Luottamusta ja rohkeutta
Oikeutetusti meiltä päättäjiltä kysellään, miksi juuri sinä olet ehdolla Isonkyrön kunnanvaltuustoon.
Täytyy tunnustaa tässä julkisesti, olen sitä minä itsekin miettinyt.
Olisi helppoa ollut jäädä sivuun ja antaa tilaa nuoremmille,
mutta enhän minä itsekään vielä ole vanha.
Virtaakin vielä löytyi.
Ja ennenkaikkea; edessä on niin haastavat kuntapolitiikan ajat
etten todellakaan olisi malttanut katsoa sivusta,
miten päättäjiä pyritään viemään valtakunnansoittajan pillin mukaan.
Ei pakkoliitoksille ja EI palvelujen keskittämiselle, huusi sieluni
ja allekirjoitin ehdokaskaavakkeen kyseenalaistamatta sitä,
ettenkö halua olla mukana.
Kyllä kuntapolitiikassa on aina ollut vaikeita aikoja.
Syksyisin on aina tehty sitä vielä vaikeanpaa budjettia.
Nyt ei todellakaan tarvitse kovin suuria ennustajan lahjoja
todetakseen, ettei helpolla päästä tulevaisuudessakaan.
Päättäjiltä tullaan vaatimaan sekä luottamusta että rohkeutta.
Luottamusta tarvitaan kuntalaisilta.
Ilman ääniä ei voi toimia valtuutettuna.
Lisäksi valtuutetun tulee myös luottaa kuntalaispalautteeseen
ja valmistelevien viranhaltijoiden työhön.
Asioita saa ja jopa pitää kyseenalaistaa, muttei katteettomasti.
Oma vaihtoehto tai hyvä kysymys on usein paikallaan
ja vie kehitystä eteenpäin.
Tarvitaan myös rohkeutta.
Rohkeutta tehdä päätöksiä kipeistäkin asioista,
jotka voivat nyt olla vaikeita.
Niillä saatetaan turvata tulevaisuuden tekeminen.
Ei ole mahdollista saattaa kunnan taloutta kuralle.
Veroja ei voi nostaa joka vuosi, vaan on kyettävä saamaan pelimerkit
riittämään muilla keinoilla.
Helpolla pääsee, jos ei mitään tee,
mutta ajopuuna kelluvan kunnan tila johtaa vain huonoon lopputulokseen.
Koska olemme samassa veneessä, on soudettava eteenpäin!
