Isäinpäivän aattona

Isänpäivällä on lyhyempi historia kuin äitienpäivällä. Äitienpäivää on meillä Suomessakin vietetty ensimmäisen kerran jo vuonna 1918, kun taas isänpäivän perinne on alkanut joskus 1949-50 vuosien paikkeilla.

Kaupallisuus on tullut jäädäkseen näiden liputuspäivien viettoon. Ja taisi isänpäivä tullakin pohjoismaiseen perinteeseen nimenomaan kappiaiden esityksestä.

Lähes pakko on jotain ostaa omalle isälleen ja vielä lasteni isällekin, vaikka pojat jo itse askartelevat koulussa ja hoidossa isälle suuret aarteet. Itsekin muistan värkänneeni kersana kaikenlaista isälle ja myös lahjaksi äidille. Kyllä niitä lapsuuden taideteoksia on yhä kaapissa tallessa. Mutta lie ainoa todella käyttökelpoinen itsetekoinen lahja ollut itse kokoon tinaamani peltinen öljytratti. Ainakin isä sitä käyttää yhä. Täytyi olla siis lahjalla tosi hyvä tekijä, kun saumat on vuosikaudet pitäneet trönön kasas...

Ainakin meidän osoitteessa aamuja isänpäivään on laskettu ja huomista odotetaan innolla. Tein itse tänään hyvän ostoksen. Nimittäin varta vasiten ajelin hankkimaan miehelleni Härmä -seuran juuri teettämän Härmän isännän viirin. Saa ukko huomen aamulla kiskaista sen lipputankoon mikäli huvittaa. Oma isäni saa nyt tyytyä pipoon sekä meidän rauhalliseen seuraamme, joka toki on kultaakin arvokkaampaa ;-)

Isänpäivä osuu ajoitukseltaan hyvään kohtaan kalenterivuotta. Ainakin minulle toukokuun ensimmäinen sunnuntai on huomattavasti kiireisempää ajankohtaa kuin pimeä sateinen marraskuu toinen sunnuntai. Itse olen monena äitienpäivänä huhkinut peltohommissa enkä ole muka joutanut koko päivää laiskottelemaan. Mutta tänä keväänä päätin, että vaikka sataas äkehiä en mee pellolle. 

Isänpäivän aaton ohjelmaamme mahtui taas lentopallo, kun pojat osallistuivat järjestyksessä toiseen E-poikien otteluunsa. Kisa oli nyt Alahärmässä.  Päivään toi lievää jännitystä se, että kuopuksemme irrotti renkailla kiikkuessaan otteensa ja mätkähti korvalleen pelikenttään ennen otteluiden alkua. Lääkärikeikkahan se siitä lopulta tuli, kun olo näytti pojalla olevan tavanomaisesta poikkeavaa. Nyt sitten pitää poikaa herätellä yöllä kerran tai pari tarkkaillakseen, että hän toipuu aivotärähdyksestä normaalisti. 

* * * * 

Aiemmin aamupäivällä tein ilmeisen uroteon: löysin vesisangon ja harjan avulla vaalean harmaan auton tummanruskean kuorrutuksen alta. Syksyt ovat ihan liian pitkiä nykyään ainakin kaikesta edestakaisin vellovasta ravasta päätellen. Sitä oli kertynyt autonhelmoihinkin paksu kerros. Mattojakin olen jo virutellut muutamia, kun alkaa kynnysmatot olla näöltään sitä luokkaa, ettei lattialla kehtaa pitää.

Tulis jo talvi tai alkaas se kesä!