Kunnan uusi vuosikymmen

Keskiviikko 28.1.2009 klo 8.31 - Helena T-T

Osallistuin tiistaina 27.1.09 Kunnallisalan kehittämissäätiön järjestämään Kuntien uusi vuosikymmen -seminaariin Helsingissä. Olen näihin tilaisuuksiin saanutkutsuja aina vuosittain, mutta en ole aiemmin ehtinyt mennä. Nyt oli aikaa ja matkustaminen kyllä kannatti, vaikka aamu neljältä herääminen ja laittautuminen junaan ei ole vahvin lajini.

Seminaareja järjestetään siis vuosittain ja niissä kohtavat kunta-alan tutkijat, tekijät ja vaikuttajat sekä valtiovallan edustajat. Tilaisuudessa jaettiin myös Arjen turvaaja -palkintoja neljälle kunta-alan työntekijälle. Palkinnot luovutti Tasavalan presidentti Tarja Halonen.

Myös viime vuonna väitelleitä, kaks- säätiön apurahoja saaneita tohtoreita muistettiin. Mukana oli hallintotieteiden tohtori Ulla Isosaari Isostakyröstä. Hänen väitöstyönsä aihe on Valta ja tilivelvollisuus terveydenhuollon organisaatioissa -tarkastelu lähijohtamisen näkökulmasta. Kirjan voi tilata tai ladata oheisesta linkistä: http://www.uwasa.fi/julkaisusarjat/luettelo/?julkaisu=543

Säätiön merkittävä tehtävä on tukea kunta-alan tutkimusta. Tuki on monesti välttämättömyys, että tutkija voi keskittyä työhönsä ja siten lopputulos on paras mahdollinen. 

Eilisessä seminaarista sai itselleen hyvän annin ajateltavaa. Puheenvuorot käyttivät pääministeri Matti Vanhanen, EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs, JHL:n sekä SAK:n valtuustojen pj Tuire Santamäki-Vuori, valtiosihteeri Timo Reina, valtiosihteeri Ilkka Oksala sekä vasemmistoliiton pj Martti Korhonen. Seminaarin välipalana sai nauttia Sakari Kuosmasen musiikkiesityksistä, joka juhlisti myös Arjen turvaaja -palkintojen luovutusta. 

Anneli starttasi

Maanantai 26.1.2009 klo 14.34 - Helena T-T

Sunnuntaina 25.1. aloitti Anneli Jäätteenmäki Eu-vaalikampanjansa kotikunnuiltaan Lapualta. Tilaisuuteen oli avoin kutsu, mutta esimerkiksi minä kuitenkin laiskottelin lähtemisessäni paikan päälle. Olisi varmaan pitänyt, mutta harkittuani valitsin kuitenkin jääkiekon. Markus, keskimmäinen pojistani, sai puhelun valmentajalta, että saisi kokeilla maalivahdin roolia, joten en malttanut olla poissa "pelistä".

Anneli on keskustan valovoimaisin MEP-ehdokas. Se, ettei kotipiiri ei Keskustan Etelä-Pohjanmaan piiri ole häntä ehdokkaakseen nimennyt on mielenkiintoista. Olin toki itsekin kyseissä piirikokouksessa paikalla, ja Anneli itse vetäytyi nimityksestä mainiten hymyssä suin, että varmasti jostain löytyy sellainen piirijärjestö, joka häntä puoluevaltuuskunnalle voi esittää. Ja niin onkin löytynyt ja puoluevaltuuskunta on ehdokkaita asettanut. Mukana myös Kauhajokinen Lasse Hautala.  Etelä-Pohjanmaan piiri ei varmasti halunnut nimetä kahta ehdokasta nimenomaan taloudellisen tuen syystä. Vaalit vievät rahaa, jota ei ole kuitenkaan kasvamassa puissa. Näin ainakin minä tämän kuvion laskin.

Hautalan asemat EU-vaaleissa ovat rapisseet. Näin on pakko tunnustaa. Hän odottelee Kauhajoen linjausta siitä, mitä koulutusta kaupunginjohtajan tehtävään valittavalta vaaditaan eli sitä, onko hän hakukelpoinen virkaan, joka aukenee nyt keväällä.

Hautalan kampanja ei ole siis käytännössä juuri alkanutkaan, vaikka vaalit ovat jo kesäkuussa. Kampanjaa tulisi käydä nyt täydeltä laidalta, sillä tunnettavuuden eteen pitää tehdä armotonta työtä, ovathan vaalit valtakunnalliset.  Paikallisesti hänen nimensä on ehkä usealle tuttu, mutta pelkästään oman alueen äänet eivät riitä mep-paikkaan. Etenkin, kun Jäätteenmäki nappaa täältä sievoisen potin jo heti kättelyssä.

Mitä tapahtunee Kauhajoella, ratkaisee siis Hautalan uran. Aikataulullisesti tämä osuu hankalaan saumaan, sillä vaikka hakukelpoisuus olisi sellainen, että agrologikin kelpaa, niin ei voi silti pitää valintaa varmana. Vaikka tiedämme lehtiä lukeneena, että keskustan ryhmällä on asiaan jo Hautalalle myönteinen kanta. Jos se on yksimielinen siinä vaiheessa, kun asiasta oikeasti päästäisiin  päättämään.Avoimuuden puuttumisesta ei  voi syyttää ainakaan. Keskustan ryhmä ei kuitenkaan ole yli puolet valtuustosta!  Toki on pohdittava myös sitä, että kuka Kauhajoelle sitten hakupapereitaa kehään laittaa, kun valinta on ennakolta julkisuudessa käsiteltyä kuten nyt.

Jarmo Korhonen pohtii EU-vaaliehdokkuuttaan ilmeisesti nyt tosissaan, jos isänmaa sitä vaatii. Lassen tuleva päätös vaikuttaa siis ilmeisesti vahvasti Jarmonkin tulevaan päätökseen. Ken elää, se näkee. 

Asian saama käänne on kuitenkin Keskustan piirille varmasti erikoinen.  Ei tule kateeksi toiminnanjohtajaa ei!

Isonkyrön valtuusto aloittaa tänään työnsä

Torstai 22.1.2009 klo 8.32 - Helena T-T

Kunnallisvaaleissa 2008 valittu valtuusto aloittaa tänään työskentelynsä Isossakyrössä. Valtuusto on uudistunut ja nuoria valtuutettuja on paljon, peräti kuusi 27:stä. Alle nelikymppisiäkin on yhteensä kymmenen. Eli lähes kolmasosa.

KUn valtuusto kokoontuu ensimmäisen kerran sen esityslistalla on järjestäytymisasioita sekä luottamushenkilöiden valintoja kunnan lautakuntiin ja muihin tehtäviin. Kuntalaki säätää, että kunnanhallituksen puheenjohtaja kutsuu valtuuston koolle. Tässä tapauksessa, kun uutta kunnanhallitusta ei ole vielä valittu, on edellinen kunnanhallitus toimivaltainen siihen saakka valmistelemaan valtuuston päätettävät asiat ja muutenkin käyttämään päätösvaltaa asioissa, jotka kuuluvat kunnanhallitukselle.

Valtuuston ensimmäisen kokouksen avaa iältään vanhin valtuutettu. Meidän valtuustossamme hän on Väinö Pollari. Hän johtaa puhetta siihen saakka kunnes valtuuston puheenjohtajisto on valittu.

Eri puolueet ovat huolella valmistelleet neuvotteluissaan kokouksen esityslistalla olevia valintoja. Saamme yhteenvedot eteemme kokoukseemme ja kokouksestamme enteillään jälleen sopuisaa ja ripeää. Ilta näyttää, kuinka asiat menevät.

Keskustan paikallinen yhdistys ja valtuutetut esittävät minua valtuustonpuheenjohtajaksi. Olen näyrin ja kiitollisin mielin ottamassa pestin vastaan, jos valtuusto niin päättää. Jos näin menee, on alkava kausi minulle jo kolmas.

Uudelleenvalintaani on jo lehdistössä uutisoitu. Tieto näyttää kulkeutuneen myös Sipoo-Helsinki suunnallekin, jossa 1.1.2009 tuli voimaan valtioneuvoston päätös Sipoon osien pakkoliittämisestä Helsinkiin. Tein viime vuonna pro graduani kuntajakomuutosten oikeudellisista edellytyksistä ja siinä käytin runsaasti materiaalia julkisuutta saaneesta Sipoo-Helsinki-Vantaa -tapauksesta, erityisesti KHO 2008:1 päätöstä. Graduani on luettu nyt myös alueella jossa liitos tehtiin ja sitä on käytetty blogikirjoittelussa todistamassa, ettei ratkaisu ollut oikeudenmukainen. Eikä mielestäni ollutkaan. KUntajakolain mukaan, kun kunta vastustaa osaliitosta ja se on alaltaan suuri, tarvitaan kuntajakomuutoksen erityisten edellytysten olemassaolo erityisen painavana. Lisäksi näen, ettei KHO perustelujen tekstit ole oikeudenmukaisia Sipoolle.  Näyttää myös todistetun, että KHO:n päätöksen perusteluissa käyttämän tekstin alkuperä on suoraan otettu kuntajakoselvittäjän materiaalista ja se olisikin plagioitua materiaalia. Aika erikoista ja absurdia siitä näkökulmasta, että oikeus tuntee lain!

Se, miten meneillään oleva kuntajakomuutosten aalto jatkussa vaikuttaa meidän Kyrönmaan alueelle, on vielä tässä vaiheessa arvoitus. Miten valtio jatkossa ohjaa kuntien toimintojen yhteensaattamista joka yhteistoiminnalla tai kuntaliitoksilla on ainakin minulle suuri mielenkiinnon kohde. 

Tuleva valtuustokausi on varmasti haasteellinen; niin taloudellisesti, toiminnallisesti kuin myös poliittisesti. Edessä ovat jälleen vaikeat ajat.  Mutta haasteita vastaanottamaan on valittu joukko,joka työstä selviää ihan varmasti yhteistyöllä, kouluttautumisella ja kauasnäköisyydellä. 

Paras hanke 2 ?

Maanantai 19.1.2009 klo 8.40 - Helena T-T

Päivän lehdessä uutisoidaan peruspalveluministeri Paula Risikon esitystä, että pitäisi aloittaa uusi Paras -hanke. Vuoden vaihteessa käynnistyneet uudistukset eivät ole kohentaneet perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen hoitoketjuja kuten toivottiin.

Mitä ilmeisemmin on tehty pikainen arvio uusista muutoksista, kun jo parin viikon aikana pystytään tekemään johtopäätöksiä. Ihan niin yksinkertaista ei voi olla kuntakäytäntöjen uudistaminen. Uudet ohjelmat ja tietojen siirrot ovat varmasti aiheuttaneet runsaasti pään vaivaa, muttapitäisi varmasti olla hiukan pidempi kokeiluaika , ennenkuin voi sanoa, että syteen meni.

TOKI, jos ongelmia on, tulee niihin heti puuttua. Mutta muutoksesta toiseen ryntääminen on varmasti työntekijöille todella hankalaa. MIkä nyt siis neuvoksi?

Paras hanke on hieman eri asia kuin kunta- ja palvelurakenneuudistus. Hanke prosessoi uudistusta eteenpäin ja käynnistyi vuonna 2005 valtioneuvoston johdolla.

Lisäksi kuntiin kohdistuva muutospaine kaipaa täsmentymistä, ettei muutos itsessään ole itsetarkoitus. Kuntien lukumäärän vähentäminen tai palvelujen järjestäminen laajemmilla yhteistoiminta-alueilla eivät ole yksiselitteisiä asioita jo sinällään, mutta erityisesti palvelurakenteeseen vaikuttavat asiat vaativat selkeää linjausta ja tavoitetilaa, jotta päästään eteenpäin. Jos aloitetaan seminaarimainen Paras -hanke uudelleen, toivon todella että nyt paukkuja riittää toimivan palvelurakenteen pohtimiseen ja hyvien käytäntöjen etsimiseen sekä mahdollisten lansäädännöllisten loukkujen poistamiseen.

Kuntajakolakia jo sinällään ollaan uudistamassa, mutta määräaikainen puitelaki eli laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on voimassa vuoden 2012 loppuun. Onko tavoitteena nyt tehdä uusi puitelaki vai mikä on homman nimi? Jos ongelmia aiheuttaa nyt se, että erilaisia palveluja tuotetaan eri paikoissa, eli esimerkiksi kunnan omana toimintana ja osin kuntayhtymien tai isäntäkuntien toimintana. Yleensä ensimmäinen ongelma on myös se, että potilaan henkilötietoihin ei päästä käsin sujuvasti eri paikoissa. Tuleeko sen kaltaisissa ongelmissa uudistaa tietohallintoa säätekevää osuutta palveluista sääteleviä lakisäädöksiä, että ns hallinto pystyy toimimaan sujuvasti? Näihin ongelmiin on tärmätty jo aiemminkin, niistä on ministereitä tiedotettu aiemminkin. On hyvä, jos jollakin on nyt tahtoa käydä asiaan käsiksi.

Onhan palvelujen sujuvuuden tarkoitus joka tapauksessa tarjota hyvät palvelut kuntalaiselle! Jälleen tulisi asioita miettiä palvelujen lähtökohdasta, eikä päinvastoin.

Päättäjien näkyvyydestä

Sunnuntai 18.1.2009 klo 10.24 - Helena T-T

Sunnuntain 18.1. Ilkassa on pitkä uutinen Seinäjoen päättäjien nettinäkyvyydestä. Usealla heistä on kotisivut, facebook profilli tai blogi. Kaupunkiin sopiikin erinomaisesti se, että päättäjä on aktiivinen siellä, mistä hänet tavoittaa koska tahansa eli netissä. Lienen Isonkyrön kunnanvaltuutetuista ainukainen joka blogittaa ja ylläpitää omia nettisivuja. Mäkysen Jounin kotisivu oli toiminnassa kunnallisvaalien aikana, mutta tuo ehdolla.fi palvelu on päättynyt vuoden vaihteessa.

Facebookissakin olen mukana, ja olen todennut sen hauskaksi yhteisöksi seurailla tuttujen tekemisiä ympäri maailmaa. Facebookissa ovat kaikki Isonkyrön nuoret valtuutetut ja muitakin nuoria ehdokkaina olleita. Myös me alle nelikymppiset treffaamme siellä päivittäin. 

Ilkassa juttua oli myös naisten murinoista ja nousuista eli kunnallispoliittisista kuvioista maakunnassa. Joka tapauksessa kunnallisten luottamuspaikkojen jako on täydessä vauhdissa maakunnissamme. Aina kaikki ei mene sovulla ja ilman ristiriitoja. Näin se vain on. Demokraattisesti ajatellen on upeaa, että on useita henkilöitä, joista valitaan. Surullista on se, jos valintakiemuroista jää sisäisiä ristiriitoja eri puolueryhmien sisälle tai jopa niiden välille. Valintaprosessissa syntyneistä pikkupikku riitasista saattaa tulla todellisia vaikeuksia hoitaa yhteisiä asioita yksissä tuumin.

Kuva, joka tuossa naisten kunnallispoliittista etenemistä kertovassa jutussa oli kuvituksena, otettiin viikko ennen syksyn kunnallisvaaleja. Kuvassa olevat naiset olivat tuon nelivuotiskauden aikana olleet joko kunnanhallituksen tai -valtuuston puheenjohtajina. Nyt siis vaikuttaa siltä, että heistä vain pari olisi enää jatkamassa; Susanna Haapoja ja allekirjoittanut.

Jäin pohtimaan näitä yllä maiittuja asioita omasta näkökulmastani. Herttileijaa.... olen pian nelikymppinen, tarkasti sanoen tämän vuoden jouluksi vaihtuu vuosikymmen mittarissani. Kymmenen vuoden kuluttua siis viisikymppinen.

Poliittista osallistumista on kuitenkin jo nyt takanani 20 vuotta. Puolet elämästäni. 50%. Voi herttileijaa. Tästä ajasta olen pitänyt omia kotisivuja kymmenisen vuotta. Sivustot keskittyivät aikanaan paljon eduskuntavaaleihin 1999 ja 2003, jolloin olin niissä ehdokkaana.

Muina kuin aktiivisen kampanjoinnin aikana sivut olivat olemassa ja keskittyivät paljon mökkielämääni. Siis mökin vuokraamista palvellekseen. Parina viime vuotena sivuni ovat olleetkin pelkkää mökkiä ja Kalliojärveä täynnä.

Nyt kuitenkin tein päätöksen, että jatkan tätä sivustoa erikseen muuhun elämään keskittyen ja mökkimarkkinointi pysyy edelleen Kalliojärven sivustojen alaisena.

Se, onko tästä blogista yhtään mitään iloa kenellekään, on minulle arvoitus. Lukijoita ja kävijöitä on tasaisesti, mutta varmasti osa heistä  (siis teistä) on muitakin kuin isokyröläisiä. Palautetta saan jonkin verran ihan tutuimmilta tutuiltani, mutta kuitenkin melko vähän. 

Jokaisen blogikirjoituksen yhteydessä on lukijalla kommentointi mahdollisuus. Sitä ei näköjään käytetä, vaikka henkilö pystyy lähestymään sitä kautta tuntemattomana. Samoin on sivustolla yhteydenottolomake. Sitä voit siis sinäkin käyttää, joka pienenä vihjeenä mainittakoon ....

Kun aloitin tämän blogin ja kotisivuston ylläpidon viime syksynä, pohdin ensitöikseni, mitä ihmettä tänne pitäisi kirjoitella. Tein sen päätöksen, että irjoitan mitä haluan jatämä ei tule olemaan mikään päiväkirja . Olenkin vaihtelevalla menestyksellä kirjoitellut vaihtelevista aiheista. Yleensä siitä, mikä on mieleeni juolahtanut. Ajoittain joka päivä vaihtui blogiteksti ja nyt harvakseltaan kirjoitan ajatuksiani tänne. Niin siis jatkan ja sillä hyvä. Joskus politiikkaa, joskus pohdintaa jostain tosi pienestä asiasta ja joskus siitä, mitä  kulloinkin on tullut touhatuksi.  Kirjoitan kaiken sen hösinän keskellä jota elämääni kuuluu, joten kirjoitusvirheitäkin sortuu tekstiin ihan kiitettävästi ja harmistukseksi asti. 

Mutta ainakin www-sivuistolla olen näkyvissä, mutta onko se sitten hyväski vai pahaksi "uskottavuudelleni" onkin eri juttu. Olen tavallinen perheellinen, joka yrittää hoitaa yhteiskuntavelvollisuuksiaan. Elämässä tapahtuu kaikenlaista ja suurin osa tapahtumista liittyy kuitenkin lapsiin. He ovat ykkösjuttu elämässäni.

Ystävyyttä ja ystävän menetystä

Tiistai 13.1.2009 klo 21.47 - Helena T-T

"Ystäviä ei hankita. 

Ne saapuvat elämääsi hiljaa lipuen,
ja jäävät siihen elämän suurimpana lahjana,"

Kuulin tämänkaltaisen mietelauseen eilen. Sanomassaan se puhuttelee yhä ja kun mietteen viestiä pysähtyy pohtimaan, voi tuon allekirjoittaa täydellä sydämellä.

Ystävyys, kaveruus, tuttavuus.

Samankaltaisia sanoja, mutta silti sisällöltään hieman erilaisia käsitteitä. Tuttaviahan meillä jokaisella on paljon. Tunnet jonkun näöltä tai nimeltä, tervehditte ja ohitatte toisenne silmiin katsoen.  Kavereitakin on elämän aikana kertynyt. He ovat tuttavuuden ohella sellaisia, joiden kanssa puhut ja keskustelet enemmänkin kuin vain sen heihein -verran. Ystävät on kuitenkin enemmän kuin nämä kaksi muuta asiaa.

Ystävä tuntee ystävänsä hyvin. Varmasti osittain paremmin kuin ystävä itse itsensä tuntee. Hän on jotain sellaista, joka on tuonut elämääsi merkitystä. Ystävälle voi kertoa huolensa ja murheensa. Ystävän kanssa jaetaan ilot ja naurut. Ystävä on Ystävä. 

Keskustelin tässä eräänä päivänä hyvän ystäväni kanssa. Puhuimme lopulta siitäkin, että "sanonpa nyt tässä suoraan, että olet minulle tärkeä, jos satun kuolemaan enkä ole tullut tehtyä asiaa sinulle selväksi!"  "Kyllä minä sen tiedän, vaikket olisi sanonutkaan, sillä sinäkin olet minulle tärkeä!" "Sä saat sitte puhua mun hautajaasis!, muistatko kun pyysin jo aiemmin" "VOI ei, nekin pitääs suunnitella..." 

Ystäväni ystävä, minulle vain etäinen tuttu, oli yllättäen menehtynyt. Sellainen tieto pysäytti minutkin, sillä kuolema on aina synkkä vieras, minne tahansa se matkansa tekikin ja mukaansa jonkun tempaisi. Aina se tulee kuitenkin yllätysvieraana, vaikka toiset pystyvät ajattelemaan vaikkapa iäkkäämmän ihmisen kohdalla, että tätä osattiin tietyllä tapaa myös jo odottaa valmistautuen luopumiseen. Silti korkeaankin ikään ehtineen ihmisen kohdalla varmasti jää paljon sellaista sanomatta, mitä olisi pitänyt. Ihan varmasti! Oletko sinä muistanut sanoa läheisellesi myönteistä palautetta hänestä? Oletko koskaan maininnut,että hän on tärkeä? Siis puhumalla, eikä "vain" kiertokirjetekstiviesteillä....

On toisaalta totta, että nuoren, lapsen tai keski-ikään ehtineen kuolemassa on aina jotain suurempaa menetystä, sillä elämä jää kuitenkin kesken. Emme osaa koskaan valmistautua yllätyksiin. Tai siihen valmistautuminen ei kuitenkaan tunnu luontevalta. Toisaalta vaikkapa henkivakuutuksen tai testamentin tekeminen tulisi olla itsestään selvyys, sillä ne voivat helpottaa surevien elämää edes jotenkin jossakin vaiheessa. Kaikille ei ole itsestäänselvää sekään, että lapsi saa kuulla vanhemmiltaan jokaisena päivänä, olevansa hänelle rakas. Hänellä on turvallinen olo ja hän voi luottaa itseensä. Jos isä tai äiti yllättäen menehtyy, tietääkö lapsi, että häntä rakastettiin? Onko kuullut sitä sanaa omalta vanhemmaltaan koskaan? Niin,e ttä varmasti muistaa sanan ja tunteen. Tai että tuo lapsi on sanonut isälleen tai äidilleen, hei minä rakastan sinua. Sanotaan toki, että pohjanmaalla vain ilmoitetaan jos tilanne muuttuu, eikä hoeta näitä asioita, mutta ehkä sietääs oppia! Suurin osa meistä ei puhu eikä pukahda tunteistaan. Hymistään vaan. 

Muistan itse lapsuudessani, kun eräs kylällä ajoittain vieraillut nainen "tiesi" kuolevansa seuraavana kesänä. Hän valmistautui ja jakoi tavaransa sukulaisille ja tuttaville jo ennalta. Hänen tietonsa kuolemastaan osoittautui kuitenkin vääräksi, joten lopulta hän keräsi kamppeensa takaisin, sillä niille oli käyttöä vielä useita useita vuosia. Isä tapasi sanoa, että "katso: rumis kävelee tiellä."

En tässä lietso paniikkia ennakkovalmisteluihin, sillä aikamme ei ole käsissämme ja tiedossamme. Varmasti ihan viisasta tiedostaa, ettei ole kuolematon tai korvaamaton, sillä vanha hokema "hautausmaa on korvaamattomia ihmisiä täynnä" kaikessa törkeydessäänkin pitää sisällään kuitenkin totuuden. Tänään kyllä totesimme toisen ystäväni kanssa, että niin taitaa olla tilastollinen totuus, että olemme  jo (tai ainakin pian) ohittaneet ennustetun eliniämme puolivälin.  Lienee ainakin aiheellista tuhota turhat rojut nurkista, ettei jää muille riesaksi ja luopumisen tuskaksi. Katsellessa ympärilleen ja säilytystiloihinsa voi vain todeta, että siinäpä riittää puuhaa loppuelämän ajaksi.

Mutta hyvää ystävää ei kuitenkaan korvaa mikään eikä kukaan. Jos hänet menettää, jää tyhjä muistojen täyttämä aukko sydämeen.  

Viime viikolla esitetty dokumentti laillista ja suunniteltua itsemurhaa hakeneesta englantilaisesta parantumattomasti sairaasta miehestä oli koskettava. Itkin, kun hän kuoli. Dokumentin lopuksi vielä näytettiin hänen terveiden päiviensä nauhaa ja hän puhutteli kuulijaa toteamalla, ettei ihminen ole elänyt turhaan, jos yksikin muistaa hänen nimensä.

Nyt synkkyydestä pois ja jakamaan ystäville iloisia muistoja, kun he jäävät meitä sitten kaipaamaan. Soita, pidä yhteyttä ja ole luotettava ystävä ystävillesi. Minä ainakin toivon, että vain kuolema minut ystävästäni erottaa. Välimatkakin voi erottaa, tai yhteyden pito voi harventua, mutta välittäminen ja ajatteliminen ei lopu. 

****

Kiitos kaikille tuttaville ja ystäville. Minäkin olen parina viime päivänä saanut useita onnitteluviestejä lukuisilta ystäviltäni pitkin maakuntaa ja jopa Suomen eri puoliltakin. Asia liittyy tuohon ennakkouutiseen ensi viikon torstain valtuuston päätösesityksistä eli luottamushenkilövalintoihin. Minua keskustan ehdokkaana esitetään jatkamaan valtuuston puheenjohtajana.  Mitäpä tuohon nyt itse kommentoisi. Voi  vaikka vitsailla edes, että taas tulee yksi naula arkkuun lisää. Tehtävä on antoisa ja siihen on uskoakseni minulla vielä edes jotain annettavaa, enkä ole leipiintynyt. Muitakin vaihtoehtoja on ollut mietittävänä, mutta keskustan esitys on kuitenkin nyt yksimielinen. Ensi viikolla nähdään, onko ennakkoon valmistellut asiat myös lopullisia päätöksiä. Uskon ainakin, että saan valtuustokauden aikana taas lisää kavereita ja etenkin ystäviä. On todella ihanaa todeta, että politiikassa(kin) pystyy eri puolueiden ihmisten kanssa todella ystävystymään. 

Maanantai ja julkisuus

Maanantai 12.1.2009 klo 10.45 - Helena T-T

Maanantain tuotoksina kehutaan yleensä sellaiset asiat, joissa ilmenee jotain vikaa. Tämänkin aamun nieleskelin, kun tämä jo muutaman vuoden palvellut kannettava tilttasi jälleen. Maanantai. Ensimmäinen ajatus; oliko tullut tallenttua asiakirjat? Onneksi kuitenkin word osaa suorittaa asiakirjojen automaattisen palautuksen, eikä työ mennyt bittiavaruuteen.

Tammikuun viikkoni arkihetket pyhitän kirjoittamiselle. Urakka on mieletön, ja valmista tulisi saada. Väännän täällä yksinäisyydessäni johdantoa, jonka tulisi avata taustat ja kysymykset aloittamaani tutkimustyöhön. Ensimmäinen aihepiiri liittyen kuntajakomuutoksiin, jota väsäsin vielä syksyllä, tallennettiin odottamaan uutta aikaa. Aloitin siis kokonaan alusta ja kokonaan uudesta aiheesta. Nyt askartelen julkisuuslainsäädännön parissa pohtien kuntakonsernin julkisuutta. 

Sanotaan, että sillä, jolla on tietoa, on valtaa. Nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa onkin informaation merkitys voimakkaasti kasvanut, ja tämä ilmiö näkyy myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja julkisessa hallinnossa sen hoitaessa julkista tehtävää. Julkisen sektorin tuottama tieto ei palvele vain hallintoa, vaan myös muita tiedontarvitsijoita.

Demokratian toteutumisessa keskeistä on, että jokaisella on oikeus saada tietoa, muodostaa ja ilmaista mielipiteensä, jolle perusta on luotettavassa tiedossa julkista valtaa käyttävien tahojen toiminnasta sekä erilaisten toimenpiteiden vaikutuksista. Julkisuusperiaatetta voidaan pitää edellytyksenä demokratian toteutumiselle sekä hallinnon luotettavuudelle sekä päätösten hyväksyttävyydelle.  Esimerkiksi KuntaL 57 § säätää, että pääsääntöisesti valtuuston kokoukset julkisiksi, ellei joku salassapitosäännös edellyttäisi muuta tapaa kokoustaa. Sellaisia asioita kuitenkin voi tulla valtuuston käsittelyyn todella harvoin. Muiden kunnallisten toimieliten kokoukset eivät ole avoimia muuta kuin poikkeustapauksissa.

Julkisuusperiaatteen vastakohta on siis salassapitoperiaate. Näiden kahden periaatteen välimaastoon sijoittuu harkinta, jolla on keskeinen merkitys viranomaisen julkisuuden määräytymiselle. Julkisuuslain 3 §:n mukaisesti on kyseisessä laissa säädettyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa. Tavoite on myös antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan sekä etujaan.

Julkista tietoa on nykyään myös vaalirahoitus ja asia sai suuren merkityksen viime vuonna velloneesta laajasta kansanedustajien rahoitusilmoitussotkuista ja joidenkin taustoilta paljastuneen Kehittyvien maakuntien Suomi ry:n osuudesta. Kunnallisvaaleissakin jo aiemminkin käytössä olleita vaalirahoitusilmoituskäytäntöjä tarkasteltiin uudelleen.

Valtuutettujen ja varavaltuutettujen piti 28.12.2008 mennessä tehdä ilmoituksensa omasta vaalikampanjansa rahoituksesta. Isonkyrön kaltaisessa kunnassa ilmoittelussa ei ollut mitään yllättävää eikä yritysten rahoituskytkentönä ole. Toki minun nimeni nyt näyttää olevan paikallislehden otsikossa, että satsasin vaaleihin eniten. Se ei minua yllätä, sillä olihan omat mainokseni pienuudestaan huolimatta palstamilleiltään suurimpia kuin muiden henkilökohtaiset ilmoitukset. Tämän nyt pystyi näkemään ihan paljaalla silmällä. Lisäksi nelivärisyys tuo Pohjankyrön hinnoittelussa jokaiseen ilmoitukseen 100 euron laskun eli kolmen mainoksen värit maksoi pelkästään siis 300 euroa. Lähes puolet ilmoittamastani summasta! ja summat ovat siis nyt arvonlisäverottomia. Lisäksi tajusin viime viikolla, että hetkinen, olisi varmaan pitänyt laskea joku osuus tästä nettisivustakin ilmoitukseen mukaan. Jäipähän tekemättä, mutta tuskin siitä parista kympistä nyt linnaan joutuu.

Olen aikoinani työskennellyt piiritoimistolla ja työn kuvaan kuului yllyttää nuoria tekemään näkyvää ja hyvää vaalikampanjaa. Olen itse jokaisissa kunnallisvaaleissa NKL:n aikani jälkeen laittanutkin henkilökohtaisia ilmoituksia. Suora vaalimainonta eli tyyliin kaffipakettien ja jauhojen jako ei ole kuulunut koskaan repertuaariini, enkä sille tasolle alennukkaan. Mieluummin julkista ja näkyvää, kuin salaperäistä ja oksettavaa. 

Uudet kujeet

Sunnuntai 4.1.2009 klo 11.09 - Helena T-T

Minulla vuosi 2009 alkoi sopivassa pikku pakkasessa Äkäslompolossa tiiraillen Jounin kaupan ilotulitusta. Ympärillä oma perhe ja tuttavaperhe. Vuosi jatkuikin sitten pakkasen kiristyessä.

1.1.2009 alkaen olenkin nyt sitten kaupunkilaispojan vaimo. Kauhavan, Alahärmän, Ylihärmän ja Kortesjärven kuntaliitos vaikutti perheeseemme siis näinkin paljon. Lisäksi nyt pitänee seurata, kasvaako polttoaineen kulutus, kun kaupunkiajo lisääntyy. Olemme myös vitsailleet, että meillä on nykyään maaseutukodin lisäksi myös kaupunkiasunto. 

* * *  

Suomessa on nyt 348 kuntaa. Isokyrö on ja pysyy, mutta naapurinamme entisen Ylistaron rajalta alkaakin Seinäjoki. Suurin muutos Isollekyröllä on kuitenkin se, että perusterveydenhuollon palvelut tuottaa nyt Seinäjoen kaupunki, jonka kanssa muodostimme  yhteistoiminta-alueen ja Kyrönmaan terveyskeskus kuntayhtymää ei enää ole.

Isollakyröllä ei myöskään tällä hetkellä ole valtuuston puheenjohtajaa. Pestini päättyi 31.12.2008. Uuden valtuuston luottamustoimet ovat kuitenkin pitkälti valmisteltuja eri puolueiden välillä ja sisällä. Lopullista niittiä valinnoille ei ole vielä annettu, sillä ainakin keskustan yleinen kokous kokoontuu vielä käsittelemään asiaa tammikuun 11. päivänä. Kokous muodostaa näin uudelle keskustan valtuustoryhmälle ohjeensa siitä, ketä mihinkin tehtäviin valtuuston ensimmäisessä kokouksessaan tulisi valita. Uusi valtuusto oletettavasti kokoontuu viikolla neljä tai viisi.

Puolueiden välillä on eri tehtävät jaettu ja niiden raamien sisäisesti kukin ryhmittymä etsii omat nimensä eri tehtäviin. Keskustan paikoille on erilaisia ihmisten pyrkimyksiä ja haluja yhteensovittanut pääasiassa paikallisyhdistyksen johtokunta. Johtavina periaatteina ovat, että ehdokkaana olleet huomioidaan vahvasti ja tasa-arvolakia kunnioitetaan. Lisäksi pitäjän sisäisesti pyrimme katsomaan, että kunnan eri alueiden edustus tulee mahdollisimman hyvin huomioiduksi sekä nuoret ja naiset ovat vahvassa asemassa.Se, että valtuusto on kautta aikojen ja taatusti koko alueen nuorin tulee uskoakseni näkymään myös valinnoissa ja politiikassa.