Launtaina hienona

Tämä päivä oli lähes perheenäidin arjen sankaruuden koitinkivi.

Aamulla ensin normaalit rutiinit ja ruuanlaitot, sitten menoksi. 

Muotinäytös oli kuitenkin taas kiva kokemus. Pojat eivät halunneet tulla mukaani. Vesan kanssa taisi olla paljon mukavampaa, kuin ihailla vaatteita.... Meillä naisilla oli hienoja asuja ja takkeja esiteltävänä.  Suurin osa miesehdokkaista ei uskaltautuneet näköjään tulla edes paikalle...(niin, eikä töiltään ehtinyt), mutta Miko, Jouni ja Jaakko sen sijaan hoitivat työasujen, villapaitojen ja takkien esittelyn upeasti! Kolmen kertainen eläköön huuto heille!!! 

Sitten illaksi Vaasan kaupungin vuosivastaanotolle. Juhlapuku päälle ja epätoivoinen kietaisu vallattomista hiuksistani nutturaksi niskaan sekä korkkarit jalkaan. Pojat olivat Vesan vanhemmilla, joten emme olleet kuin puoli yhdeksään saakka Vaasassa, kun velvollisuudet vaihtuvat oikeiksi velvollisuuksiksi. Näillä kutsuilla on se erinomainen puolensa, että siellä tapaa muita alueen vaikuttajia, joiden kanssa vaihdetaan kuulumisia, luodaan verkostoja sekä kuunnellaan tietenkin kutsujan esittämät puheet ja ohjelmat. Edustaminenkin käy työstä, mutta paikalla on oltava edes osan kunnan ykkösjohdosta. 

Tässä vaiheessa iltaa, kun lapset ovat nukkumassa, alkaa olla itsekin melkoisesti kuitti. Tästä, kun nyt lähden nukkumaan, mennessäni kerään kersojen vaatteet lattioilta, laitan tavaroita paikoilleen, tyhjään pyykkikoneen, täytän astianpesukoneen jne jne. Vai muistatteko sellaisen vitsin, mistä erottaa miehen ja naisen ;-)

Leikki leikkinä, ja hyvää yötä!