Kumpi on tärkeintä: kuntarakenne vai palvelut?

Torstai 21.2.2013 klo 19.38 - Helena Tuuri-Tammela

Kuntiin saapui marraskuussa pyyntö antaa lausunto kuntarakennelakiluonnoksesta eli nykyisestä kuntajakolaista. Nykyisen kuntajakolain nimi muuttuisi ja siinä olisi yksi määräaikainen luku (1a).

Pyynnön saapuessa valtuustokautta oli jäljellä kuukausi. Lausunnon antoaikataulu päättyy 7.3. , "sopivasti" pian uusien valtuutettujen aloitettua toimensa ja järjestäydyttyä. Lausunnon antoaikataulu on tähän kehykseen istutettuna tolkuttoman lyhyt.

Lausunnon antamiseksi kunnat ovat näinä viikkoina käyneet työhön puutteellisin tiedoin. Kuntiin ja kuntapalveluihin kohdistuvista  uudistuksista ei ole mitään muuta kuin ennustusta ja joitain linjauksia, jotka nekin ristiriitaisia keskenään.

Ehdottomasti kuntarakennelakiluonnoksen kanssa samanaikaisesti tulisi olla saatavissa sosiaali- ja  terveydenhuollon (sote)  uudistamisesta tarkemmat linjaukset. Tällä hetkellä on avoinna kuitenkin monia merkittäviä kysymyksiä, joten kuntarakennelakiluonnoksen lausunnon pyynnön ajankohta ja aikataulu on tästäkin syystä todella huono.

Myös tiedot kuntapavelujen valtionosuusjärjestelmän uudistuksesta,  kuntien tehtävien uudistamisesta ja kuntalain kokonaisuudistuksesta  tulisi käsitellä samanaikaisesti tai edes niistä pitäisi tietää enemmän. Nyt ei ole mahdollisuutta ottaa  kantaa kokonaisuuteen. Epätietoisuus syö kuntien resursseja kehittämistyöltä.

Uudistukset ovat välttämättömiä, sitä en kiistä. Mutta aidosti kuntalähtöisinä ja  vapaaehtoisina ne olisivat parempia. Kuntaliitoksien rinnalla tulee olla aitona vaihtoehtona myös kuntien välisen yhteistyön tiivistäminen sekä kunnallisen itsehallinnon ja asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksien  turvaaminen. Nykyisessä toimintamallissa ei anneta jalansijaa yhteistyölle lainkaan. Onko se nykypäivää? Keskittämisen haittavaikutukset halutaan unohtaa, ilmeisesti koska maalla ei saa olla mukavaa.

Olen lisäksi miettinyt, että Helsingin kirkolla luetaan heikosti kunnallisoikeuden tutkijoiden kannanottoja. Ainakin minä olen käsittänyt heidän muistutelleen siitä, että tämä uudistus ei tue kuntalähtöistä kehittämistä. Jotkut asiantuntijat jopa sanovat tätä kokonaisuutta huonoksi lainvalmisteluksi.

Kuntarakennelain määräaikainen 1a luku tavoittelee suurempia kunta-alueita, eikä tue kuntien välisen yhteistyön kehittämistä lainkaan vaatimalla kuntaliitosselvityksiä. Lakiluonnos tähtää suurkuntiin ja palvelujen keskittämiseen.

Selvitysvelvollisuutta koskevat kriteerit ovat poliittisia ja vailla  tutkimuksellista faktapohjaa. Käytännössä esitetyt kriteeri siis velvoittavat kaikki kunnat kuntaliitosselvityksiin. Kyseessä on pakkoselvittäminen. Paras-hankkeessa olivat kuntaliitos ja kuntien  välinen yhteistyö tasavertaisia uudistamisvaihtoehtoja. Niin tulisi olla jatkossakin.  Valtionosuusuudistuksella voidaan tukea heikommista huoltosuhteista  kärsiviä alueita, sillä ikääntyminen on todellisempaa tietyillä  alueilla, koska työpaikat ovat keskittyneet suuriin kaupunkeihin. Ei tämän maan huoltosuhde parane palapelin paloja suurentamalla, vaan koko maata hyödyttävällä politiikkalla.

Isonkyrön keskustan valtuustoryhmä kävi läpi lakiluonnosta. Totesimme, ettei kunnan näkökulmasta ole tarpeellista puoltaa lakiin kirjoitettua kuntaliitosselvitysvelvoitetta. Nykyinen toimintamallimme on hyvä ja takaa palvelujen laatua ja yhdenvertaista saatavuutta. Kuntien välisellä yhteistyöllä saavutetaan hyviä lopputuloksia! Tätä yhteistyön toimintamallia tulee valtionosuusuudistuksenkin tukea, eikä laittaa "terveitä kuntia sairastupiin" ohjaamalla valtion rahoja keskityshankkeisiin. Asukaspohjavaatimus voidaan täyttää myös kuntien välisellä yhteistyöllä, joten vaatimus kuntaliitosselvityksestä ja yhdistymissopimuksesta on täysin turha. Miksi tässä suurkuntahankkeessa unohtuu palvelurakenteen uudistaminen myös muilla keinoilla?

Selvitysten tavoitteeksi on siis asetettu kuntaliitos. Itsehallinnon turvaamiseksi tulisi ainakin päätösvalta tulee säilyttää kunnassa.

Mielestäni kuntien yhdistymisavustuksia aiotaan korvamerkitä.  Toisaalta tavoite kohdistaa avustukset palvelurakenteen kehittämiseen on hyvä, mutta jos tavoitteena on käyttää yhdistymisavustuksia  palvelujen tuottavuuden tehostamiseen, tarkoittaa se palvelujen  etääntymistä ja keskittämistä. Lisäksi koskaan ei laskelmissa huomioida ihmisten liikkumista. Yhdistymisavustusten rahoitusperiaate on sama kuin  edellisessä uudistuksessa, mutta yhdistymisavustusten saamista sekä liitostilanteessa valtionosuusmenetysten korvaamista kytketään määräaikoihin, jotka tekevät uudistuksesta kuntaliitoshakuisen.

Palvelujen saatavuudessa ja  tehokkaassa järjestämisessä tulee huomioida myös se, että asukkaiden  liikkuminen maksaa, eikä tästä syystä ole järkevää keskittää kaikkia  palveluja isoihin kaupunkeihin.