Share |

Viimeinen koti

Lauantai 13.6.2009 klo 0.02 - Helena T-T


Aamu alkoi vehreän raikkaana ja puhtaan vehreän luonnon tuoksut olivat voimakkaana läsnä, kun suunnisti ajatuksia selkeyttävälle varhaiselle kävelylle. Mennyt viikkopari on ollut työkiireinen ja kotonakin on ollut täysi meno koko ajan: talon portaat ovat hahmottuneet muotoonsa, eikä ansio ole minun vaan palkkaamani rakentajan. Kaiken hälinän ja hässäkän keskellä pyöritetään arkea.

Koko ajan olen siirtänyt eteenpäin valmistautumista tähän päivään. Ihan kuin siten ei se päivä tulisikaan ollenkaan, vaan heräisin toiseen todellisuuteen. Mutta kyllä vain tänä aamuna piti hakea kukkavihko kukkakaupasta ja saada lopulta kirjoitettua värsykin korttiin. Miten voikaan olla niin vaikeaa pienen runonpätkän valinta vaikeitakin päätöksiä tekevälle ihmiselle!

Ajoimme naisvoimin kohti Kauhavaa ja istuimme kirkossa kuunnellen surumusiikkia ja koskettavia jäähyväisiä; osallistuen siunaus- ja muistotilaisuuteen, joka henki suurta menetystä, kesken jäänyttä elämää sekä lukuisia ihmisiä ja yhteisöjä koskettanutta surua. On turha sanoa, että päivä oli varmasti erityisen raskas vanhemmille sekä lähiomaisille. Se oli heille varmasti enemmän kuin raskas.

Elämän hentouden hauraus oli koskettanut jokaista saattajaa. Susanna Haapoja ei ole enää keskuudessamme tässä ajassa, vaan hän on muualla ja silti läsnä. Vaikka on kummallista sanoa hautajaisista, että ne olivat kauniit, niin nyt voi sanoa niin. Kaunis ja arvokas tilaisuus. 

Politiikkona tunnettu henkilö on erittäin harvoin niin todellinen kulttuurin tekijä kuin hän oli. Maan ja hengen väkevyys siivitti tekemään työtä ja eteläpohjalainen murre eli vahvasti Susannassa. Kuulin kirkon parkkipaikalla aamulla, että jossain netissä on tarina, jonka Susanna kertoo. Löysin sen helposti ja tässä on linkki.

 

 

 

 


Kommentit

15.6.2009 21.25  Hanna

Olin myös mukana hautajaisissa, tilaisuus oli kaunis ja koskettava. Suuri suru oli koskettanut monia hänen läheisiään ja ystäviään. Vahvasti uskon, että Susanna oli mukana tilaisuudessa ja näki meidän surun ja kaipauksen sekä kirkon täyteisen ystäväjoukon.
Susannan iloisuutta ja ystävällisyyttä jäämme kaipaamaan.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini