitekstin sisällön avaaminen johtuisi siitä, että taustalla on naapurikunnat Laihia ja Isokyrö. Mutta hyvä, kun taas joku uskaltaa kysyä, mikä intressi Vaasalla on hakea liitosta Vähänkyrön kanssa. Sillä nyt ainakin voidaan estää Seinäjoen ja Vaasan välissä olevien suomenkielisten kuntien liitos ikuisesti. 

Rajaa vaaditaan !

Torstai 22.4.2010 klo 19.55 - Helena Tuuri-Tammela

 Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi saa turhaa ryöpytystä kuntajakolain tulkinnasta niskaansa Vaasan suunnasta. Kiviniemi sanoi ääneen Vähänkyrön ja Vaasan edustajille, että kuntajakoselvityksessä tulisi olla mukana näiden kahden kunnan välissä sijaitseva Mustasaari.

Alueellinen eheys on yhteisen kuntarajan vaatimus!

Vaatimus yhteisestä rajasta kuntajakomuutoksen edellytyksenä perustuu kuntajakolain 1 §:n 2 momentissa mainittuun kuntajaon alueellisen eheyden ja yhdyskuntarakenteen toimivuuden kehittämismääritelmään, jonka mukaisia tulee olla kuntajakomuutoksen oikeudelliset edellytykset.

Uudella Kuntajakolailla kumotun, eli 1.1.2010 voimaan astuneen kuntajakolain edeltäjänä olleen olevan kuntajakolain säädösten soveltamisessa pidettiin kiinni siitä, että kuntajakomuutoksessa ei saa syntyä uusia enklaaveja. Ilman yhteistä maarajaa olevista kunnan alueista on kokemuksia. Näiden aikoinaan ongelmallisten alueiden osalta säädettiin nykyiseen kuntajakolakiin 47 §:n mukainen eheyttämismenettely sellaisissa tapauksissa, joissa kuntajaotus on kunnan pääasiallisesta alueesta erillään olevien alueiden (enklaavien) johdosta huomattavan rikkonainen. Lain tultua voimaan onkin suoritettu erityinen kuntajaon eheyttämismenettely neljällä valtioneuvoston määräämällä alueella.

Jos kuntajakolakia olisi uudistettu siten, ettei alueellista eheyttä vaadita, ei mennä eteenpäin vaan palataan taaksepäin.

Nyt voimassa olevassa kuntajakolain 2 §:ssä on edelleenkin alueellisen eheyden kehittämistavoite:" Kuntajaon kehittämisen tavoitteena on elinvoimainen, alueellisesti eheä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimiva kuntarakenne." 

Lain tulkinnallinen tilanne on erilainen kuin nyt voimassa olevan lain mukaan, koska alueellisesta eheydestä voitaisiin erityisen kuntajakoselvityksen perusteella poiketa. Tämä poikkeus varmasti vaatisi painavat perustelut, koska lain 4 § säätää vahvasti: "Kunnan on muodostuttava yhdestä alueesta, joka muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden, jollei valtioneuvosto alueellisen eheyden osalta 4 luvussa tarkoitetun erityisen kuntajakoselvityksen perusteella toisin päätä. Erityisellä kuntajakoselvityksellä pyritään siihen, että kunta muodostuisi yhdestä alueesta."

Kuntajakolain uudistamisen vaikutukset tulee kuitenkin arvioida koko Suomen näkökulmasta, eikä vain Pohjanmaalle sopivina erityisratkaisuina. Voisiko jo vähitellen katsoa asiaa laajassa mittakaavassa eikä vain omasta kotinurkasta käsin!  

Kuntajakolain mukaan edetään