Itsenäisyyspäivänä 2008

Aina tullessani kotiini, siihen keltaisen tupaa Kortesluomantiellä, minua tervehtii sotiemme sankari: nuoren pojan valokuva olohuoneeni seinällä. Talon pojasta piti tulla isäntä tilalle, mutta hän kaatui heinäkuussa 1941 taistelussa Isänmaan vapauden ja kaiken sen puolesta, mitä meille on pyhää ja kallista. Mannerheimin allekirjoituksella vahvistettu osanoton toivotus ja sen tuolloin tuoma vähäinenkin lohdutus koristaa huonettani kehystettynä. Perhe antoi Suomelle kalleimman uhrin.

Itsenäisyyspäivää olen oppinut kunnioittamaan vankan, mutta korostumattoman hartauden keinoin. Äitini isä oli sotaveteraani ja isäni isä kuoli sodassa saamiinsa vammoihin.

Näistä omaa historiaani koskettaneista henkilöistä kaipaan erityisesti  juuri itsenäisyyspäivänä Ylistaron paappaa, eli äitini isää.  Hänet sain tuntea ja pitää aikuisuuteen saakka, joten on luonnollista että hänestä tuli minulle hyvin läheinen.

Itsenäisyyspäivä on siis minulle myös päivä, jona Suomen itsenäisyyden kunnioittamisen kaipaa vanhaa pappaa, kuten me aloimme paappaa kutsumaan lastenlapsien syntymän myötä. Sytytän hänen muistolleen sinivalkoisen kynttilän, kiittäen samalla siitä suurenmoisesta työstä ,jota hänen sukupolvensa on vapaan Suomen eteen tehnyt. Ja hän tietää sen.

Tänä itsenäisyyspäivänä en voi myöskään olla muistamatta viime vuoden itsenäisyyspäivää. Sitä kunnassamme juhlittiin Ylipään nuorisoseuralla korsuvalssi -esityksellä. Minulla on suuri kunnia tilaisuuden aluksi lausua kunnan tervehdys ja äitini oli seuraamassa tilaisuutta. Se oli hänelle viimeinen hetki olla mukana jossain tilaisuudessa ja ylipäätään kuulla minua "virallisesti". Muistan yhä kipeästi hänen kosteat silmänsä, kun kuin hänen oman isänsä sanoja tallennettuna tekemääni kirjoituskilpailuun 1980 -luvulla:

”Näiden kovien aikojen miehet, sankarivainajat ja sotaveteraanit, antoivat tuleville sukupolville sen kuvan lujasta halusta säilyttää vapaus, itsenäisyys ja itsemääräämisen oikeus, mikä meillä nyt on. Näiden sotilaiden ansiosta siniristilippu liehuu saloissa merkkinä vapaasta isänmaasta.

Jumala varjelkoon isänmaatamme tulevinakin aikoina.”

”Kallis on meille tämä maa. Meillä ei ole puutetta, saamme syödä jokapäiväisen leipämme ja laulaa siniristilipusta, jolle valan vannomme sydämin, jonka puolesta elää ja kuolla on halumme korkehin.”

 

Itsenäisyyspäivän muistoja on meillä jokaisella monin eri tavoin. Juhlikaamme tätä päivää hartaudella ja kunnioituksella, sillä kaikki se mitä ympärillämme on ei ole istestäänselvää.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!