Kesäaamussa

Tänään nukuin jopa yli kahdeksaan. Harvinaista herkkua, sillä olen vaistomaisesti heräännyt viiden ja seitsemän välillä tai tiettyyn aikaan ajastetulla herätyksellä. Arkisin aamu kuluu kaffia siemaillessa ja uutisia lukiessa sekä normaaleissa aamurutiineissa perheen arjessa ennenkuin autonnokka osoittaa kohti Seinäjokea.

Aamu on kyllä auttamattomasti myöhässä, jos hukkaa päivästä tunnin. Kello on jo puoli yksitoista ja piipahdin lukemaan sähköposteja. Viikonlopun aikana pitäisi saada tehtyä yhtä jos toista, eikä sellaista järjekää laiskotteluhetkeä malttaisi itselleen järjestää. Siivoamistakin olisi joka nurkassa, sillä ei järjestys pysy tekemällä vaan pitämällä. Tässä viisaudessa on kohdallani toivomisen varaa, sillä touhuajia on kolmen lapsen perheessä yllinkyllin ja aina jotain on levällään, kun juuri se päivän paras leikki on levittäytynyt joka paikkaan.

Ensi viikolla alkaa valmistautuminen valtuuston budjetti kokoukseen. Tämä tarkoittaa maanantaista kunnanhallituksen kokousta sekä sen jälkeen postitettavan esityslistan sekä sen liitteiden lukemista. Valtuusto kokoontuukin torstaina 25.6. niin sanottuun budjettikokoukseensa. Vaikka vuosi 2008 oli taloudellisesti kestävä, tarkoittaa jatko kuitenkin sitä, että niukkuudessa on elettävä ja säästöjä etsittävä. Tulevia päätöksiä tietää jo nyt sanoa vaikeiksi. Valtuutetut ovat kuitenkin vastuussa koko kunnan toiminnasta ja taloudesta sekä lukuisista kuntalaisille tarjottavista palveluista.

Tämän viikonlopun pari päivää hyörimme ja pyörimme kotiaskareissa kuin viipperöt. Vielä olisi maatöitäkin hiukan tekemättä, sillä luonnonhoitopeltoa pitäisi nyt kyllä jo viitsiä käydä kylvämässä ennen viime hetkeä, joka on 30. päivä. Alkaisi jo ruiskutusaikakin kolkutella ovella ja sekin pitäisi organisoida hakemalla torjunta-aineet ja sopimalla ruiskutuksesta urakoitsijan kanssa. En aio itse bruuttailla säiliöllistäkään, sillä on täysin tarpeetonta kuvitella pystyvänsä itse olemaan joka paikassa samaan aikaan. Pelloilla riittää tarkkailtavaa muutenkin, sillä hukkakauroja on aina käytävä tarkistelemassa vähintään kahdesti; vaikka olisi niitä torjunutkin kemiallisesti. Nyt on kuivuus vielä häirinnyt orastumista ja maa vaatisi vettä.

Hallayötkin näkyvät vainioilla. Sekä ikävä kyllä myös metsissä, joissa on vuosikasvut vaurioituneet. Isommat puut tuon hallan kyllä kestävät menettäen vain yhden vuoden kasvun, mutta juuri istutettu taimikko on ilmeisesti tuhoutunut. Tuo tietää lovea metsätalousbudjettiin, silä hukkaan menivät pahimmillaan sekä taimet että työ. Jos hyvin kävi, taimet jäävät nippanappa henkiin, mutta varmasti sitä joutuu vielä uusimaan. 

Harmituksesta ei kuitenkaan ole mitään apua, vaan katse ja ajatus pitää aina jaksaa suunnata eteenpäin. Ajan kuluessa voi luonto korjata vaurioitaan, eikä vielä saa heittää toivoaan. Jos tänään nyt keskittyisi vaikka parin maton pesuun ja kokkaamiseen, eikä murehtisi tulevaa. Huomenna on päivä uus, ja uusi päivä tuo mukanaan aina uusia haasteita. Huomiseksi on onneksi sovittuna vieraili serkkuni luo Ylistaron kainastolle. Pääsemme ihastelemaan perheen pienokaista, joten mukava hetki tulossa. Niin, pitäisi käydä naisen lempipuuhassa: ostamassa pikkuiselle jotain mukavaa ja nättiä ensitapaamisemme kunniaksi.....