Maataloudesta

Kauniin syyspäivän voi viettää monella tapaa. Käytimme ulkoilemisen hyödyksi ja otimme maanäytteitä. Tietenkin pojat keksivät mieluummin seikkailuleikin pellonlaidalla olevaan metsikköön sillä aikaa, kun minä kävelin sangon ja kairan kanssa vainiota ristiin ja rastiin. Lopulta tulos oli se, että otin maanäytteet yksinäni. Viimeisen peltolohkon kohdalla päädyin ekologisesti huonosti perusteltuun ratkaisuun ja ajoin autolla vainion halki tehden laajan kävelyringin auton pysäkkipisteen ympäri paikassa a,b,c…... Kiirekin jo siinä vaiheessa kuulosti hyvältä perustelulta auto siirtoon kävelyn sijaan ja annoin laiskuuteni itselleni anteeksi. Pääasia, että maanäytteet on nyt taas otettu ja odottavat aamua päästäkseen postin matkaan.

Ehtoolla, kun sain pari hyvää ystävää lohipastavieraikseni, nauroimme tätä tuskastumistani peltokävelyyn melko suurelliseksi -ikään kuin olisi sellaiset lakiat, ettei pystyisi ilman konetta hommaa hoitamaan… Eipä sillä, tämä emäntä myöntää joskus olevansa valmis kehittämään tehokkuutta omaan toimintaansakin, koska aika on rajallista. Ja olihan tässä jokunen viikko sitten maakuntalehdessä uutinen maanäytekoneesta. Pidin sitä (ja pidän edelleen) esimerkkinä niistä koneista, joiden kehittelyn sijaan energiaa olisi voinut käyttää toisinkin.

Tällaisina vuosina pellon vesitalous on todella koetuksella, eikä sinne ole mitään asiaa painavalla kalustolla. Ihan vain tiedoksi pellonvesitalouden todellinen tila ja vaikutus sillekin onnettomalle, joka oli ilman lupaani ajanut metsäkoneella äskettäin peltoni yli. Huomenna voi kuulla naispuhujaa, ellei asia mielessäni laimene nukuttuani jälleen nukuttua väyrysmäisesti yön yli.

Säästä puheen olleen on huomiseksi yllättäen luvattu vesisadetta Länsi-Suomeen. Vettä ei tänä vuonna ole saanutkaan odottaa, päinvastoin – sitä on tullut enemmän kuin tarvitsisi. Silti satotaso oli ihmeellisen hyvä. 

Maatalouden kannattavuuteen vaikuttavat monet tekijät ja tärkeintä on ehkä kuitenkin maltti tehdä vain oikeat ratkaisut ja hankinnat ja harjoittaa koneyhteistyötä. Pääomalla on aina hintansa ja sen voi sijoittaa viisaasti eikä se oikea ratkaisu ole aina hallinnassa. Nykyään on maatalouskoulutuskin painottunut vahvemmin talousosaamiseen ja SeAMK Ilmajoen yksikössä on sellainen RYhänen oppia jakamassa, että luulisi menevän viesti perille. Faktaa on myös se, että meidän viljavilla lakeuksilla on pelto kallista ja yhden hehtaarin hinnalla saa muualta ("banaanilaakson" ulkopuolelta) ostettua samalla rahalla kaksi tai jopa kolmekin hehtaaria maata. Olosuhteet ovat kuitenkin erilaiset, ja tänä vuonna sen huomasi. Etelä-Pohjanmaa ja Kyrönmaa olivat ainoat paikat, joissa kunnon satoa pystyi olosuhteista huolimatta odottamaan.

MEP Lasse Lehtinen (SDP) spekuloi parhaillaan netissä olevalla kolumnnillaan maataloudesta sävyyn, josta ei selviä, onko hänen mielestään suurin pahe tukea Suomen maataloutta ja olisiko sittenkin meille parempi tukea vain eurooppalaista viininviljelyä. Vaikka kolumnin lopussa viitataan suomalaisen maatalouden rakennemuutoksen, muuttoliikkeeseen ja hyvin hoidettuun maaseutuun, en ensi tavauksella pääse sisälle hänen todellisesta tarkoitusperästään. Mutta kyllä se siitä hahmottuu, kun lukee myös rivien välit. Kolumni löytyy osoitteesta: http://www.eusdp.net/naytaartikkeli.aspx?artikkeliid=195.

Onko hänen sanomansa ydin todella se, että maatalouden tukeminen muualla Euroopassa on perusteltua, koska siellä on maisemallakin matkailuarvoa? Lisäksi Itämeren suurin saastuttajakin näköjään on jälleen löydetty, kun kolumnissa todistetaan sen olevan maatalous. Silläkö ei siis ole mitään merkitystä, että suuri osa Pietarin jätevesistä lasketaan yhä puhdistamatta Suomenlahteen? Tai että laivojen pilssivedet päästetään Itämereen kiellosta huolimatta? Tai vesivessa lorisee iloisesti saaressa? Lehtinen myös päättää kolumninsa siteeraukseen: ”Maatalous on aina tappiollista, mutta hyvällä talonpidolla vaurastumista ei voi välttää.” Niinpä niin. Kateutta on paljon helpompi viljellä kuin mallasohraa.

Näissä pohdinnoissa matkaan hammaspyykille ja yöpuulle, sillä huomenna on aktiivinen päivä. Aion ehtiä tehdä monta asiaa ja vielä piipahtaa moikkaamassa entistä työkaveriani (isoa Koota alis J Korhosta), kun hän kiertää Isonkyrön kautta. Jarmo oli muuten tosi hyvä työkaveri! Ja  jos joku kiertää tätä maata  niin todellakin Jarmo. Katsopas vaikka www.keskusta.fi kuntavaalit sivustolta  tapahtumista.