Miten paikallinen ääni kuuluviin

Eilen seurasin paikalliseen vaikuttamiseen keskittynyttä seminaaria Vaasan yliopistolla. Tilaisuuden päätteeksi oli interaktiivinen paneeli, johon osallistuin. Yleisö sai esittää kysymyksiä ja osallistua pohdintoihin, mutta päävastuussa paneelin teemoittamisesta oli Hannu Katajamäellä, aluetieteen professorilla. Hän on paikallisuuden asiantuntija ja hankkeen ohjausryhmän puheejohtaja.

Katajamäki aloittikin "helpolla" kysymyksellä panelisteille: "Mikä on suhteesi demokratiaan?".

Vastasin, että suhteeni demokratiaan on terve. Olen ollut ehdokkaana ja luottamushenkilönä jo jokusen kerran, joten ei muutakaan singahtanut mieleeni. Suhteen täytyy olla nöyrä, mutta myös terve. Nöyryyttä tarvitaan aina. Toki nöyryyttä ei voi olla liikaa, joten pitäisikö määritellä, että pitää olla tervettä nöyryyttä.

Paikallisuus on tärkeä lähtökohta kuntien palvelutuotannossa ja asukkaiden hyvinvoinnin edistämisessä.

Miten paikallinen ääni sitten kuuluu kunnan organisaatiossa? Asiakaspalautteella kyselyinä tai yhteyden ottoina päättäjiin tai kunnan viranhaltijoihin, mutta myös kannanottoina, lehitkirjoituksina, aktiivisena toimintana ja passiivisena äänestämättömyytenä -sekä kaikella tavalla oheisen kaltaisen määritelmien välimaastossa.

Uskon -ikävä kyllä-, että mitä suuremmiksi hallintoalueet muodostuvat, sitä hiljaisempaa on paikallisen äänen kaikuminen päätöksentekoon. Kun romutetaan nykyiset luottamushenkilöorganisaatito, tilalle pyritään luomaan uutta ja tyhjiötä täyttävää. Keksitäänkö kuitenkin siis pyörää uudelleen, jos kuntaliitosten myötä lakkautetaan toimivat verkostot, ja niitä korvaamaan perustetaan erilaisia aluekomiteoita? Ihan pohtimisen arvoinen asia. Tämäkin!

Ei sillä, onhan kansalaisraadit osoittautuneet hyviksi ja keskustelua virittäviksi tapahtumiksi. Hyvä esimerkki tästä on tänä syksynä kokoontunut nuorten raati. Tämänkaltaisia tilaisuuksia pitää olla enemmän. On antoisampaa pohtia akuutteja ja pitkäaikaisiakin pulmia yhdessä, jolloin useamman pään "yhteen lyönti" kantaa hyviä ajatuksia.

Olen itse innostunut ajatuksessa jalkautua enemmän, eli erilaiset kyselytunnit ja teemaillat olisi hyvä tapa tavata kuntalaisia aika ajoin. Palautteen vastaanottamista voisi ottaa muuallakin kuin sähköpostissa, puhelimessa ja kauppareissuilla. Monimuotoisuutta enemmän, sillä nykypäivän keinojen rinnalla ei vanhat naamatusten tapaamisen voi olla huono vaihtoehto! Eli ensi vuonna on luvassa taas ihan uudet kujeet =)