Kansalaisadressi

Heikki Raukko oli kutsunut paikalle paikallislehden avustamana Isonkyrön, Laihian ja Vähänkyrön kunnanvaltuustojen puheenjohtajat sekä kunnanhallituksien puheenjohtajat vastaanottamaan 1063 henkilön allekirjoittamia adresseja. Läsnä olivat siis Sauli Tuomela, Eljas Elomaa, Juhani Leskelä (khall 1 vpj,tuurasi Isonkyrön kh:n puheenjohtajaa Mirvan ollessa estynyt tulemaan paikalle), Martti Pinta ja Alpo Puumala. 

Keskustelu oli leppoisaa. Raukon ahkeruutta asian hoitamisessa tietenkin kiiteltiin. Tällaiset asiat tarvitsevat aina jonkun, joka tekee työn mielipiteiden keräämiseksi. Pohjankyrön Arto Erkkilä teki myös jossain vaiheessa terävän kysymyksen: Minkälainen painoarvo on nettiadresseilla? Niin, se avulla on helppo ihmisten ottaa kantaa. Täytyyhän niillä olla painoarvo!

Mielestäni tämä kansalaisadressi on tässä tilanteessa myös erittäin vahva kannanotto sen puolesta, että Kyrönmaan kuntien tulee tehdä tiivistä yhteistyötä alueen eteen ja palvelujen turvaamiseksi jatkossakin. Nyt on menossa vaihe, joka purkaa yhteisen kansanterveystyön kuntayhtymän ja perusterveydenhuollon asiat hoidetaan sekä Vaasan että Seinäjoen kanssa laadituilla yhteistoiminta-aluesopimuksilla 1.1.2009 alkaen. Laihia ja Vähäkyrö siis Vaasan sekä Isokyrö Seinäjoen kanssa tehdyin sopimuksin. 

Kuntaliitosneuvottelu, joita Kyrönmaan kunnat kävivät viime talvena kariutuivat viime keväällä johtamatta mihinkään. Itse en neuvotteluihin valittujen joukossa ollut. Kuten eivät muutkaan Kyrönmaan kuntien valtuustojen puheenjohtajat. Hieman naureskelimme eilen keskenämme, että mehän olemme tästä sivusssa olleet koko ajan. Olimme sillä hetkellä sivussa myös Ylen radiohaastattelusta. Kuudesta ihmisestä tehtiin kahtiajako. Samaan aikaan kuntaliitosneuvottelujen aikana oli meneillään myös puitelain (laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta) 7 §:n velvoittama Vaasan seudun kuntien yhteinen neuvotteluryhmä, jossa olin mukana. Se oli minulla myös selkeä syy siihen, etten kuntaliitosneuvotteluihin osallistunut, vaan Mirvan kanssa jaoimme tehtävät näin ennenkuin kunnanhallitus valitsi jäseniä neuvotteluryhmiin. 

Käytännössä siis valtuustot totesivat kuntaliitosneuvottelut päättyneeksi elokuussa. Tarvittavaa yhteistä tahtoa ei löytynytkään eikä joistakin asioista päästy yksituumaisuuteen. Tai ehkä olisi päästy, jos tahtoa olisi ollut. Mene ja tiedä. Tilanne saattoi kuntalaisten mielestä olla osin myös kummallinen, mutta - Pattitilanne ja sillä siisti. Olin havaitsevani myös ajoittain vaiheita, jossa ei ollut mitään tolkkua. Vaikka olin sivussa neuvotteluista, tiesin koko ajan mitä tapahtuu. Pääsin vertaamaan myös neuvottelujen henkeä joidenkin muiden kuntien neuvotteluin, sillä minulla on tuttuja ympäri maakuntaa avainpaikoilla. Henki ja tyyli olivat erilaisia. 

Seminaarit, joita valtuustoille järjestettiin neuvottelujen koostavan konsulttifirman puolesta, olivat tiedon jakamista. Osittain huvitti tyyli, jolla annettiin ymmärtää, että nyt on pakko tehdä sitä ja tätä ja tuota. Konsultti, jolla ei kuitenkaan ole poliittista vastuuta mistään, ei sanele lopputulosta, vaan tällaiset asiat pitää kuntalaisten ja heidän valitsemieen valtuustojen ratkaista itse. 

Kuntaliitosadressin vein heti kunnantalolle, jossa se diarisoitiin virallisesti saapuneeksi. Se etenee kunnanhallitukseen ja sitä kautta varmasti myös valtuustolle. (Kuntalain mukaan valtuusto käsittelee asiat kunnanhallituksen esityksestä.)

Tämä valtuustokausi on kuitenkin lopuillaan, joten nyt istuvat päättäjät eivät neuvotteluja enää uudelleen aloita. Nähtäväksi jää, miten käy tulevaisuudessa. Nyt, kun suuri muutos on meneillään siirrettäessä palvelujentuottamisvastuu Kyrönmaan terveyskeskuskuntayhtymältä kaupunkien alaisuuteen, pitää myös kunnioittaa työntekijöiden arkea. Jos soutaisimme ja huopaisimme tämän asian kanssa edestakaisin, ei todellakaan voisi olla helppoa tehdä työtään -eli mahdollistaa tärkeät peruspalvelut kuntalaisille. Nämä ovat erittäin isoja asioita, joita täytyy harkita ja valmistella huolellisesti.

Arvostan kuitenkin suuresti sitä, että adressin mahdollistivat monelle asiassa mielipiteensä julkaisun ja kannanottamisen.  Adressista oli todella hyvin tietoa lehdistön välittämänä, joten sen olemassa olosta tiedettiin hyvin. Minua hieman yllätti, että prosentuaalisesti kuitenkin vain noin 16 % allekirjoitti adressin. Tähän lukuun mukaan lasken nyt kaikki nimet, -nekin, jotka ovat internetissä sen julkaisun estäneet, lapsien nimet ja ulkopaikkakuntalalisten nimet jakaen 17500 alueen asukasluvun allekirjoittaneiden määrällä. Todellisuudessa prosenttiosuus on siis pienempi, jos mukaan laskettaisiin vain alueella nyt asuvat äänioikeutetut, mutta eipä tässä kannata hiuksia halkoa.

Illalla eri kokoonpanolla istuimme vielä muutaman tunnin pohtimassa ajankohtaisia asioita. Tilaisuuksien välillä ehdin myös lämmittää raivaussahan moottorin kunnolla niittelemällä yhden ikivanhan laitumen. Se on minulle kuntourheilua, mutta myös osa ammattiani maatalousyrittäjänä. Raivaussahaan hankittu uusi siimalaippa oli jotenkin epätasapainoinen ja koneen ohjaimet täryttivät todella ikävästi. Päänsärkyhän siitä irtosi.