Enkeleitä

Lauantai 30.5.2009 klo 20.44 - Helena T-T

Tämän päivän aikana on huoli ja murehtiminen on vaihtunut suruksi. 

* * *  

Rakas ystävä on poissa.

Vaikka minulle tieto Susanna menehtymisestä tuli sydämen lyönnin väliin jättävänä iskuna, suurin suru on Susannan vanhemmilla, sillä heidän rakkaimpansa ja ainokaisensa otettiin kesken elämän matkaa heiltä pois. Asia, jota ei yhdellekään vanhemmalle toivo. Voimia ja suojelusenkeleitä heille!

* * *  

Lukuisille Susannaan tutustuneille ja hänet julkisuuden kautta tunnistaville surullinen uutinen on järkytys. Susannan muistoksi on jopa facebook -yhteisöön perustettu lauantain aikana ryhmä, vaikka Susanna ei koskaan suostunut facebookkiin liittymään. Ja ymmärrän miksi ei. Susanna halusi olla ihmisten kanssa tekemisissä aivan toisella tavalla, eikä facebook ollut hänen juttunsa. Minäkin nyt tuohon ryhmään liityin, vaikka toisaalta en tiedä, pitääkö Susanna tai olisiko hän siis pitänyt edes koko ajatuksesta, että hänelle on siellä ryhmä! Susanna oli ystävä monelle ilman naamakirjaakin.

Facebookissa minulla on tietenkin paljon ystäviä, jotka olen oppinut tuntemaan nimenomaan politiikan kautta ja heille Susanna on myös ollut tuttu ja läheinen. Monen tunteva ja aikaansaava, valoisa ihminen poissa. Yhteinen suru koskettaa.

* * * * 

Jos joku työtään ja yhteistä asiaa teki koko sydämestään, niin Susanna. Täysillä ja tuulta päin, hymyillen.

Susanna kosketti montaa henkilöä ja hänellä oli paljon ystäviä ja erittäin laaja tuttava piiri. Hänen sai elää rakastavan perheen keskellä. Hän jätti jälkensä suomalaiseen yhteiskuntaan ja pohjalaiseen politiikkaan. Hän oli aikaansaava, avoin ja elävä. Hänessä ilmentyivät aatteenpalo, ilo ja valo.

Hän kantoi vastuuta ja tiesi, miten nöyränä ihmisten eteen tehdään töitä. Mutta niin paljon jäi tekemättä. 

Meidän jokaisen tehtävämme on varjella sitä kaikkea, minkä eteen Susanna teki töitä; yhteiskunnallisen vaikuttamisen, eteläpohjalaisen kulttuurin, keskustalaisen aatteen ja järjestötyön. 

Susanna elää sydämessämme, ja yli kaikkien kyynelten: tuhat muistoa jäävät elämään.

* * * * * 

Dokumentti MAA, jossa Susannan elämää seurattiin yhdessä neljän muun maanviljelijän kanssa kuvattiin vuosien 1996 -2000 aikana. Siitä tuli uusinta viime uutena vuotena, ja toivottavasti se näytetään uudelleen vielä. 

 

Susanna ja Kalevi kotitilallaan Kauhavalla.

kuvalähde: http://www.uta.fi/festnews/fn2001/la/veikko.htm
Dokumentti Maa.

Verkkolehti Apilassa on kaunis muistokirjoitus Susannan opettajalta ja kauhavalaiselta europarlamentaarikko Kyösti Virrankoskelta. Lehdessä on myös Tuomas Koivuniemen kirjoitus Susannasta. Pääministeri Matti Vanhasen muistosanat ovat monissa tiedotusvälineissä.

Verkkoapilassa on nimimerkillä Suomen Keskustalainen julkaistu runo Susannasta, jonka kopioin tähän ikään kuin itsellenikin muistoksi:

Aika on synnyn ja kevään
aika on elon ja riemun,

Kevätkuulumisia

Tiistai 19.5.2009 klo 21.42 - Helena T-T

Kevät on jo lähes kesässä. Tomupilvet ovat hiukan jo hävenneet pohjanmaan lakioilta, kun suuri osa pelloista on muokattu kylvökuntoon ja kylvetty. Meilläkin on kylvöt vallan erinomaisesa mallissa sillä ihan muutaman päivän aikana ehdittiin peitellä suurin osa sieministä mullan alle. Vain pari lohkoa on keskeneräisenä ja syykin on joko peltolohkon märkyys ja se, että osa jää luonnonhoitopelloksi.

Kevään eteneminen onkin mennyt vauhdilla. Kunnon vesisade herätti puut ja muun kasvillisuuden eloon. Kuulin melkein humahdus, kun koivuissa oli lehdet ja nurmikko vihersi. Kouluakaan ei lapsosilla ole enää kuin muutama hassu viikko.

Minunkin eräs opiskeluni päättyy, sillä keskiviikkona 20.5 saan hakea SeAMK:n päättäjäisjuhlasta oman ylempi AMK -tutkintotodistukseni. Rutistin tuossa tammikuulla - maaliskuulla muutaman puuttuvan tehtävän pois kuljeksimasta tietokoneen muistin ja näytön väliä sekä kirjoitin lopputyön. Ajoitukseni osuin appiin ja tutkinto tuli vielä tälle keväälle kasaan ja ehti mukaan siihen byrokratian rattaiseen, joka nykyään valmistuvalla on; pitää tehdä ilmoitushalukkuudesta valmistua ja vielä hakea todistustakin virallisesti tiettyihin päivämääriin mennessä. Sekä tietenkin kaikki suoritukset tulee olla järjestelmässä ajoissa ja opinnäytetyö seminaarissa esiteltynä sekä vietynä arkistoon.

En sen ihmeemmin (taaskaan) juhli tätä toista maisterintutkintoani. Ei ehdi eikä tuvan remonttikaan ole valmis..... Käyn lounastauolla hakemassa todistuksen ja siinä se sitten on. Framilta on lyhyt matka juosta Areenalle.

Oli ihan hyvä rutistaa tuokin tutkinto vihdoinkin kasaan, sillä huhtikuussa aloitin täysipäiväisen työn Maaseutuvirastolla valvontaosastolla. Toimipaikkani on Seinäjoella, joten Helsingin kirkolla ei tartte asua. Alueellistaminen on selkeästi tuonut työn maakuntaan. 

Minä nautin Suomen kesästä tekemällä pääasiassa laadunvalvontoja valvontatehtävissä. Työ on mukavaa ja työporukka tosi mahtavaa. 

Aurinkoista kevättä ja iloista kesää!