Suojakaistat ja pientareet

Keskiviikko 9.5.2012 klo 20:18 - Helena Tuuri-Tammela

Kevättöitä ahertavia viljelijöitä, pölypilvisiä vainioita ja maanteillä siirtokuljetuksissa olevia koneita. Niistä on kevätpäivät tehty.

Sateen ropistessa multakokkareille on aikaa hengähtää. Minulla ei ole vielä erityisen kiire, vaikka meidänkin osoitteessa on kevät samassa vaiheessa kuin naapurillakin. En vielä ole täydessä peltotyönjyskeessä, koska ei ole päässyt vauhtiin. Yksi syy on se, ettei mene ns vaihde silmään. Temppuileva kone takaa rauhallisen illan.

Eilen bongasin hyvän esimerkin huonosta. Voi toki olettaa, että tämä alla olevassa kuvassa näkyvä peltokaistale ei ole viljelyksessä ympäristötukea hakevalla viljelijällä. Mutta jos nyt leikitään, että tällekin palalle isänmaata on haettu ympäristötukea, voi kysyä, missä on suojakaista?

Suojakaistaa pitäisi olla monivuotiselle nurmelle kylvettynä vähintään 3 metrin kaistale jokien ja purojen rannoilla, eli valtaojaa suuremmille vesistöille. Sen ohella 1m pitäisi löytyä piennarta valtaojan varrelta. Piennar myös pitäisi olla monivuotista nurmea. Valtaojahan ei ole sellainen tavallinen pellonreunaoja, ei siis jokainen pellonreunaoja, vaan valtaoja selkeästi kokoaa vedet eteenpäin isommalta alueelta.

 

Vaatii jonkin verran kansalaisrohkeutta, että uskaltaa ajaa raskaalla koneella näinkin lähellä jyrkkää jokirantaa. Ehkä siinä on syy, että koneiden työleveys on iso, joten pyörät kulkevat pengertä kauempana...  Hyvää kevättä kaikille!