Luonnon voimassa

Viime viikonloppuna ylitettiin maakunnan joissa tulvakorkeus.
Usea koti oli vaarassa kastua. Palo- ja pelastuslaitos sekä vapaaehtoiset ahertivat.

Tilanne oli todellakin poikkeuksellinen. Nyt ei enää saa sataa yhtään, vaan luonto ei ole käskytettävänämme. Ilmastonmuutosta tämä kaikki on, ja se olisi ihmisten hillittävissä edes hieman.

Isoakyröä halkova Kyrönjoki oli ääriään myöten täynnä eikä veden loppua vielä näy. Orismalanjoen pinta oli myös ennätyksellisen korkealla.

Useampi kävi katsomassa ja jännittämässä, pysyykö Suomen vanhimman kivisillan työmaa kasassa. Ainakin vielä se pysyi. Pahinta eli kaarea ilmassa pitäviä puitteiden pettämistä estettiin ja siitä ei muodostunut patoa.

Tulvavahinkokorvaushakemuksia on tulossa paljon tälle vuodelle. Ne tulee toimittaa kuntiin, josta ne edelleen lähetetään valtionhallintoon käsittelyyn. Harkinnanvaraiset tulvavahinkokorvaukset eivät ikinä kuitenkaan korvaa kaikkea.

Vaikka olo on helpottonut Kyrönmaalaisten kotien puolesta, koska tulva ei täällä verottanut paljoa, voi vain kuvitella Suupohjan alueen asukkaiden tuntoja. Lisäksi yhä on monella puimatonta satoa pelloilla.  Satovahinkokorvauksia ei makseta läheskään kaikesta. Moni menetti tärkeät eurot ja eläinten ruuat syksyn sateissa.