Made in U.S.A.

Kävi kuten aavisteltiin: pohjoismaiden ja eurooppalaisten suosikki Yhdysvaltain presidentiksi voitti vaalit.

Ei ole maailmassa montaakaan valtiota , jonka presidentinvaaleja saisimme seurata näin perusteellisesti kuin nyt Amerikan mantereella käytyä taistoa. Valittavalla henkilöllä on iso rooli ja siksi tapahtumia on seurattu aktiivisesti. Mutta muuttuuko maailmassa jotain oleellisista, on toki meille täysi arvoitus ja kysymykseen vastaa aika.

Amerikkalainen vaalikampanjointi on jotain hyvin erilaista kuin mihin olemme tottuneet täällä siveässä Suomessa. Loka lentää ja rapa roiskuu. Kampanjat ovat äärimmäisen kalliita ja esimerkiksi vastaehdokkaana olleen varapresidentti kokelaan (perheineen) stailaukseen käytettiin sievoisia summia rutikuivia dollareita. Kampanjoissa osataan liikutella suuria ihmismassoja ja suuria tunteita, mutta se maksaa. Demokratialla on hintansa.

Kampanjointi-ilmiö on syntynyt Yhdysvalloissa ja leviää maailmalle onneksi melko maltillisesti. Suuren vapauden ja toivon maassa, johon tehtiin unelmoivia merimatkoja näiltäkin lakeuksilta viime vuosituhannen vaihteessa, on omalta osaltaan esimerkki myös erittäin suuresta kahtiajaosta. Jako köyhiin ja rikkaisiin on todella raju. Joka onnistuu tahkoamaan rahaa, tekee sitä surutta. Jolla on ruoka vähissä, näkee nälkää 110 prosenttisesti. Missään yhteydessä ei voida puhua Pohjoismaisesta hyvinvointimallista. Mielikuvanani yhdysvalloista on myös hivenen synkkä. Pidän heitä enemmän tai vähemmän itsekeskeisinä, joilla ei ole oikeaa käsitystä siitä, mitä heidän valtionsa ja yhteisönsä rajojen ulkopuolella tapahtuu, ellei yhteyttä ole pidetty vaikkapa kaukaisiin verisukulaisiin muualla maailmassa. Maa onkin kansalaisuuksien sekametelisoppa. 

Pahin piirre amerikkalaisuudessa on mielestäni alkuperäiskansojen totaalinen alistaminen ja hävittäminen. Intiaaneja asutetaan reservaatteihin kuin eläimiä. Sama valtio, joka eriarvoistavat kansalaisiaan, pyrkii maailman herruuteen. Ihmiset, jotka julistavat vapautta ja itsenäisyyttä, eivät huolehdi kansastaan tasapuolisesti. Tässä on uskomaton ristiriita, jota ei saisi unohtaa. Mutta on toki ristiriitaista toimintamallia muissakin suurvalloissa kuten Venäjällä ja Kiinassa.

Obama voitti. Onko hänen sukujuurillaan sellaista vaikutusta hänen ja esikuntansa toimintaan, joka todella muuttaa Yhdysvaltaista sisäpolitiikkaa ja ulkopolitiikkaa, jää nähtäväksi. Se vaikutelma, joka olen hänestä median avulla tulluti kuitenkin antaa aiheen sanoa, että mielestäni paras ehdokas voitti.