Kuntajakolain muutosesityksestä

Torstai 26.3.2009 klo 8.28 - helena tt

Käsittelin aikaisemmassa blogissa mm Hannu Katajamäen toteamaa kuntaliitoksen edellyttämää yhteistä kuntarajaa ja Pohjalaisen pääkirjoituksessa 23.3. esillä otettua "tutkijankammio" -näkökulmaa.

Kirjoituksissani Pohjalaisessa ja Ilkassa on kyseinen päiväys väärin, pahoittelen.Lisäksi niistä on tilanpuutteen vuoksi poistettu lauseita. Ilkassa viimeisen kappaleen osalta täsmennän, että viittaan myös KHO:n tekemään ratkaisuun 2008:1.

* * *  

Kuntajakolain uudistamisesta on nyt ennakkotietoja, kun asiaa pohtinut työryhmä antoi esityksensä hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemelle 25.3.

Esitetyssä uudessa kuntajakolaissa on 2 §:ssä edelleenkin alueellisen eheyden kehittämistavoite. Silti lain tulkinnallinen tilanne olisi kokonaan eri kuin nyt voimassa olevan lain mukaan, koska alueellisesta eheydestä voitaisiin erityisen kuntajakoselvityksen perusteella poiketa. Tämä poikkeus varmasti vaatisi painavat perustelut, koska lakitekstin ehdotuksessa painotetaan vielä sitä, että erityisellä kuntajakoselvityksellä pyritään siihen, että kunta muodostuisi yhdestä alueesta.

Totean yhä, että se, miten vahvana on alueellisen eheyden tulkinta tulevaisuudessa, voidaan varmasti ratkaista myös siten, että maarajattomat kunnat tekevät kuntajakomuutosesityksen asiasta päättävälle ministeriölle. Tämän kaltaisen, ilman yhteistä kuntarajaa, olevan kuntaliitoksen eteneminen olisi kuitenkin varmasti erittäin seurattu.

Nykyään voimassa olevan kuntajakolain tulkinnoista on viimeisin suuri kärhämä käyty siis Sipoo-Helsinki kuntajakomuutoksessa. KHO ei valtioneuvoston tekemää Sipoon huomattavien osien pakkoliitosta kumonnut, vaikka VN:n Sipoo -päätöksen lainmukaisuutta, etenkin pakkoliitokselle vaadittujen edellytysten erityistä painavuutta, on kyseenalaistettu monen kunnallisoikeudellisen tutkijankin toimesta.

Joka tapauksessa selkein valta ratkaista kuntajakomuutosten oikeudelliset edellytykset on eduskunnalla säätämällä asiasta laki. Lakikäsittely olisi ollut Sipoon tapauksessa myös reilumpi toimintalinja, eikä vain päätöksen perustelujen kirjoittaminen sopivan näköiseksi.

Tuon Valtioneuvoston tekemän Sipoo -ratkaisun perustelujen kirjoittanut esittelijä Arto Sulonen oli nyt laatimassa uutta kuntajakolakiesitystä. Nyt tästä  esitetystä kuntajakolakimuutoksesta on poistettu kriteerejä, joiden varassa Sipoon ratkaisu oli erityisen kummallinen.

Ilmeisesti Suomessa on myös ajauduttu lainsäädännössä malliin, jossa oikeuden päätösten mukaan muutetaan lainsäädäntöä eikä siten, että laki määrittelee, miten oikeuden tulee päättää. Onko valta kansalla, joka valitsee lainsäätäjän, vai jossain muualla?

 

Yhteisen kuntarajan vaatimus perustuu nykyiseen kuntajakolakiin

Tiistai 24.3.2009 klo 12.27 - Helena T-T

Professori Hannu Katajamäki on saanut Vaasan kaupunginjohtajan ja näköjään maakuntalehdenkin kimppuunsa mainitessaan, että kuntaliitoksessa pitäisi olla yhteinen maaraja. Asiaa uutisoitiin Pohjalaisen pääkirjoituksessa (22.3.) ikään kuin puheet olivat tutkijan kammiosta vailla kosketusta todelliseen elämään.

Lumio on ilmeisesti nostettu myös maan johtavaksi asiantuntijaksi kuntajakomuutoslainsäädännöstä. Jos erityisasiantuntijan mielipiteitä haluttaisiin uutisoida, kehotan toimittajia kääntymään vaikkapa Toivo Pihlajaniemen puoleen.

Markku Lumion esimerkki maarajattomasta kuntaliitoksesta Jyväskylä-Säynätsalo ei kuitenkaan ole käyttökelpoinen esimerkki kuntaliitoksesta ilman yhteistä rajaa. ”Vedessäkin” oleva raja on kuntaraja.

Vaatimus yhteisestä rajasta kuntajakomuutoksen edellytyksenä perustuu kuntajakolain 1 §:n 2 momentissa mainittuun kuntajaon alueellisen eheyden ja yhdyskuntarakenteen toimivuuden kehittämismääritelmään, jonka mukaisia tulee olla kuntajakomuutoksen oikeudelliset edellytykset. Asiaa täsmentää toiminnallisena kokonaisuuden vaatimus, joka lisättiin samaan pykälään vuonna 2007. Lisäksi kyseisen säännöksen soveltamisessa on pidetty kiinni siitä, että kuntajakomuutoksessa ei saa syntyä uusia enklaaveja. 

Ilman yhteistä maarajaa olevista kunnan alueista on kokemuksia. Näiden aikoinaan ongelmallisten alueiden osalta säädettiin siis kuntajakolakiin 47 §:n mukainen eheyttämismenettely sellaisissa tapauksissa, joissa kuntajaotus on kunnan pääasiallisesta alueesta erillään olevien alueiden (enklaavien) johdosta huomattavan rikkonainen. Lain tultua voimaan onkin suoritettu erityinen kuntajaon eheyttämismenettely neljällä valtioneuvoston määräämällä alueella.

Jos kuntajakolakia uudistetaan siten, ettei alueellista eheyttä vaadita, ei mennä eteenpäin vaan palataan taaksepäin.

Se, miten kuntajakolaki mahdollisesti uudistuu, hahmottuu meille lähipäivinä, kun asiaa pohtinut työryhmä antaa raporttinsa kuntaministeri Mari Kiviniemelle. Jos alueellisen eheyden vaatimus laista poistuu, on tilanne kokonaan eri kuin nyt voimassa olevan lain tulkinnalla.

Kuntajakolain uudistamisen vaikutukset tulee kuitenkin arvioida koko Suomen mittakaavassa, eikä vain Pohjanmaalle sopivina erityisratkaisuina. Mielestäni olisi eriskummallinen linjaus sallia kuntajaotuksen pirstaloituminen koko Suomen mittakaavassa. Toivottavasti sananvapautta edustavissa medioissa sallitaan myös tästä asiasta kansalaiskeskustelua.

 * * * * *

 

Oikeudellisten edellytysten täyttyessä ministeriö voi päättää kuntajakomuutoksen, jolleivät kunnat vastusta asiaa. Muunlaisessa tapauksessa päätösvalta kuuluisi valtioneuvostolle, jonka kuntajakolaille melko vieraita tulkintaperusteita oli nähtävissä jo tapauksessa Sipoo-Helsinki-Vantaa. Eikä Korkein Hallinto-oikeus tuota päätöstä kumonnut, vaikka VN:n Sipoo -päätöksen lainmukaisuutta on kyseenalaistettu monen kunnallisoikeudellisen tutkijankin toimesta, koska kyse oli suuresta alueesta ja liitosta vastustettiin Sipoossa yli 90 %:sti.

 

Se, miten vahvana on alueellisen eheyden tulkinta tulevaisuudessa, voidaan varmasti ratkaista myös siten, että Vaasa ja Vähäkyrö tekevät kuntajakomuutosesityksen asiasta päättävälle ministeriölle. Tämän ratkaisun hakeminen kuuluu kuitenkin Vähällekyrölle ja Vaasalle eikä missään tapauksessa ainakaan minulle! Tämän kaltaisen, nykyään ilman yhteistä kuntarajaa, olevan kuntaliitoksen eteneminen olisi kuitenkin varmasti erittäin seurattu.

 

 

 

 

Hyvää tasa-arvon päivää!

Torstai 19.3.2009 klo 11.22 - Helena T-T

 

 

Tänään saa nostaa lipun salkoon Minna Canthin päivän eli tasa-arvon päivän kunniaksi. Maaliskuun 19. päivä on ollut yleinen liputuspäivä vuodesta 2007 alkaen, vaikka jo vuonna 2003 on sisäministeriö määrännyt ja suositellut laitoksia ja virastonsa liputtamaan tänä kyseisenä päivänä.

Henkilökohtaiseksi kunniaksi liputettavien suurhenkilöjen joukossa Minna Canthin lisäksi ovat Runeberg, Agricola, Lönnrot, Snellman, Mannerhein, Leino ja Kivi. Canth on siis ainoa suomalaisnainen, jolla on oma liputuspäivä. Suomalaisia naisen kunniaksi voi lipun nostaa salkoon myös äitienpäivänä.

Minna Canth (19.3.1844 Tampere - 12.5.1897 Kuopio, tyttö nimeltään Ulrika Wilhelmina Johnson) oli kirjailija, lehtinainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja, uusien kansainvälisten aatteiden ja kulttuurivirtausten välittäjä, seitsenlapsisen perheen yksinhuoltaja ja liikenainen. 

Canth on aikansa merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka elämäntyö artikkelien, realismia edustavien näytelmien ja novellien kirjoittana on vaikuttanut suureksi Suomen kehitykseen tasa-arvon ja koulutuksen edelläkävijäksi. Minna Canth on ollut rohkea heikkojen puolestapuhuja ja epäkohtina olleiden asioiden esiintuoja. Hän puolusti naisia ja köyhiä teoksissaan ja käytännössä.

 

”Ihmisen tuleekin aina syvästi juurtua kotiseutuunsa, rakastaa hellimmällä sukulaisrakkaudella sen paikan luontoa, jossa hän tuntee joka kiven, joka pensaan ja mättään, johon nuoruuden muistot häntä sitovat ja jossa hän on ystävyydessä kaikkien, yksin hevosten ja koirienkin kanssa. Semmoinen suhde antaa tukea koko hänen elämälleen, se on lähde, josta sitten uhkuu rakkautta avarammallekin, kansaan, isänmaahan.”

Minna Canth: Agnes (1892

 

Nykysuomessa on tasa-arvolla vahva sija ja sillä on vankat kiinnekohdat lainsäädäntöömme, joista merkittävin on perustuslain 6 § yhdenvertaisuudesta : 

” Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Vuodesta 2004 on voimassa ollut myös yhdenvertaisuuslaki ja jo vuodesta 1986 laki miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta. Vaikka säädöksiä on useita, ei vieläkään voi sanoa, että tasa-arvo on itsestäänselvyys ja se toteutuu kaikessa ja kaikkialla. Mutta vertailun vuoksi pitää myös todeta, että maailman mittakaavassa mitattuna on eri rotujen, yhteiskunnallisen aseman ja sukupuolen tai iän perusteella tapahtuvaa väärätty niin paljon, että me täällä oikeusvaltiossa nimeltä Suomi elämme erityisen hyvässä asemassa.

Kun omassa ajatusmaailmassamme ja teoissamme pystymme aina antamaan jokaiselle ihmisellä hyvän kohtelun, niin olemme jo oppineet paljon elämisestä.

"Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä."

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, 1.artikla. 0.12.1948
 

 

 

Lex Nokia

Torstai 12.3.2009 klo 13.14 - Helena T-T

Olen menneinä viikkoina keskittynyt luentotuntien valmisteluun sekä suunnitteluun ja tehtävien ohjaamiseen. Ensi viikolla, maanantaina ja tiistaina, minulle varatut luentotunnit Ilmajoella on nyt raameissaan ja saan nyt viimeistellä lauantaina pidettävässä Isonkyrön luottamushenkilökoulutuksessa omaa osuuttani.

Minulla on SeAMK Ilmajoen yksikössä pyörinyt työpolitiikan kurssi kolme talvea. Nyt omaksi ilokseni ja muiden ajatuksia herättelemään luin itsekin jälleen tarkemmin työntekijän yksityisyyden suojelemiseksi säänneltyjä lakeja.  Erityisesti kuluneen talven aikana keskustelutti Lex Nokiana tunnettu lakiesitys, josta eduskunta antoi päätöksensä äänestystuloksena 3.huhtikuuta 2009. (Eduskunnan vastaus 3/2009)

Kun asiaan tarkemmin perehtyi tuli väistämättä mieleen, että olipas tuo lakiesitys todella vaatimaton, vaikka lehtikirjoittelun perusteella voisi kuvitella siitä ihan mitä tahansa. Ennakkosyytteet ovat olleet sen kaltaisia, että valmisteltu lakimuutos rikkoisi perusoikeuksia. Pidän täysin terveenä sitä piirrettä yhteiskunnassa, että tämän kaltaiseen näkökulmaan otetaan julkisesti ja voimakkaasti kantaa ennenkuin päätökset on tehtyjä.

Suomessa on eduskunnan perustuslakivaliokunnan rooli valvoa lakiesitysten perustuslainmukaisuutta. PeVLK arviokin tätä lakiesitystä muun muassa luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan näkökulmasta, sillä perustuslain 10 §:n 2 momentin mukaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.

Lex Nokia tuo voimaantulonsa jälkeen (tätä kirjoittaessani laki siis odottaa vielä presidentin allekirjoitusta) työnantajille tietyissä, tarkoin rajatuissa tapauksissa mahdollisuus käsitellä yrityksen koneelta lähetettyjen sähköpostien sekä verkkoliikenteen tunnistamistietoja. Näitä tunnistetietoja voi käyttää silloin, kun on syytä vakavasti epäillä keskeisten yrityssalaisuuksien vuotamista tai merkittävän haitan aiheuttamista yritykselle. Tämä on tärkeää, ja onhan työntekijän velvollisuus myös huolehtia turvallisuudesta sekä pitää liike- ja ammattisalaisuus. Tästä ovat olleet säännökset jo valmiiksi työlainsäädännössä.

Luottamuksellisen viestin ja siten yksityisyydensuojaan ei ole  valtuuksia puuttua, vaan kyseessä erityisesti liikeasioiden suojaaminen ja rikosepäilyjen vuoksi tunnistetietojen käsittely.  Laki yksityisyyden suojasta työpaikalla on jo aiemmin säädellyt menettelyistä, miten työnantaja pystyisi avaamaan tai lukemaan työntekijän sähköpostista työntekijälle kuuluvia sähköpostia (ei siis mm otsikkotietojensa perusteella tunnistettavia henkilökohtaisia viestejä) erityistilanteissa, joita voivat olla esimerkiksi työntekijän kuolema tai muuten pysyväisluonteisesti estynyt tekemään tätä itse.

Sähköiseen tietosuojaan liittyvä asia on kuitenkin hankala ja esitetyt lakimuutokset uusia. Lisäksi melko tunnetua on, että uudet säännökset alkavat aina voimaan tullessaan elää "omaa elämäänsä" oikeuskäytännössä. Näistä syistä on perustuslakivaliokunta edellyttänyt, että hallituksen esityksen perusteluissa mainittu liikenne- ja viestintäministeriöön asetettava seurantaryhmä arvioi lain soveltamista myös perusoikeuksien kannalta.

Myöhemmin saamme siis kenties selontekoa siitä, miten laajasti työnantajat ovat turvautuneet lain mahdollistamiin oikeuksiin, miten tietosuojavaltuutetun valvontatehtävä on toiminut sekä miten työntekijöiden luottamuksellisten viestien salaisuuden suoja on toteutunut. Eduskunta edellyttikin päätöstä tehdessään, että  lainuudistuksen tavoitteiden toteutumista ja sen soveltamista, mm. yhteisötilaajien toimesta, seurataan ja arvioidaan kattavasti, joten  Liikenne- ja viestintäministeriön on annettava selvitys asiasta  liikenne- ja viestintävaliokunnalle vuoden 2010 loppuun mennessä.

Syytä on joskus pysähtyä myös miettimään sitä, millaisia jälkiä meistä jokaisesta jää sähköisiin verkkoihin niissä kulkiessamme käyttäessämme internetin vaivattonta maailmaa. Jokaisella koneella on tunnistetietonsa, joista saa näkymiin yhtä jos toista tietoa. Yksityisyytemme ei välttämättä ole kovinkaan suojattua.

Lex Nokiana nimetyt muutokset koskettivat siis lähinnä sähköisestä tietosuojasta annettua lakia, mutta säädöksiä muutettiin myös yhteistoimintaan liittyvien lakien osalta pyrkien varmasti parantamaan työpaikan menettelyä sekä avoimuutta tämänkin asian suhteen. Mutta laki yksityisyyden suojasta työelämässä on muuten mielenkiintoista luettavaa. Sen löydät linkistä http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040759

 

 

****

Presidentti on tämän blogin kirjoittamisen jälkeen kyseiset muutossäädökset allekirjoittanut ja ne tulevat voimaan kesäkuun alussa. 

  

 

 

 

Maaliskuu maata näyttää?

Maanantai 2.3.2009 klo 8.36

Hiihtoloma tuli ja meni. Nopeasti, sillä viikko yhdeksän oli ikäänkuin viikko kahdeksan, jos kerran tänä vuonna viikko numero yksi alkoi jo viime vuonna. Joka tapauksessa viime viikolle ajoittunut hiihtoloma tuli nyt vietettyä.

Ihanaa, kun on lunta! Kerrankin sopivasti eikä yhtään tarvitsisi enää sataa. Tai jos sataa lunta, niin ainakin siististi kasoihihn, ettei tarvisisi kolata, kuten Nasu joskus jossain Nalle Puh -elokuvassa totesi. Mutta luulenpa vai, että vielä hipsii lunta näillekin lakeuksille.

Vietimme hiihtoloman tuttujen kautta vuokratulla mökillä Levillä. Minäkin pääsin nyt laskettelemaan lähes sieluni kyllyyteen asti, sillä nyt olemme siirtyneet aikaan, jolloin perheen nuorimmainenkin on aloittanut tämän suksittelu- ja lasketteluharrastuksen. Hyvin Ernokin laskettelusuksensa jo hallitsee ja hienosti, varovasti ja tyylikkäästi kääntelee itseään alas rinnettä. Ainoat todelliset jännityksen hetket koettiin kyllä hurjastelevien lumilautailijoiden ansiosta. Voi herttileijaa vaan. Heitä saattaa istuskella milloin missäkin kumpareen takana tai tulla hurahtaa ylämäestä ohi valonnopeudella. Jonkinlaista rinnekäyttäytymisoppia vaatisi muutama hurjapää, sillä muiden liikkeiden arviointiin pitäisi käyttää enemmän ruutia!

Minä laskettelin meidän sakista ehdottomasti eniten. Sain kurvailla mäessä vielä yksistänikin iltapäivisin, kun Vesa oli lasten kanssa muissa puuhissa. Myös naapurimökissämme oli jälleen vuosi sitten tutuksi tullut poika, jonka kanssa meidän pojat leikkivät paljon. Mökin ympäristöön tuli viikon aikana kaivettua melkoinen määrä "juoksuhautoja" ja majoja, joissa kuljettiin. Kyllä lumi onkin lapselle antoisa elementti toteuttaa mielikuvitustaan!

Saimme iloisen päätöksen lomallemme torstai yöllä alkaneesta vatsataudista. Kyökkäsimme ensin minä, sitten Erno ja Markus. Mökki luovutettiin puoli päivää aikaisemmin kuin oli tarkoitus ja lähdettiin ajamaan pohjanmaata kohti ennenkuin Vesa ja Tuomo aloittaisi sairastelun. Matkustuksen ajoitus meni nappiin, eikä autossa tarvinnut pahoinvoinnin kuorissa olla juuri ollenkaan. Jaffan voimalla pystyi olemaan, vaikka paikkoja särki ainakin minulla oikein olan takaa. Paluun jälkeen alkoihin arki ja pyykkikone soitti aarioita pari päivää.

Nyt on sitten arki todenteolla taas käynnissä. Tänään on asioiden hoitamisen vuoro ja moni juttu vaatiikin osansa. Maaliskuulla  minullakin on menoja oikein ripakopallinen. Olen kokouksissa, koulutuksissa, seminaarissa ja itsekin taas luennoimassa. Eiköhän tämä tästä iloisesti suju ja ehtii tehdä kaiken, mitä pitäisi. Yritys hyvä kymmenen ;-)