PIdetään huolta

Keskiviikko 10.10.2012 - Annika Saarikko

Keskustalle kuntavaalit ovat kotivaalit. Kunnat ovat ihmisten kotiseutuja - näissä vaaleissa äänestetään nyt oman lähiympäristön tulevaisuudesta.

Kuntavaalien ehdokasasettelun loppusuoralla tehtyjen kyselyiden perusteella lähes kaksi kolmesta suomalaisesta pitää sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä kuntavaalien merkittävimpänä kysymyksenä. Näin kuuluu ollakin, sillä samat palvelut vastaavat noin 2/3 kuntien kokonaismenoista. Kuntakukkaron euroista valtaosa kuluu näiden palveluiden toteuttamiseen: terveyskeskusten ylläpitämiseen, ikäihmisten hoitoon ja sosiaalitoimen asiakkaista huolehtimiseen.

Kuntien tarjoamat palvelut koskettavat vuosittain lähes meitä kaikkia. Ei ole sellaista kotia, jossa ei silloin tällöin tarvittaisi hammaslääkäriä, neuvolantätiä tai lääkäriltä reseptiä syysflunssan lääkekuuriin. Sosiaali- ja terveyspalveluja koskevat kunnanvaltuutettujen päätökset tulevat siis erityisen lähelle arkeamme.

Osana kuntien palvelutehtävää Keskusta haluaa näissä vaaleissa ostaa oikeaan arvoonsa kotiin tulevat palvelut. Toimivien kotipalveluiden, lapsiperheiden kunnallisen kotiavun ja hyvän kotisairaanhoidon tulee olla ihmisten välistä toimintaa, jossa muistetaan kuntalaisen olevan ennen kaikkea ihminen, ei pelkästään asiakas. tämä on keskustalaisen arvomaailman lähtökohta.

Palveluita suunnitellessa on myös toimittava niin, että muistetaan palveluita antavien työntekijöidenkin olevan ihmisiä - ei ruoka-, lääke- ja siivousautomaatteja. Tarvitsemme hyvään terveydenhoitoon ja ikäihmisten hoivaan katkeamattomia palveluketjuja, joiden lenkkejä ovat osaavat ammatti-ihmiset yhdessä.

Parhaimmillaan palvelut ovat osa arkea jo aiemmin; suuntauksemme tulee olla kaikessa ennaltaehkäisevässä työssä. Tästä hyvinä esimerkkeinä käyvät niin toimivat ja edulliset liikuntapalvelut, perhetyö kuin ikäihmisten viriketoimintakin.

Keskustalle vaalien tärkeäksi teemaksi nousee myös omaishoito, joka aina unohtuu muilta puolueilta siinä vaiheessa, kun päätöksiä todella pitäisi tehdä. Kannatamme omaishoidontuen siirtämistä Kelan maksettavaksi, jotta kaikki suomalaiset omaishoitajat ja hoidettavat olisivat samanarvoisia. Niin ikään paljon työtä on vielä omaishoitajien vapaapäivämahdollisuuksissa ja kotona tehtävän hoitotyön tukemisessa.

Tehdään näistä vaaleista välittämisen ja yhteisen hyvän vaalit, tehdään yhteisestä kotikunnastamme vieläkin parempi.

Annika Saarikko
Keskustan varapuheenjohtaja
Kansanedustaja

Lähipalveluista

Lauantai 22.9.2012 klo 8:28 - Helena Tuuri-Tammela

”Äiti, mulla on korva kipeä!”

Saattaa kuulostaa liiankin tutulta lapsiperheen arjessa. 
Arkisessa sähinässä, kotona ja työpaikalla, ei välttämättä aina muista,
kuinka monta ihmistä on päivittäin tekemisissä meidän kaikkien
kuntapalvelujen kanssa. Palvelutason huomaa, jos sitä ei ole.

Isonkyrön kunnassa meidän palveluja tuottavat ammattilaiset,
rakennusmestareista siivoojiin, insinööreistä opettajiin. 
Meidän päättäjien, nykyisten ja tulevien, täytyy toimia siten, että kaikki
kuntalaiset saavat tarvitsemansa välttämättömät kuntapalvelut,
tulotasosta tai asuinpaikasta riippumatta.

On poliittista päätöksentekoa se, miten palvelut tuotetaan.
Kaikkea ei tarvitse osata itse. 
Osa voidaan tuottaa yhteistyönä toisten kuntien, kuntayhtymien ja yksityisten toimijoiden kanssa.
Tämä on periaatteessa helppoa, enhän minäkään ala itse kattoremonttia tekemään, kysyn siihen ammattilaisen apua muualta.
Näin voidaan myös kunnissa toimia ja tuottaa laadukkaat palvelut siellä
missä niiden maksajatkin – Isokyröläiset – ovat.

Mikä on vahva peruskunta?

Maanantai 17.9.2012 klo 17:00 - Helena Tuuri-Tammela

Kunnallisvaalien lähestyessä on julkisessa keskustelussa
noussut esiin termi ”vahva peruskunta”. 

Mitä vahvalla peruskunnalla voidaan tarkoittaa?
Onko se vain määritelmä sille, kuinka monta asukasta tietyllä
palvelutuotannon ja kunnallisveronkanto alueella on?
 Vai onko kenties kyse siitä, miten tehokkaasti kunta tuottaa palvelut?

Itse katson, että pelkästään asukasmäärään tuijottamalla ei voida
antaa vahvan peruskunnan termiä yhdellekään Suomen kunnista.
Kuntarajojen uudelleen piirtelyllä ei kovinkaan paljoa muuteta.
Palveluiden tarpeet pysyvät. Se, miten kustannukset maksetaan,
 niissä kunnissa, jotka ovat huoltosuhteeltaan heikompia,
on yhteisvastuullista.

Kunnalla on lakimääräisten palvelujen toteuttamisvastuun lisäksi
myös vapaaehtoisia ja kuntakohtaisia palveluja.
Lisäksi palvelujen tuottamisessa tulee sallia paikallisuus sekä alueelle
parhaiten soveltuvat mallit. Niitä ei parhaiten keksitä pääkaupungissa.

On muistettava saatavuus ja saavutettavuus.

Kun palvelut ja verot on asetettu kunnan tulojen ja kuntalaisten
tarpeiden mukaiseksi, voidaan puhua hyvästä kunnasta. Tämä yhtälö
on jo nyt tarpeeksi haastava toteutettavaksi, joten siihen ei enää voi
mahduttaa lisää valtion asettamia kuntavelvoitteita ilman tulorahoitusta.