Tunnin kadotusSunnuntai 27.3.2011 klo 12.43 Kello kipaisi ajassa kesää kohti. Kesäaikaan. Aamutuimaan eli aikana, jolloin on aina terävimmillään, lievää sekaannusta aiheutti kysymys siitä, mikä on nyt sitten Se Virallinen Oikea Aika. Neiti Aika olisi pitänyt kutsua apuun, mutta aihetta ja aikaa paniikkiin oli kuitenkin aika vähän. Olihan pyhäaamu ja joka tapauksessa kirkonkellot olivat soineet. Tai mistä minä sen tiesin, koska en tiennyt, mitä aika OIKEASTI on! Joka tapauksessa, tässä ajassa oli kännykän kellonaika siirtynyt itse. Tietokoneessa oli tapahtunut sama ajallinen ilmiö. Mutta miten keittiön kellokin oli tehnyt saman, vaikka sillä on aikalähtenään ihan tavallinen sormiparisto ja kellokin on sellainen perinteinen malli, jossa viisarit kiertää ympyrää? Onko tunti siis ympyrän muotoinen? Sehän on epätasa-arvoista kuutiota kohtaan. Jokunen toinenkin kello oli oudossa ajassa... Kaksijalkainen ajansiirtäjä oli iskenyt jälleen. Ajan siirtäminen ei ole näkyvä asia. Mutta jos joku sen tekee puolestasi, olisi se pitänyt huomata ja jopa nähdä. Ehkä huomenaamulla tarkkasilmäinen huomaa, että valoisuus on aivan selkeästi erilaista kuin edellisinä aamuina oli, jos heräsi samaan aikaan. Toisia taas väsyttää ajallisesti tunnin enemmän ja toiset saavat sisäisen aikataulunsa heti opetettua uusille tavoille. Hyötyä tästä hömpötyksestä ei taida olla kuitenkaan merkittävästi? Miten hyöty tai haitta lasketaan ajassa? Tunteja on yhä vuorokaudessa 24 kappaletta, vaikka monet haluaisivat vähintäänkin yhden tunnin lisää jokaiseen päivään. Vain tänään se on mahdollista: vuorokaudessa ON 25 tuntia (vaikka toisinkin tämän voisi laskea). Mutta himskatti soikoon: on pyhäpäivä ja työnteko on kielletty, paitsi heiltä, joilla on työaikavuoro ja oma karja. Koska sain itselleni aikaongelman, ajattelinkin siirtää edes jotain kelloa metrin eteenpäin. Tuumasta toimeen. Sekunnit kuluivat, ajatus juoksi nopeammin kuin aika, kunnes pysähtyi lukemiin 0:0:7. NO niin, mihin suuntaan metri? Mistä tiedetään, että tuleeko kesä idästä vai etelästä? Mille seinälle kello siirretään? Lukemiseen käyttämäni aika on joskus ollut kortilla, mutta kirjoista ei nyt apu löydy. Kysymys on todella paha! Melkein yhtä paha, kuin kysyä Timo Soinilta, alkaisitko pääministeriksi vai et. Tai siis olisiko hänellä AIKAA aloittaa.... Ensin huvittaa toinen vaihtoehto ja sitten kun totuus alkaa paljastua, ei huvita. Metrillä eteenpäin kellon siirto ei onnistunut seinäkellolle, sillä minulla oli liian lyhyitä nauloja. Ongelman tuotti myös se, mikä on eteenpäin siirto: minusta eteenpäin eli seinän toiselle puolelle vai kellosta eteenpäin eli tyhjään. Minullakaan ei ole aikaa jäädä pitämään kelloa sille kohdalle. Siirsin kännykkääni metrin paikaltaan eli paikasta A paikkaan B. Siirto oli kuitenkin tuplasiirto, sillä puhelimessa oli aika matkustanut tunnin itsekseen 2:59:59 -> 4:00:00. Nyt pelkään, että sekoitin koko ajan. Koko ajan ja kokoajan sekä kokoajan. Näinkin paljon saa asiaa ajasta, jota ei enää ole. Tunti meni ja tähän fiilikseen nyt sopisi vielä kysyä, että minne se meni. Tai pyytää se käymään meilläkin, sillä kello käy. Onko aika uutta vai vanhaa. Vai peräti keskiaikaa, sillä sitäkin aikakautta yhä jotkut elävät. Toiset käyttävät ilmaisua Dinosaurusten aikaan, kun muistelevat menneitä. Aika on kuitenkin se, joka erottaa elämän ja kuoleman, väitetään.
|
AinutlaatuinenSunnuntai 27.3.2011 klo 1.29 Yksi elämän viisaus on: "jokaiselle annetaan vain sen verran kuin hän jaksaa kantaa." Yllättävän monesti huomaa, että toisilla onkin enemmän kannettavanaan kuin toisilla. Vaikeina päivinä, kun kaikki tuntuu vastustavan ja väsyttää, yritän muistaa tuon lauseen ja jaksan eteenpäin. Viime aikoina olen miettinyt tuota yllä olevaa lausetta ja sen sisältöä paljon. Ainutlaatuinen ja monella tapaa esimerkillinen pieni ihminen voi jättää pysyvän, syvä ja ikimuistettavan jäljen elämääsi koskettamalla omalla asenteellaan ja elämänotteellaan syvästi. Tällainen ihminen oli isokyröläinen Sirpa Perkiö, jonka elinpäivien lukumäärä oli ennalta määrätty lyhyemmäksi ajaksi kuin moni uskoi. Ajellessani tänä iltana kotiin, kuuntelin musiikkia autossa. Johanna Kurkelan laulama sävellys "ainutlaatuinen" toi mieleen lukuisia muistoja. Toista sua ei tule milloinkaan. http://www.youtube.com/watch?v=cDXwxcPqBVM Johanna Kurkela: Ainutlaatuinen Missähän sut tehtiin?
|
Baarikaapin sisältöäSunnuntai 13.3.2011 klo 21.30 Ostin pari viikkoa sitten kaksi cd -levyä. Kuuntelin hämärässä vintissä niistä toista ja naksnaksnaks.... Siihen jäi levy nakuttamaan ja ilmoille olisi pitänyt kajahtaa vasta levylle poltettu kolmas äänite. Että sellaista laatua vitosella. Avasin siitä suivaantuneena baarikaappini ja etsin sisältöä elämään, jota siellä totisesti on tarjolla. Baarikaappini kun on sisällöltään hyvin kuiva. Säilön siellä vuosikertatavaraa: hyviä kirjoja, muutamia kirjeitä sekä vinoa pinoa cd-levyjä viime vuosituhannelta. Valinnan vaikeutta kuin vuosikertaviineissä, mutta lopulta hiljaisen huoneen täytti Samuli Edelmanin pehmeänsoinnukas ääni. Hyvät varastot ovat mukavia. Viikkopari sitten pidettiin Ernon, 6v, kanssa diskoa musiikkiaarteideni soidessa. Todellinen limudisko, jossa taskulamput korvasivat valot. Alkuperäiset vinyylit soivat Yötä ja Dingoa. Nyt kun on jo "parikymmentä vuotta" tajuaa, mitä sanoituksissa on takana. Tämä tunnustus baarikaappini sisällöstä ei pidä sisällään piiloviestejä siitä, ettei viinat ehdi kaappiin asti tai olen tiukkapipoinen niuhottaja.
|
Tervetuloa pohojalaasen
naisen kotisivulle!
naisen kotisivulle!