Perhe ja työ

Opetusministeri Sari Sarkomaa jätti viime viikolla salkkunsa Henna Virkkuselle. Syynä paluuksi tavalliselle kansanedustajan paikalle oli, että Sarkomaa päätti laittaa pienet lapsensa etusijalle. Ministerin työssä on vallalla varmasti jotain ihan muuta kuin tavallisen työläisen 8-16 aikataulu sekä siihen uppoutuminen vaati koko panoksen, joka ihmisestä pystytään irtiottamaan. Mutta asiassa voi esittää myös yleisluonteisen kysymyksen kaikkien äitien ja isien puolesta: onko sellaista työpaikkaa, johon ei vaatittaisi 110 %:n panosta? Sarkomaan päätös nosti ainakin lyhyeksi ajaksi keskusteluun tämän kesto-ongelman nuorissa perheissä.

Väestöliitto julkaisi 11.12. perheparometrin 2008, jossa paneuduttiin syihin lastenhankkimispäätöksen siirtämiseen. Syinä olivat toki venyvät opinnot tai sopivan kumppanin puute, mutta erityisesti taloudelliset syyt ja työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmat. Lisäksi nuoret naiset pelkäävät lapsen tulon heikentävän mahdollisuuksiaan työelämässä ja urakehityksessä. 

Lapsissa on tulevaisuus ja silti vanhemmuuden kustannukset kohdistuvat voimakkaasti äitien työnantajille. Sellaista yksinkertaista järjestelmää ei näköjään saada kehitettyä, joissa kustannukset äitiyslomasta ja sijaisuuksista jne vanhemmuuden järjestelyistä pystyttäisiin tasaamaan tasapuolisemmin sekä isien että äitien työnantajille. Mielestäni ongelma on ratkaistavissa hyvinkin yksinkertaisesti, jos tahtoa on. Sehän on lopulta lähes pelkkää matematiikkaa.