Pauketta ja pakkasta

Sunnuntai 13.2.2011 klo 15.44 - Helena Tuuri-Tammela

Lämpömittarin elohopealla on ollut kiireinen talvi. Aika ajoin tuo alkuaine on laskenut lämpömittarin putkessa alas, jopa yli 30 lämpöasteen alapuolelle, ja taas toisinaan rännit ovat tippuneet, kun on päästy plussan puolelle.

Talveen kuuluu lumi sekä pakkanen, aurinkopaiste ja hiihtosää. Kotikyläni koululaiset ovat myös vihdoin päässeet nauttimaan luistelusta liikuntatunneilla. Useampi vuosi siihen menikin. Vaikka kaukalo olisi ollut; ei vesikelinen talvi suonut jäätä. Sitten, kun pakkasta olisi ollut; ei ollut kaukalon paikka valmis.

Nyt se on siinä paikallaan koulun vieressä. Tai melkein siinä omassa paikassaan, pienen hienosäädön pohja saa kokea vielä ensi kesänä, mutta luistella jo sopii laitojen keskellä riemukkaasti. Vähempi miinusasteita olisi nyt tarpeen, ettei varpaat ja nenä jäädy!

Luistelusta viidenteen. Viidesluokkalaisen fysiikka on mielenkiintoista. Harmi, kun siihen aikaan, kun minun ikäluokkani pakerteli alkuaineiden ja luonnon ilmiöiden teorian kimpussa, niistä kirjoitettiin kuivaakin kuivemmin. Onneksi tyyli opetusteksteissä on jalostunut niin selkeäksi, että jopa äiti ja isäkin ymmärtää. Samaan aikaan on biologia enemmän maanteidettä kuin aikoinaan. Äidinkielikin satua ja lorua sekä historia tarinoiden siivin opetettua kerrontaa. Mikään ei ole niinkuin ennen. Tai on, mutta edes mielenkiintoisemmin ilmaistuna.  Historiaan on saatu sekaan jopa sopivasti vitsejä: "Laiska näki unta juoksemisesta, eikä enää uskaltanut nukkua."

Tänä vuonna tehdään taas oman aikakautemme historiaa. Mitä tapahtuu kunnille, kun niiltä viedään sosiaalitoimi? Mitä tapahtuu Suomelle, kun lippulaiva upotetaan? Mitä tapahtuu Kyrönmaalle? Vastauksia odotellessa voi vain sanoa, että katse kauas.