Naisellinen kunta

Kokoonnuimme kaikki keskustalaiset kunnanvaltuustojen ja -hallituksen naispuheenjohtajat viime sunnuntaina yhteiskuvaan. Kuvaustilanteesta on tänään otos Ilkassa.

Meitä naisiahan on ollut kunnan johtavissa luottamustehtävissä peräti yhdeksän keskustalaista sekä yksi sdp:n edustaja tällä kuluvalla, mutta pian päättyvällä valtuustokaudella. Se, että olemme naisia, ei ole asiassa uutinen, vaan ehkä enemmänkin se, että olemme puheenjohtajatehtävissä miehisellä alalla. Isossakyrössä toki olemme tottuneet siihen, että nainen on nuijankäyttäjänä, mutta muissa kunnissa asia on ollut enemmän tai vähemmän uutta. Lisäksi olen selkeästi vaistonnut sen, että isokyröläiset ovat lopulta olleet ylpeitä siitä, että meillä on samanaikaisesti ollut nainen molempien merkittävien luottamustehtävien kärjessä. Tällaisia kuntia ei ole ilmeisesti muita Suomenmaassa.

Kunta on hyvin naisellinen asia, -varsinkin, jos kunnan toimintakenttää mittaa työntekijöiden sukupuolijakaumalla. Kunta-alalla on kuntaliiton vuoden 2007 tilaston mukaan jopa 78%:ia työntekijöistä naisia. Kunnallinen päivähoito on lisäksi erityisen hyvä esimerkki siitä, että se on järjestelmänä mahdollistanut suomalaisten naisten työelämään siirtymisen. Lisäksi pohjoismaisen hyvinvointivaltion sanotaankin perustuvan juuri siihen, että naiset ovat työelämässä, sillä monet peruspalvelujen tuottamistehtävät ovat juuri naisvaltaisella alalla: hoiva, hoito ja opetus.

Toimittaja soitteli pari päivää sitten kysyen, onko sukupuolesta ollut haittaa tai hyötyä toimiessa valtuuston puheenjohtajana. Huokaisin heti, että kylläpä kysyt vaikeita. Enhän ole edes ajatellut, että toiminko tehtävässä naisena, vaan luottamushenkilönä. Asiaa, kun on saanut vielä jälkeenpäin rauhassa miettiä, en vieläkään osaa vastata siihen, onko sukupuolella jotain merkitystä tehtävän hoitamisessa. Palautetta on kuitenkin saanut kuulla nyt siitä, että naispuheenjohtajat ovat tuoneet tietynlaista pehmeyttä kunnan toimintaan. Asiakastyytyväisyys kyselyssäkin on ollut havaittavissa se, että kunnan johtamiseen ovat erityisesti naiset olleet tyytyväisiä.

Kiva kuulla myönteisiä kommentteja, sillä kyllä tällaisten tehtävien hoitaminen on aina haastavaa ja siinä pitää tavallaan itsensäkin ylittää, on sitten mies tai nainen. Olet tietynlaisena silmätikkuna koko ajan ja lisäksi esimerkiksi kokoustekniikka pitää osata hyvin, ettei tule teknisiä kömmähdyksiä vahingossakaan. Jälkeenpäin tajusin vielä, että minun kahdeksan vuoden rupeamaan valtuustonjohdossa on mahtunut kaksi synnytystä. Kolmen pienen pojan äitini olen lisäksi saanut sovitella lasten hoitamisen ihan eri lailla kuin esimerkiksi vastaavassa tilanteessa oleva isä. Vauvoja on nähty joskus jopa kokouksessa mukananikin, kun aina ei ole ollut mahdollista jättää pienintä porukasta kotiin.

Toimittaja kysyi myös keskustelun aikana, onko saanut kuulla tytöttelyä. En ole kuullut, -ainakaan siis suoraan päin naamaa. Minä kyllä itse myönsin, että saatan mennä miesten porukkaan sekaan ja kysyä, että mitäs pojat täällä touhuaa....  Miehillähän on historian saatossa perinteisesti ollut omia porukkojaan, ja niihin pitää vain mennä liki ja ottaa oma paikkansa keskustelussa. 

Isossakyrössä ei ole ollut mitään miesten saunakulttuuria, mutta tällä valtuustokaudella me kaikki naiset olemme pyrkineet pitämään ihan erilailla yhteyttä ja kokoontuneet muutaman kerran juttelemaan niitä näitä ihan keskenämme. Se on lisännyt yhteishenkeämme, eikä ole kuitenkaan mikään uhka toiselle sukupuolelle. Päinvastoin.

Kerran myönnän, että minun ikääni kohdistui lievää painetta. Kehotin erästä keski-ikäistä miestä rauhoittamaan itseään, kun hänen tapana ollut malttinsa menettäminen oli jälleen tapahtunut erään palaverin aikana. Puheenjohtajana toimiessani katsoin velvollisuudeksi taata asialinjojen kokoonsaattamisen ilman osallistujien äänenkorottamista ja ärjymistä. Sain kuulla olevani hänen lastensa ikäinen ja siitä syystä minä en ollut mikään häntä ojentamaan pysymään nahoissaan. Niinpä niin. Lopputulos oli kuitenkin rauhallinen kokous ja olen tuosta hetkestä jo vanhentunutkin useamman vuoden. 

Toivottavasti naiset näyttävät kunnallisvaaleissa kyntensä ja heitä valitaan valtuustoihin. Mieluusti enemmän kuin tällä kaudella on ollut, sillä naisvaltuutettuja ei ole ollut valtakunnallisesti vertaillen liikaa. Joskus naisäänestäjän pitäisi vain uskoa itseään ja valita nimenomaan nainen, jota äänestää. Vain siten naisia valitaan valtuustoihin enemmän. Onneksi miehetkin osaavat äänestää naista, ja hyvät henkilöt keräävät ääniä molemmilta sukupuolilta. Luottamustehtävä on kuitenkin yhteisten asioiden hoitamista, ei niitä mielestäni kannata jyrkästi jakaa naisten ja miesten asioihin, vaikka sävyeroja onkin nähtävissä.

Vaalikoneilla on oma merkityksensä ja ne ovat tulleet jäädäkseen.

Kävin nyt jälkeenpäin katsomassa omia vastauksiani ja oli pyörtyä. Ilkan vaalikoneella oli jostain syystä minulla kahdet vastaukset; toiset "ne oikeat" ja toinen plari ihan tyhjää täynnä. Siellä se tyhjä vastauslomakekin jostain syystä kummitteli. Sama ongelma oli muutamalla muullakin. Arvelen tietäväni syynkin tähän. Ehdokkaille tuli sekä Ilkasta että Pohjalaisesta vaalikoneohjeet, joissa oli eri osoitteet, minne tuli kirjautua. Menin siis molemmista osoitteista täyttämään vaalikonetta ja kun sinne kirjautui toiseen kertaan  tajusi, että tämähän on ihan sama. Jäi näköjään se tyhjä vastauslomake sinne elämään omaa elämäänsä. 

Lisäksi käväisin juuri YLEn vaalikoneella. Voi apua, miten kirjoitusvirheitä oli yöllä vastaillut perheenäiti sinne onnistunutkaan naputtelemaan. Kaksikielisyys sanakin oli iloisesti kielikielisyys. Hävetys! En edes viitsi käydä maikkarin vaalikoneella, sillä sielläkin on varmasti jotain, mitä en halua edes nähdä.

NO, oppia ikä kaikki. Menkööt tämä nyt naisellisuuden piikkiin....