Aamun voisi aloittaa kevyemmällä lukemisella kuin tutustumalla
hallituksen budjettiesityksen tietoihin. Kaikki tieto ei vielä ole
saatavilla, -onhan kyseessä esitys. Suuria ennustajan lahjoja
ei tarvitse, jotta voi aavistaa lokakuun kunnallisvaalien jälkeen vielä
tulevan tietoon asioita, joita nyt ei kerrota.
Kunnalla on vastuu monista arkipäiväämme vaikuttavista asioista;
lähipalveluista kuten peruskoulutuksesta, päivähoidosta,
sosiaalipalveluista, kunnallistekniikasta, perusterveydenhoidosta.
Tätä kaikkea ei hoideta ilman rahaa. Vuositasolla kuntapalvelujen
rahoituksesta hallitus on jo leikannut 750 miljoonaa euroa.
Kuntien ja valtion suhde on ruvella. Kyllä tämä kieltämättä näkyy
kuntapalveluissa. Tätä lohdutonta yhtälöä vasten on turvattava
lähipalvelut ja investoinnit. Kaiken aa ja oo on se, että kunnan taloutta
hoidetaan viisaasti ja palvelujen tuottamista ollaan valmiita johtamaan
uudella tavalla. Lähipalvelujen tuottamiseen pitää laskea kuluina myös
matkakustannukset, jotka syntyvät palvelunkäyttäjälle.
Tarkoitan tällä sitä, että ne palvelut,
joita tarvitaan paljon ei voi sijaita kaukana.
Lisäksi olisi syytä jo tunnustaa,
ettei suurkunnista ole lääkettä valtion talouskriisiin.
Kaikki ihmiset eivät tule koskaan asumaan sixbägissä:
kuudessa suurimmassa kaupungissa.
Suomi on ollut ja tulee olemaan maantieteellisesti suuri maa.
Täällä on asutusta kaupungeissa ja maaseudulla, kylillä ja metsissä.
Maaseutukunnassa ehkä noin 70% väestöstä asuu melko tiiviisti.
Tätäkään asuntokantaa ei nosteta pyörille ja
siirretä sinne minne "joku muu" haluaa.
Numeroita:
Budjettiesitys v 2013 tarkoittaa valtiolle lisävelkaa;
vuoden aikana seitsemän miljardia eli 20 miljoonaa euroa joka päivä.
Entisestään valtiolla on velkaa n 85 miljardia.
Jos tämän numeroina per capita laskee niin keskimäärin
valtionvelkaa noin 15 500 euroa asukasta kohden.
Korjaan; noin 16000 €/asukas.
Valtionvelka korkoineen ehti kirjoittamiseni aikana kasvaa.
Suomen kunnissa on velkaa/asukas 2000 euroa.
Käsittääkseni velalla pitää olla maksajia.
Epäilen vahvasti, että sinä ja minä olemme yksi heistä.
Eikä siinä vielä kaikki, kun lähes jokaisella on omat velat
vielä kaupan päälle; keskimäärin henk koht suomalaisilla
velkamäärä lie noin 60 000 euroa / asuntokunta.
"Velkakin on pääomaa", mutta miten syömävelka tuottaa itsensä
takaisin, jos lainaa otetaan sellaisiin asioihin,
jotka eivät toisen käden kautta vähennä menoja.
Taidan juoda kupillisen kahvia ja lukea lisää.
